Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
70-80 luvun RUMA KORISTE-ESINE ketju!
70-80 luvuilla suomessa vallitsi vielä yhtenäiskulttuuri joten veikkaan että ”sisustus” (siihen aikaan ei varsinaisesti sisustettu kuten nykyään) oli samanlaista. Kerro ketjussa RUMIN koriste-esine lapsuudenkodista tai omasta kodistasi mikäli silloin asuit jo yksin. Jos jollain oli sama niin peukku ylös!
Mä listaan alkuun muutaman:
- ruma kreikanmatkalta ostettu saviruukku jossa oli kaatonokka, eli se oli jonkinlainen kaadin
- lasipallo jonka sisällä oli vettä(?) ja tekoruusu
- ruma puupahka joka oli lakattu ja jossa oli tehty 3-4 koloa tuikkukynttilälle
Näitä on toki vaikea kuvailla sanallisesti mutta pointti on se että joku tunnistaa ko. esineen ja naurut saa siitä! Esim tuo hirveä lasinen pallo jonka sisällä nesteessä kukka, löytyi melko varmaan joltakin muultakin, kuka tunnustaa? :)
Kommentit (963)
"Turha kiire pois"-jänistarra koristi kaikkia kaapinovia, jääkaapinovia ja autojen peräkontteja oranssinvihreänruskealla 70-luvulla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa on muutamaan kertaan mainittu 70-80- lukujen yhtenäiskulttuuri. Olen sisustanut omaa kotia 70-luvun alkupuolelta, mutta meillä ei ole ollut oikeastaan mitään täällä mainittua. Kirjahylly oli Lundiaa, johon ostettiin lisäosia kun kirjoja karttui. Sohva oli opiskeluaikoina vakosamettityynyillä varustettu laveri, jonka sai vierassängyksi. Nahkasohvat hankittiin 1990, olivat helppoja pitää puhtaana kun lapset olivat pieniä. Seinillä oli aluksi julisteita ( Toulouse-Lautrec yms:), myöhemmin vanhemmilta saatuja akvarelleja ja itse hankittuja grafiikanlehtiä. Vähän yksinkertaista Kupittaan Savea Lasisen tuikku-tulivuoren sain vanhimmalta pojalta joululahjaksi, joskus 90- luvun lopulla ja se on tallessa ja joskus harvoin käytössä. Koriste-esineinä on ollut mm. puristelasisten kermanekkojen kokoelma ( vanhimmat vanhempien evakkona Karjalasta tuomia). En ole koskaan tykännyt koriste-esineiksi tehdyistä tavaroista, en matkamuistoista enkä harrastanut käsitöitä. Suunnilleen samanlaista on samanikäisillä ystävillä; joillakin toki koristeellisempaakin. Tavaraa on kyllä meillä paljon ja värejäkin, ei mitään valko- harmaata. Olen kerännyt 60-80- luvun designlasia, varsinkin astioita, jotka ovat kyllä juhlakäytössä. Marimekkoa oli aluksi 90-luvulla vahakankaana keittiön pöydällä ( törkeä kallista!) ja sittemmin lakanoissa, pyyhkeissä, suihkuverhoissa ja pöytäliinoissa.
Vanhempieni kodissa oli paljon huonekasveja, äitini oli viherpeukalo; ominaisuus ei periytynyt. Äiti teki myös käsitöitä, olen ne säästänyt, jos eivät kelpaa lapsille, niin ehkä taas lapsenlapsille. Poppanaliinat voisivat taas tullakin muotiin; niissä on kivoja väriyhdistelmiä
Ketjun otsikko EI ole: Kuinka minulla on ollut aina hienompaa kuin muilla 70-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
"hauskat" pullot, joihin sai juotavaa sisälle, mutta kun pullon nosti pöydältä alkoi siitä kuulua musiikkia. Pohjassa oli veivi mistä piti vetää se käyntiin odottamaan salajuoppoa.
ei ihan koriste-esine, mutta kaipaan 70-luvun muovisia hammasmukeja. Ne olivat kirkkaan värisiä, punaisia sinisiä ja vihreitä ja niiden yläreunaa kiersi joku napakka riimittely tyyliin HARJAA HAMPAAT, HUUDO SUU, HAMMASPEIKKO LANNISTUU :)
Puhtaat hampaat, raikas suu - hammaspeikko lannistuu 😄
Mun äidillä oli yllättävän modeni maku ja oli siihen aikaan harvinaisen pelkistetty sisustus ( Artek yms). Parempi maku ku itsellä ollu. Mutta hyvin muistaa tuon ajan yleiset trendit. Namupaloja:
Pahkahuonekalut. Kerran oltiin jossain bileissä, missä kerrostaloluukku oli pelkästään pahkalla sisustettu.
- kirjahyllyt ilman kirjoja. Joku jeesus- henkinen punainen kirjasarja tai valittujen palojen lyhennelmiä saattoi olla. Viinapullot, joita tuotu kesälomareissuilta. Mitä erikoisempi pullo, niin sitä varmemmin esillä
- matkamuistot seinillä (Mallorca- lautasta jne). Silloin piti vielä näyttää, että käyty on.
- Virkatut nuket ja ne flamenkoa tanssivat nuket hyllyssä
- seinillä almanakkoja ja päivyreitä
- puhelinpöytä, jossa törötti se vihreä, viininpunainen tai vaalea lankapuhelin. Vieressä puhelinluettelot, joihin ei saanut piirrellä. Myös puhelinmuistio ja osoitemuistio oli esillä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa on muutamaan kertaan mainittu 70-80- lukujen yhtenäiskulttuuri. Olen sisustanut omaa kotia 70-luvun alkupuolelta, mutta meillä ei ole ollut oikeastaan mitään täällä mainittua. Kirjahylly oli Lundiaa, johon ostettiin lisäosia kun kirjoja karttui. Sohva oli opiskeluaikoina vakosamettityynyillä varustettu laveri, jonka sai vierassängyksi. Nahkasohvat hankittiin 1990, olivat helppoja pitää puhtaana kun lapset olivat pieniä. Seinillä oli aluksi julisteita ( Toulouse-Lautrec yms:), myöhemmin vanhemmilta saatuja akvarelleja ja itse hankittuja grafiikanlehtiä. Vähän yksinkertaista Kupittaan Savea Lasisen tuikku-tulivuoren sain vanhimmalta pojalta joululahjaksi, joskus 90- luvun lopulla ja se on tallessa ja joskus harvoin käytössä. Koriste-esineinä on ollut mm. puristelasisten kermanekkojen kokoelma ( vanhimmat vanhempien evakkona Karjalasta tuomia). En ole koskaan tykännyt koriste-esineiksi tehdyistä tavaroista, en matkamuistoista enkä harrastanut käsitöitä. Suunnilleen samanlaista on samanikäisillä ystävillä; joillakin toki koristeellisempaakin. Tavaraa on kyllä meillä paljon ja värejäkin, ei mitään valko- harmaata. Olen kerännyt 60-80- luvun designlasia, varsinkin astioita, jotka ovat kyllä juhlakäytössä. Marimekkoa oli aluksi 90-luvulla vahakankaana keittiön pöydällä ( törkeä kallista!) ja sittemmin lakanoissa, pyyhkeissä, suihkuverhoissa ja pöytäliinoissa.
Vanhempieni kodissa oli paljon huonekasveja, äitini oli viherpeukalo; ominaisuus ei periytynyt. Äiti teki myös käsitöitä, olen ne säästänyt, jos eivät kelpaa lapsille, niin ehkä taas lapsenlapsille. Poppanaliinat voisivat taas tullakin muotiin; niissä on kivoja väriyhdistelmiäKetjun otsikko EI ole: Kuinka minulla on ollut aina hienompaa kuin muilla 70-luvulla.
En missään todennut, että meillä olisi hienompaa kuin muilla, vaan samanlaista kuin ystävillä ja tutuilla. Puutuin tuohon yhtenäiskulttuuri-käsitteeseen. Varmaan meidän lapset ajattelivat, että kaverien kotona oli hienompaa. Sisustus ei ole niin minun juttuni, vaikka keräilyä vähän harrastinkin. Mm. täällä mainittuja kanava-töitä minulla on kiva kokoelma aiheena Turun linna, tuomiokirkko ja Turun vaakuna. Niistä näkee, että niitä on aikoinaan arvostettu ja kehystetty hienosti; kehystäminen ei ole koskaan ollut halpaa. Design-lasia keräsin kun sitä vielä sai halvalla kirpputoreilta: minua kiehtoo, että Suomessa on suunniteltu ja tehty niin taidokkaita käyttöesineitä ja myyty sellaiseen hintaan, että niitä saattoi olla kaikilla, esim. häälahjana tai merkkipäivälahjoina saatuja. Nyt puhutaan design- lasista, mutta 60- 70- luvuilla niitä oli Anttilan kuvastossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistan nämä 1970-luvulta erinäisistä kirjahyllyistä:
Viinapullon päälle virkattu villakoira.
Tölkistä askarreltu metallinen keinutuoli.
"Ikiliikkuja" eli vettä lasista nokkiva lintu.
Nyökyttelevä koirafiguuri eli muovista valettu ohuella sametilla tms. päällystetty ontto koira, jonka pää roikkui onton vartalon "kaula-aukon reunassa ja sen tönäisemällä nyökyttelemään.
Aidolla turkiksella päällystetty pallomainen peikko, jolla oli pyöreä mokkanahkainen naama silmineen sekä häntä.
Puupölkystä muotoiltu peikon pää.
Meillä oli nyökyttelevä lehmäfiguuri.
Tuon vettä lasista juovan linnun voi bongata myös Mad Men-sarjasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
https://www.google.com/search?q=wallpaper+violin+and+rose&client=tablet…
Taiteelliset julisteet seinällä 80-luvulla, ja varsinkin 90-luvulla. Viulu ja ruusu oli deeppiä shittiä, ja erilaiset aurinkorannat suutelevine pareineen...
Lampunvarjostimet olivat usein paksua kangasta kullitetulla koristenauhalla.
Seinällä oli jonkinlainen ilmanpainemittari/lämpömittari, jota ei koskaan katsottu.
Saviset koristepöllöt seinällä (laitan linkin jos löydän).
Siis mikä... kullitettu? ?
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella kunnon demariperheellä oli puinen MAATUSKA. Mielellään jopa 8 nukkea sisäkkäin (se oli jo pro-malli) ja kyllä oli kaveri kateellinen kun sillä oli vain 5-osainen :)
Maatuskan lisäksi jokaisella Arvonsa tuntevalla sosialistiperheellä, kuten setäni perheellä, piti olla useampi neuvostoliittolainen öklön hajuinen shakkilauta, pelasivatpa he shakkia tai ei...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuon vettä lasista juovan linnun voi bongata myös Mad Men-sarjasta.
Meillä on tuollainen vieläkin, on ainoa koristeesine mikä miehellä oli kun yhteen muutettiin v. 1982.
Olkoon tuolla kirjahyllyn ylähyllyllä näkymättömissä.
Muistatteko Järvenpäässä sijainneen Peikkometsän?
Koristeina myytiin samanlaisia peikkofiguureita kuin siellä metsässä oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli neuvostoliittolainen puuleikkauksin koristeltu pelikorttirasia. Siihen mahtui kaksi korttipakkaa.
Aa että, ihana tällanen hyvänmielen kammotusketju 😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viuhkat, maatuskat, samovaarit, mustat kulmikkaat lautaset, lasiovinen baarikappi, stereot, vuosikuutiot, kuivakukat, kangastapetti, nahkasohva, muurame-laatikosto, Arabian seinätauluja.
Emme olleet denareita tai kommareita mut maatuskat ja samovaari ny vain kuului olla!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvun kahdeksankulmaiset astiastot. Kyllä oli rumat!
Mitä rumaa niissä nyt on, mulla on nytkin pari sellasta lautasta.
Näissä on kivaa art deco-henkeä. Tykkään!
Meillä oli seinillä äidin työväenopistossa tekemiä naulalankataluja. Tosi rumia.
En tiedä, onko jo mainittu peilikuutiot ja riisipaperiset, pallonmuotoiset lampunvarjostimet.
Alue: Aihe vapaa
Ketjussa on muutamaan kertaan mainittu 70-80- lukujen yhtenäiskulttuuri. Olen sisustanut omaa kotia 70-luvun alkupuolelta, mutta meillä ei ole ollut oikeastaan mitään täällä mainittua. Kirjahylly oli Lundiaa, johon ostettiin lisäosia kun kirjoja karttui. Sohva oli opiskeluaikoina vakosamettityynyillä varustettu laveri, jonka sai vierassängyksi. Nahkasohvat hankittiin 1990, olivat helppoja pitää puhtaana kun lapset olivat pieniä. Seinillä oli aluksi julisteita ( Toulouse-Lautrec yms:), myöhemmin vanhemmilta saatuja akvarelleja ja itse hankittuja grafiikanlehtiä. Vähän yksinkertaista Kupittaan Savea Lasisen tuikku-tulivuoren sain vanhimmalta pojalta joululahjaksi, joskus 90- luvun lopulla ja se on tallessa ja joskus harvoin käytössä. Koriste-esineinä on ollut mm. puristelasisten kermanekkojen kokoelma ( vanhimmat vanhempien evakkona Karjalasta tuomia). En ole koskaan tykännyt koriste-esineiksi tehdyistä tavaroista, en matkamuistoista enkä harrastanut käsitöitä. Suunnilleen samanlaista on samanikäisillä ystävillä; joillakin toki koristeellisempaakin. Tavaraa on kyllä meillä paljon ja värejäkin, ei mitään valko- harmaata. Olen kerännyt 60-80- luvun designlasia, varsinkin astioita, jotka ovat kyllä juhlakäytössä. Marimekkoa oli aluksi 90-luvulla vahakankaana keittiön pöydällä ( törkeä kallista!) ja sittemmin lakanoissa, pyyhkeissä, suihkuverhoissa ja pöytäliinoissa.
Vanhempieni kodissa oli paljon huonekasveja, äitini oli viherpeukalo; ominaisuus ei periytynyt. Äiti teki myös käsitöitä, olen ne säästänyt, jos eivät kelpaa lapsille, niin ehkä taas lapsenlapsille. Poppanaliinat voisivat taas tullakin muotiin; niissä on kivoja väriyhdistelmiä