Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
70-80 luvun RUMA KORISTE-ESINE ketju!
70-80 luvuilla suomessa vallitsi vielä yhtenäiskulttuuri joten veikkaan että ”sisustus” (siihen aikaan ei varsinaisesti sisustettu kuten nykyään) oli samanlaista. Kerro ketjussa RUMIN koriste-esine lapsuudenkodista tai omasta kodistasi mikäli silloin asuit jo yksin. Jos jollain oli sama niin peukku ylös!
Mä listaan alkuun muutaman:
- ruma kreikanmatkalta ostettu saviruukku jossa oli kaatonokka, eli se oli jonkinlainen kaadin
- lasipallo jonka sisällä oli vettä(?) ja tekoruusu
- ruma puupahka joka oli lakattu ja jossa oli tehty 3-4 koloa tuikkukynttilälle
Näitä on toki vaikea kuvailla sanallisesti mutta pointti on se että joku tunnistaa ko. esineen ja naurut saa siitä! Esim tuo hirveä lasinen pallo jonka sisällä nesteessä kukka, löytyi melko varmaan joltakin muultakin, kuka tunnustaa? :)
Kommentit (963)
Vierailija kirjoitti:
Nyt älkää suuttuko tästä viestistä, koska tarkoituksenani ei ole esiintyä hienompana tai parempana ihmisenä. Tämä ketju on taas tarjonnut selityksiä omalle sukutaustalleni. Nimittäin meillä kotona tai oikeastaan sukulaistemmekaan kotona, ei ollut näitä ketjussa mainittuja juttuja, vaikka tunnistan niitä kyllä. Olen nyt nelikymppisenä miettinyt paljon omaa sukutaustaani ja siitä, miten se on minuun vaikuttanut, ja ennen kaikkea sitä, miten se on muotoutunut. En ole nimittäin mistään rikkaasta tai hienostuneesta suvusta, vaan molemmat vanhempani ovat pientilallisten lapsia. He ja heidän sisaruksensa ovat kuitenkin kaikki kouluttautuneet, joko korkeakoulussa tai silloisella opistotasolla (nyk. AMK). Kun luen tätä ketjua, tässä puhutaan kirjahyllyistä, joissa on viinapulloja, matkamuistoja ja tietokirjasarja, meillä ja sukulaisillani oli kirjahylly, joissa oli kirjoja. Näitä suosittuja koriste-esineitä ei ollut kenenkään kotona. Olen miettinyt sitä, miten kaikki sukulaiseni ovat tavallaan samasta puusta, vaikka kaikilla on sama, melko vaatimaton tausta, ja hauskasti tosiaan samanlainen sekä isäni että äitini puolella. Olen miettinyt, voisiko körttiläisyys (molemmat vanhemmat ovat taustaltaan herännäisiä) tarjota jonkinlaista selitystä. Kun tässä ketjussa puhutaan sisustamisesta, onko se tarjonnut omanlaistaan esteettistä, tässä tapauksessa aika pelkistettyä, esimerkkiä?
Näitä juttuja on paitsi hauska, myös mielenkiintoista lukea, koska ne tarjoavat joskus tällaistakin ajattelemisen aihetta.
Minulla on vähän samanlainen fiilis, molemmat vanhempani ovat vaatimattomista oloista maalta, mutta akateemisesti koulutettuja. Ei meillä ollut oikeasti mitään näistä (paitsi isäni sai väitöslahjaksi kaappikellon 90-luvulla). Tunnistan kaikki esineet kyllä esim. kavereiden luota ja ihailin yhden kaverin muodikasta kotia josta siis löytyy ihan kaikki nämä! Meillä oli vanha talo joka oli sisustettu vanhoilla kalusteilla, tosin erona kavereiden koteihin suurin osa niistä kalusteista näyttää ihan hyvälle vieläkin. Muistan kyllä ihmetelleen miksi meillä on erilaista kuin kavereilla, sisustuksellisesti ja muutenkin. Luulin, että ollaan melko lailla köyhiä, kun kaikki oli vanhaa ja kulunutta, vaikka oikeasti ne rahat taidettiin vaan sijoittaa toisella lailla.
Isän suku on myös körttiläistä taustaltaan, ja kun asiaa mietin niin eipä kyllä isän puolen suvussa näitä esineitä näkynyt. Paitsi tietosanakirjasarjat oli kyllä kaikilla, mutta niitä myös luettiin (ainakin lapset luki). Äidin puolen suku on eri puolelta Suomea ja selvästi varakkaampaa (siis isompi karjatila ja paremmat pellot), ja heillä näitä "ihania" sisustusesineitä näkyi enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummilla oli Neuvostoliiton olympialaisten maskotin Miska-karhun patsas, tyyliin:
https://marijumyy.fi/cat/product_details.php?p=7637
Vierailija kirjoitti:
Kakkahattutäti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Googlettakaa Pentik Kaamoskivi. On kauhea -mutta kuulemma suosittu. Stockmannilla oli kestotilaus, kun myi niin hyvin.
Apua! Äidilläni on tämä tummansinisenä. On kyllä ruma kuin fan. Maksaako näistä nykyään joku?
Tulee mieleen joku syöpäkasvain tai sisäelimet.
Ylhäältä päin se näyttää koronavirukselta :D
Poronnahasta tehty peikko, jonka päälaki irtosi ja sisus oli sellainen ontto pahviputkilo. Sinne pystyi piilottamaan juttuja. Näin vanhempana tajuan, että taisi olla about kossupullon vetoinen :D
En jaksanut selata koko ketjua, ehkä tämä mainittu. Mutta 70-luvulla oli koriste-esineenä lintu mikä yritti kastaa nokkaansa pieneen vesilasiin. Osui aina muutaman kerran heiluttuaan. Kuvaus on hieman huono, koitin googlettaa että olisin saanut kuvan, mutta hakusanat ei tuottaneet tulosta. Meillä oli kotona sellainen missä oli kaksi näitä nokkivaa otusta. Mielestänistäni se oli kaikessa rumuudessaan jopa hellyttävä koriste-esine.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riisipaperipallovalaisin, rukinlavat seinillä, Kalevala-seinälautaset, lasiset koristejoutsenet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mummilla oli Neuvostoliiton olympialaisten maskotin Miska-karhun patsas, tyyliin:
https://marijumyy.fi/cat/product_details.php?p=7637
Tuo sama Miska-karhu löytyy appivanhempien mökiltä. Appi tuonut sen aikanaan kun kävi paljon Neuvostoliiitossa työn puolesta. Myös maatuskoja löytyy jokunen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
http://kemppinen.blogspot.com/2007/08/juoppolintu.html
Eli tätä tarkoitin. (407)
Olen nähnyt tuollaisen, muistaakseni kummitädilläni oli tuollainen lapsuudessani. Minusta se oli tosi hieno, sen muistan😊
Ihana tää ketju! Ja ihania muistoja! Meiltä löytyi kotoa lähes noi kaikki mainitut rojut. Tosin siinä vaiheessa ne ei herättänyt niinkään ihatusta, kun niistä piti hankkiutua eroon, kun molemmat vanhemmat oli kuolleet ja koti piti tyhjentää. Itkettiin, naurettiin ja itkunaurettiin niiden keskellä, kun suuri osa on nykypäivänä onglmajätettä ja hankalasti lajiteltavaa sekajätettä. Kirpparit pursuilee juuri näitä samoja rojuja, eli kukaan ei näitä halua. Valokuvia otettiin näistä paljon muistoiksi, muuten lähes kaikki meni jätteeks. Surullista, mutta eiköhän kaikki olleet jo hommansa hoitaneet ja ansaitsivat jo poistua keskuudestamme. Ps. Ne karvaset peikot kuhisi elämää, että jos meinaatte niitä säästää, laittakaa pakastimeen pariks vuorokaudeks.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli lintu se sään mukaan väriä vaihtava koristus. Löytyi myös ihmeellinen pahkakoristus, jonka sisään sai kerätä ylimääräistä pikkutavaraa, sellainen kulhomainen. Pullopiilopeikkokin oli jossain vaiheessa. Lukuisia laseja kirjahyllyn lasikaapissa ja drinkkitikut löytyi myös. Oli lomonosovin posliinieläimiä ja itselläni yves rocherin posliinikoristuksia. Mulla oli käsimaljakko johon sai jonku muovikukkahärpäkkeen kivasti esille. Ja sellainen posliininorsu jonka kärsään sai sormuksia ja korvissa oleviin reikiin korviksia. Meillä ei ollu, mut muistan ihailleeni muilla, sellasia värikkäitä mm lasinpaloilla koristeltuja elefantteja.
Maitopusseista leikatuista suikaleista naapurin rouva oli virkannut myös koko perheelle lierihatut. Isäni kutsuikin perhettä sanalla ´muovihatut´.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistan yhden villityksen ja se oli puisista pyykkipojista kootut jutut.
Pyykkipojista irrotettiin metalliosat ja puuosista liimailtiin kokoon esim. pienoishuonekaluja. Tai sitten ne liimattiin yhteen ympyräksi. Meillä oli tuollainen pyykkipoikaympyrä seinällä.Toinen juttu oli tulitikuista liimaillut kuviot. Meillä oli tulitikkuristi seinällä myös.
Mulla oli sellainen puisista pyykkipojista tehty pienoiskeinutuoli! Sain sen mummultani, joka puolestaan oli saanut sen joltain tuttavaltaan - äitini mielestä se taisi olla melkoinen hirvitys, mutta pidin sitä esillä koriste-esineenä omassa huoneessani kunnes se alkoi mennä rikki :)
Vierailija kirjoitti:
Kuka muistaa sellaisen väriä vaihtavan koriste-esineen? Se oli jonkinlaista valkoista valukipsiä, esim orava tai piisami tjsp, ja päällä sellainen vähän kimaltavantapainen väri joka muuttui jos sitä patsasta kasteli? Muistan että se maistui jotenkin suolaiselle ja nuolin sitä :)
Mulla oli sellainen valkoista kipsiä tms pinnoittamatonta valkoista keramiikkaa, oliskomollut tyttö ja poika, mutta muistaakseni se vaihtoi väriä lämpötilan mukaan, muttei koskaan ollut niin lämmin, että se olisi juurikaan väriä vaihtanut.
Meillä oli aivan kammottava poronturkilla päällystetty pölkyn muotoinen joku örri, jolla oli muovisilmät.
Turistikrääsästä tuli mieleen niksipirkka vinkki kasarilta. Kerää kaikki matkamuistot kirjahyllyysi niin riittää sitten vieraiden kanssa puhumista jos muuten jutun aiheet vähissä. Lisään että matkadiat myös oivallinen lisä tähän settiin.
Muovinen kynäsiili, johon sai kyniä laitettua pystyyn. Itselkäni oli pinkki.
Kakkahattutäti kirjoitti:
Matkamuistonuket, joilla eri kansallisuuksien perinnepuku päällä. Vaikea kuvitella, että kukaan enää viitsisi laittaa kirjahyllyyn tällaisia. Mun lapsuudessa näitä oli monilla.
Sitten rumat ristipistotyöt, joko tauluja tai tyynynä. Jotkut oikein harrastivat näitä. Hirveän suuritöisiä ja mun mielestä rumia, pölyä kerääviä ja vaikeasti puhdistettavia.
Yksi mieleen jäänyt kammotus on myös sellainen juliste 70-luvulta, jossa on itkevä lapsi. Tuo kyseinen kuva oli ilmeisesti jonkun tunnetun taiteilijan, kun monessa kodissa näin sen saman hirveän surusilmäisen kakaran. Yök.
Nämä itkevä lapsi-taulut olivat erittäin suosittuja täällä Espanjassa. Jokunen vuosi sitten niistä puhuttiin eräässä keskusteluohjelmassa jossa on yleensä vähän tuonpuoleiseen liittyviä aiheita. Tämän ohjelman mukaan tauluissa poseeraavat lapset olivat oikeasti kuolleita eli taiteilija käytti malleinaan kuolleita lapsia ennen heidän hautaamista. Taulut tuottavat kuulemma huonoa onnea perheelle jonka kodin seinillä näitä tauluja on. Oli jännä huomata miten seuraavana päivänä näitä tauluja oli kasapäin roskapönttöjen vierellä ja yleensä kadulle heitettynä. Espanjalaiset ovat taikauskoista porukkaa. En minäkään kyllä haluaisi kuolleiden lasten kuvia seinillä riiputtaa. Vaikka tiedä sitten onko edes totta....
Anopilla taitaa vieläkin olla kirjahyllyssä mittava kokoelma kukkopillejä 😖Matkamuistoja eri reissuilta.
Alue: Aihe vapaa
Mummilla oli kirkkanvihreä keramiikkakulho, joka esitti kaalinpäätä.