Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
70-80 luvun RUMA KORISTE-ESINE ketju!
70-80 luvuilla suomessa vallitsi vielä yhtenäiskulttuuri joten veikkaan että ”sisustus” (siihen aikaan ei varsinaisesti sisustettu kuten nykyään) oli samanlaista. Kerro ketjussa RUMIN koriste-esine lapsuudenkodista tai omasta kodistasi mikäli silloin asuit jo yksin. Jos jollain oli sama niin peukku ylös!
Mä listaan alkuun muutaman:
- ruma kreikanmatkalta ostettu saviruukku jossa oli kaatonokka, eli se oli jonkinlainen kaadin
- lasipallo jonka sisällä oli vettä(?) ja tekoruusu
- ruma puupahka joka oli lakattu ja jossa oli tehty 3-4 koloa tuikkukynttilälle
Näitä on toki vaikea kuvailla sanallisesti mutta pointti on se että joku tunnistaa ko. esineen ja naurut saa siitä! Esim tuo hirveä lasinen pallo jonka sisällä nesteessä kukka, löytyi melko varmaan joltakin muultakin, kuka tunnustaa? :)
Kommentit (963)
Seinäviuhkat! Pari vuotta sitten joku antoi roskalavaryhmässä suurta, punamustaa lohikäärme viuhkaa ja nostalgian vallassa hain sen meille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lankarullaverho. Naruun oli pujotettu isoja puisia lankarullia ja niitä naruja roikkui verhotangosta vähän matkan välein lähes lattiaan saakka.
Vierailija kirjoitti:
Se alppimaja lämpömittari jossa oli ukko ja akka. Huonolla säällä ukko tuli ulos ja hyvällä säällä ukko meni sisälle ja akka tuli ulos. Muistan kun mummin siskolla oli sellainen ja lapsena katsoin sitä aina lumoutuneena.
Minun mielestäni se oli juuri toisinpäin, huonolla säällä ulkona oli akka 🤔
Vierailija kirjoitti:
Oi niitä aikoja kirjoitti:
Lapista ostettu poronkarvainen pullopiilo🤣😅
Voi luoja! Ekalla poikaystävällä oli semmoinen. Tuhosin "vahingossa" . Aika paljon piti kiskoa karvoja irti...
Inhottavaa tuhota toisen tavaroita.
En tiedä onko mainittu, mutta mummilla oli sellainen kasvia jäljittelevä valokuitupöytälamppu, siis jalasta puski kimppu valokuitusäikeitä jouden päihin syttyi värivalot. Huh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen syntynyt 1980, asun vanhassa talossa, ja minusta mini tämän ketjun jutuista on hieno, ja minulla on monenlaista tässä ketjussa lueteltua. Rakastan maatuskoja, niitä on siinä tummassa, kolmiosaisessa, kirjahyllyssä, jonka perin isovanhemmiltani. On siinä kyllä kirjojakin. Sellainen tulivuorituikkualustakin minulla on. Käytän paljon mummoni tekemi räsymattoja, ja poppanaliinoja, ne on ihania. Haaveilen virkatusta sängynpeitteestä, en vai ole ehtinyt alkaa tekemään. Keittiön ikkunoissa on verhokapat, jos ikkunat olisivat tiensuuntaan, oliai myös salusiinit. Minusta se on ihan normaalia.
Tasot ovat täynnä kukkia. Ostin vaata kristallilampun kattoon, ja löysin kirppikseltä kauniin globeliinin seinälle. Raanuja olen katsellut sillä silmällä, löytyisikö mieleinen.
Seinälautasiakin minulla on, tosin väistyivät nyt seinältä joulukoristeiden tieltä.
Käkikello oli pitkäaikainen haaveeni, ja ostin sellaisen. Rakastan sitä! Haaveilen myös kaappikellosta, sellaisesta lattiamallista, mutta en ole löytänyt kohtuuhintaista. Minulla on myös sellainen nurkkakaappi, sekä erilaisia pöytävalaisimia. Seinällä on pari taulua, suurissa raskaissa kultakehyksissä.
Länkipeili minulla on tottakai, sekin on yksi rakkaimmista esineistäni, sekin mummolan jäämistöä.
Viimeaikoina silmääni on miellyttäneet nuo suuret, ruskehtavan lasiset rypyläkulhot, joista täällä puhuttiin myös.
Rakastan kirpputoreja, ja hankin oikeastaan kaiken sieltä. Kaikenlaista, mikä silmää miellyttää. Ja kieltämättä sitä kaikenlaista on aika paljon. En viihtyisi modernissa, tai minimalistisessa kodissa. Enkä valkoisessa, ei meillä ole yhtäkäään valkoista seinää, esimerkiksi, on puuta, tapettia ja värillistä maalia. Rakastan puolipaneeleita ja paneeleita yleensäkkin. Ihailin laapsena enoni seinällä olevaa hirvenpäätä.
Kasari on minun lapsuuttani, ja siksi niin nostalgista. Varmaan meillä on kaikkien muiden mielestä kamalaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 1980, asun vanhassa talossa, ja minusta mini tämän ketjun jutuista on hieno, ja minulla on monenlaista tässä ketjussa lueteltua. Rakastan maatuskoja, niitä on siinä tummassa, kolmiosaisessa, kirjahyllyssä, jonka perin isovanhemmiltani. On siinä kyllä kirjojakin. Sellainen tulivuorituikkualustakin minulla on. Käytän paljon mummoni tekemi räsymattoja, ja poppanaliinoja, ne on ihania. Haaveilen virkatusta sängynpeitteestä, en vai ole ehtinyt alkaa tekemään. Keittiön ikkunoissa on verhokapat, jos ikkunat olisivat tiensuuntaan, oliai myös salusiinit. Minusta se on ihan normaalia.
Tasot ovat täynnä kukkia. Ostin vaata kristallilampun kattoon, ja löysin kirppikseltä kauniin globeliinin seinälle. Raanuja olen katsellut sillä silmällä, löytyisikö mieleinen.
Seinälautasiakin minulla on, tosin väistyivät nyt seinältä joulukoristeiden tieltä.Käkikello oli pitkäaikainen haaveeni, ja ostin sellaisen. Rakastan sitä! Haaveilen myös kaappikellosta, sellaisesta lattiamallista, mutta en ole löytänyt kohtuuhintaista. Minulla on myös sellainen nurkkakaappi, sekä erilaisia pöytävalaisimia. Seinällä on pari taulua, suurissa raskaissa kultakehyksissä.
Länkipeili minulla on tottakai, sekin on yksi rakkaimmista esineistäni, sekin mummolan jäämistöä.Viimeaikoina silmääni on miellyttäneet nuo suuret, ruskehtavan lasiset rypyläkulhot, joista täällä puhuttiin myös.
Rakastan kirpputoreja, ja hankin oikeastaan kaiken sieltä. Kaikenlaista, mikä silmää miellyttää. Ja kieltämättä sitä kaikenlaista on aika paljon. En viihtyisi modernissa, tai minimalistisessa kodissa. Enkä valkoisessa, ei meillä ole yhtäkäään valkoista seinää, esimerkiksi, on puuta, tapettia ja värillistä maalia. Rakastan puolipaneeleita ja paneeleita yleensäkkin. Ihailin laapsena enoni seinällä olevaa hirvenpäätä.
Kasari on minun lapsuuttani, ja siksi niin nostalgista. Varmaan meillä on kaikkien muiden mielestä kamalaa.
Olet ihana mummu, ei kaikilla tarvitse olla samanlaista ja trendikästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"hauskat" pullot, joihin sai juotavaa sisälle, mutta kun pullon nosti pöydältä alkoi siitä kuulua musiikkia. Pohjassa oli veivi mistä piti vetää se käyntiin odottamaan salajuoppoa.
ei ihan koriste-esine, mutta kaipaan 70-luvun muovisia hammasmukeja. Ne olivat kirkkaan värisiä, punaisia sinisiä ja vihreitä ja niiden yläreunaa kiersi joku napakka riimittely tyyliin HARJAA HAMPAAT, HUUDO SUU, HAMMASPEIKKO LANNISTUU :)
Me ainakin saimme hammasmukit (juuri nuo, mutta valkoisena, sininen teksti) ja lisäksi harjan + hammastahnaa kouluhammashoitajan vieraillessa koululla ja luokissa. Piti 'hammasvalistustunnin' ja järsittiin niitä punaisia värjääviä tabletteja, sitten pestiin yhdessä hampaat. Ja saatiin tuo saalis! :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 1980, asun vanhassa talossa, ja minusta mini tämän ketjun jutuista on hieno, ja minulla on monenlaista tässä ketjussa lueteltua. Rakastan maatuskoja, niitä on siinä tummassa, kolmiosaisessa, kirjahyllyssä, jonka perin isovanhemmiltani. On siinä kyllä kirjojakin. Sellainen tulivuorituikkualustakin minulla on. Käytän paljon mummoni tekemi räsymattoja, ja poppanaliinoja, ne on ihania. Haaveilen virkatusta sängynpeitteestä, en vai ole ehtinyt alkaa tekemään. Keittiön ikkunoissa on verhokapat, jos ikkunat olisivat tiensuuntaan, oliai myös salusiinit. Minusta se on ihan normaalia.
Tasot ovat täynnä kukkia. Ostin vaata kristallilampun kattoon, ja löysin kirppikseltä kauniin globeliinin seinälle. Raanuja olen katsellut sillä silmällä, löytyisikö mieleinen.
Seinälautasiakin minulla on, tosin väistyivät nyt seinältä joulukoristeiden tieltä.Käkikello oli pitkäaikainen haaveeni, ja ostin sellaisen. Rakastan sitä! Haaveilen myös kaappikellosta, sellaisesta lattiamallista, mutta en ole löytänyt kohtuuhintaista. Minulla on myös sellainen nurkkakaappi, sekä erilaisia pöytävalaisimia. Seinällä on pari taulua, suurissa raskaissa kultakehyksissä.
Länkipeili minulla on tottakai, sekin on yksi rakkaimmista esineistäni, sekin mummolan jäämistöä.Viimeaikoina silmääni on miellyttäneet nuo suuret, ruskehtavan lasiset rypyläkulhot, joista täällä puhuttiin myös.
Rakastan kirpputoreja, ja hankin oikeastaan kaiken sieltä. Kaikenlaista, mikä silmää miellyttää. Ja kieltämättä sitä kaikenlaista on aika paljon. En viihtyisi modernissa, tai minimalistisessa kodissa. Enkä valkoisessa, ei meillä ole yhtäkäään valkoista seinää, esimerkiksi, on puuta, tapettia ja värillistä maalia. Rakastan puolipaneeleita ja paneeleita yleensäkkin. Ihailin laapsena enoni seinällä olevaa hirvenpäätä.
Kasari on minun lapsuuttani, ja siksi niin nostalgista. Varmaan meillä on kaikkien muiden mielestä kamalaa.
Olet ihana mummu, ei kaikilla tarvitse olla samanlaista ja trendikästä.
1980 syntynyt mummu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Poronkarva-pannumyssy eli lapin tuliainen jolla lämmitetään kahvipannua!
Ai ihana! Mistähän tuollaisen saisi, haluaisin sellaisen itselleni!
Rakastan myös niitä säätaloja, joita täällä moitittiin. Ja minulla onkin niitä aika monta, kun olen keräillyt niitä kirppiksiltä. Ja kyllä se vaan on ukko, joka tulee ulos huonolla säällä.
Ihan kaikkea vanhanaikaista en kuitenkaan halua. Ainakin ne viuhkat on kamalat ja laavalamput. 60-luvulla oli ns. paremmissa piireissä hienoa laittaa seinille sellaisia grafiikanlehtiä, oli olevinaan hienoakin taidetta. Minusta ne on kauheita. Rumia.
Jotkut matkamuistot voi olla aika kivojakin, vaikka suurin osa onkin hirveitä. Ostin Venäjältä jo kauan sitten hauskan käsin tehdyn peikon, joka jollain lailla liittyi sen paikan historiaan. Se on minusta ihana vieläkin. Maatuskoistakin tykkään.
Mutta ne tuhkikset ja seinälautaset... kauheita!
Mulla on kirjahylly ja täynnä kirjoja, pitäisi saada lisää tilaa niille. Mutta mun kirjahylly on ihan tavallinen Jyskistä ostettu toimisto / arkistohylly, kaksi vierekkäin. Ei baarikaappeja eikä telkkarisyvennyksiä. Sellainen hökötys on vielä äidilläni. Kirjahylly kirjoineen on minusta kodikas. Ja kaikki kirjat, jotka siinä on, on merkityksellisiä. Mitään kirjakerhosarjoja ei ole eikä mitäänsanomattomia, kertaluettuja (tai peräti lukematta jääneitä) romskuja.
Poronsarvet seinällä on yksi kammottavuus, samoin yleensä kaikki taljat. Ainoastaan lampaantalja on minusta hyväksyttävä ja kaunis. Mutta esim. karhuntalja silmineen ja kitoineen on minusta säälittävä. Ylipäänsä täytetyt eläimet on jotenkin surullista katsottavaa.
Vierailija kirjoitti:
Tunkkaisen väriset mötikkämäiset kukkamaljakot. Niitä myytiin lasipajoissa valtateiden varsilla. Ihmiset ostivat niitä toisilleen tuliaisiksi.
Nyt niitä on kirpparit väärällään.
Sain tuollaisen jostain kilpailusta lahjaksi. Se oli karmea. Lilaa väriä paikoitellen ja painava ryhmyinen "maljakko". Yleensä en anna nimiä tavaroille, mutta tämä oli heti syöpämaljakko. Kätkin sen keittiön kaapin alahyllylle ja vuosia myöhemmin exän veljenvaimo sattui sen näkemään ja ihastui suuresti. Tietenkin annoin rumiluksen hänelle - muutama vuosi myöhemmin hän sai syövän ja kuoli.
Mielessäni on joskus käynyt taikauskoinen ajatus, että se kaamea syöpämaljakko sen aiheutti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella kunnon demariperheellä oli puinen MAATUSKA. Mielellään jopa 8 nukkea sisäkkäin (se oli jo pro-malli) ja kyllä oli kaveri kateellinen kun sillä oli vain 5-osainen :)
Mäkin olisin halunnut sellaisen maatuskasarjanuken, mutta sellaista meille lapsuudenkotiini ei tietenkään hankittu.
mennäänpä 30vuotta ereenpäin, kuinka naurettatavia onkaan onkaan makrameet, ruttuiset torkkupeitot sängyn jalkopäässä, mustat talot ja sisustukset!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Heh heh, naurattaa tosiaan tuo että ylipäätään oli kirjahylly (jopa junttiperheessä kuten me, meillä ei ollut yhtään kirjaa edes) ja siellä sitten erikseen viinahylly. Sellainen baari-osasto missä oli viinoja ja jotain drinksulaseja.
Muistan kun rupurahvaat vanhempani leikki hienompaa kuin olivat ja ostivat sinne Campari pullon :)
Meillä oli myö sellainen kirjahylly, jossa oli avaimella avattava baarikaappi ja taustalla oli peili. Siellä oli juomalaseja, mutta en muista olisiko ollut yhtään alkoholipulloa. Äitini ei pitänyt alkoholista ja isällä oli oma pullo jossain piilossa. Vanhempani olivat kuienkin lukuihmisiä, joten kirjahyllyssä oli tosi paljon kirjoja, joita sitten lueskelin. Olivat aikuisten kirjoja, mutta lukutoukalle minulle kävivät nekin.
Vierailija kirjoitti:
Olisko kellään kuvaa siitä pahkapöydästä?
Se on lahona puuliiterissä, mutta tässä on samanlaisia:
Haaveilen kämpästä täynnä 70-luvun kitschiä:D. Matkamuistonuket kaivetaan pian naftaliinista.
Vierailija kirjoitti:
Toi lasipallo ja kukka sisällä, muistan! Oli iso keltainen muoviruusu. Mulla oli pienenä posliiniesine, n. 30cm korkea jossa värikäs papukaija istui oksalla ja selkään oli liimattu aitoja värikkäitä sulkia 🤮 Pikkusiskoni kadehti sitä vuosia.
Muuten vain mainitsen, että lasipallo, jonka sisällä kukka, on koriste-esineenä peräisin jo 1800-luvulta ellei aiemminkin.
Vierailija kirjoitti:
Valokuitulamppu.
Ei meillä ollut, mutta minusta näitä oli kauppojen ikkunoilla ja varmaan monissa kodeissakin koristeina.
https://ae01.alicdn.com/kf/HTB1Y65GOpXXXXXDaFXXq6xXFXXXN/1-Piece-Multic…
Ah, valokuitulamppu! Jossain tilaa kotiisi rumaa krääsää-postimyyntiluettelossa oli sellaisen lampun kuva, ne kuidut vaihtoivat väriä ja koko hommeli pyöri alustallaan. Mä nii-iin olisin halunnut...
Luojalle kiitos, että silloinkin olin niin köyhä, etten raaskinut tilata.
Nyt muuten päjähti siitä samasta kiinalaista muovi roskaa-luettelosta mieleen muitakin äärettömän rumia ja noloja esineen tapaisia: Sikareja pskantava aasi (ihan totta), vessanpytyn näköinen tuhkis ja myyntilauseena oli aina jotenkin että "Menestys" "Juhliesi piristäjä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 1980, asun vanhassa talossa, ja minusta mini tämän ketjun jutuista on hieno, ja minulla on monenlaista tässä ketjussa lueteltua. Rakastan maatuskoja, niitä on siinä tummassa, kolmiosaisessa, kirjahyllyssä, jonka perin isovanhemmiltani. On siinä kyllä kirjojakin. Sellainen tulivuorituikkualustakin minulla on. Käytän paljon mummoni tekemi räsymattoja, ja poppanaliinoja, ne on ihania. Haaveilen virkatusta sängynpeitteestä, en vai ole ehtinyt alkaa tekemään. Keittiön ikkunoissa on verhokapat, jos ikkunat olisivat tiensuuntaan, oliai myös salusiinit. Minusta se on ihan normaalia.
Tasot ovat täynnä kukkia. Ostin vaata kristallilampun kattoon, ja löysin kirppikseltä kauniin globeliinin seinälle. Raanuja olen katsellut sillä silmällä, löytyisikö mieleinen.
Seinälautasiakin minulla on, tosin väistyivät nyt seinältä joulukoristeiden tieltä.Käkikello oli pitkäaikainen haaveeni, ja ostin sellaisen. Rakastan sitä! Haaveilen myös kaappikellosta, sellaisesta lattiamallista, mutta en ole löytänyt kohtuuhintaista. Minulla on myös sellainen nurkkakaappi, sekä erilaisia pöytävalaisimia. Seinällä on pari taulua, suurissa raskaissa kultakehyksissä.
Länkipeili minulla on tottakai, sekin on yksi rakkaimmista esineistäni, sekin mummolan jäämistöä.Viimeaikoina silmääni on miellyttäneet nuo suuret, ruskehtavan lasiset rypyläkulhot, joista täällä puhuttiin myös.
Rakastan kirpputoreja, ja hankin oikeastaan kaiken sieltä. Kaikenlaista, mikä silmää miellyttää. Ja kieltämättä sitä kaikenlaista on aika paljon. En viihtyisi modernissa, tai minimalistisessa kodissa. Enkä valkoisessa, ei meillä ole yhtäkäään valkoista seinää, esimerkiksi, on puuta, tapettia ja värillistä maalia. Rakastan puolipaneeleita ja paneeleita yleensäkkin. Ihailin laapsena enoni seinällä olevaa hirvenpäätä.
Kasari on minun lapsuuttani, ja siksi niin nostalgista. Varmaan meillä on kaikkien muiden mielestä kamalaa.
Olet ihana mummu, ei kaikilla tarvitse olla samanlaista ja trendikästä.
Ja kaikki tulee jossain vaiheessa uudestaan muotiin.
Alue: Aihe vapaa
Vanhempieni kirjahyllyssä on vieläkin. Sillä on turkoosi mekko ja mustat hiukset. Hiplailin vaivihkaa mekon helmaa aina aina lapsena.