Miten saisin muutettua miesihannettani?
Mulla meni just poikki elämäni rakkauden kanssa. Mies oli lähes kaikkea, mistä olin aina haaveillut: älykäs, komea, sosiaalinen, hauska, turvallinen, lämmin, urheilullinen, tyylikäs jne. Uskon, etten enää koskaan tapaa ketään yhtä täydellistä. Tuntuu myös, etten koskaan enää uskalla rakastua.
Olen kohta 30-vuotias ja haaveilen omasta perheestä. Vielä ei ole iskenyt järjetön vauvakuume, mutta jos meinaan joskus lapsia saada, täytyisi uusi unelmieni mies tulla vastaan mieluiten parin vuoden sisällä. Kuten sanoin, nyt tuntuu mahdottomalta ajatukselta rakastua enää ikinä. Olen alkanut miettiä, saanko hylätä perhehaaveeni.
Epätoivoani lisää se, että musta tuntuu, että kaikki parhaat miehet ovat varattuja. Vapaana on ainoastaan ne, jotka eivät ole kellekään kelvanneet tai joilla on vakavia sitoutumisongelmia.
Mulla tässä varmaan nyt on joku asenneongelma. Miten mä voisin nähdä, että joku vapaana oleva hiljainen, ujo peräkammarinpoika voisi ollakin mun elämän suurin rakkaus?
Kommentit (27)
[quote author="Vierailija" time="27.12.2013 klo 18:38"]
Olet perheenrikkoja ja miehesi on selkärangaton paskiainen.
[/quote]
Mies erosi ex-vaimostaan kaksi vuotta ennen kuin tapasimme. Mutta jatka nyt toki rvailua, kun noin hyvin sujuu. -10
Tämä on palstan vakioaiheita. :) Jotenkin huvittaa, kun juuri eronneet julistavat etteivät koskaan löydä ketään. Sitten menee vuosi pari ja se täydellinen ex olikin ihan idiootti ja nykyinen puoliso on paras mahdollinen. Ikiliikkuja on keksitty!
Miksi ihmeessä haluaisit taas samanlaisen miehen?? Tylsää.
Sinun täytyy vaan luopua ajatuksesta, että sen tulevan miehesi ja lastesi isän täytyy olla joku suuri elämän rakkaus.
Itse ymmärsin tämän tehdä vasta 38 vuoden iässä, kun tajusin että nyt ihan oikeasti on joko hyväksyttävä lapsettomuus lopullisesti kun en saa "unelmieni miestä", tai otettava joku riittävän kunnollinen, kiltti ja hyvä mies puolisoksi. Siis valita järjellä, ei tunteella. Enkä ole todellakaan koskaan katunut päätöstäni!
Vaikkei mies vastannut alkuun ollenkaan ihanteitani ulkonäöltään eikä luonteeltaan, vaan hän oli mielestäni jopa aika tylsä, niin rakkaus on vähitellen kasvanut, ja "harmaan ja tylsän" kuoren alta on paljastunut yllättävänkin syvä ja mielenkiintoinen persoona! Ja sitä mukaa kun olen rakastunut persoonaan, myös miehen ulkonäkö on alkanut vahvasti miellyttää, vaikka alkuun pidin häntä jopa epämiellyttävänä ulkoisesti.
Niin. Ensinnäkin laita se oma elämäsi kuntoon.
Sulla on juuri mennyt poikki elämäsi rakkauden kanssa. Anna nyt ainakin se puoli vuotta totaalista toipumisaikaa itsellesi. Laita pää kuntoon ja mieti oikeasti, onko sulla joku 5v suunnitelma elämääsi.
Ja koska ikää on jo tuon verran, voit ruveta hyvinkin nopeisiin liikkeisiin. Haluatko puolison jonka kanssa vanheta, lapsia vai ydinperheen, jos et voi kaikkia saada? Mikään vaihtoehdoista, edes lapsettomaksi jääminen, ei ole toista parempi tai huonompi vaihtoehto.
Jos haluat niitä lapsia, niin pidä siitä kiinni. Ei ensitreffeillä ehkä tarvitse lyödä pöytään "tämmöisen elämän haluan" -kaavaketta, mutta jos tyyppi tuntuu muuten hyvältä niin aika pian kannaattaa esittää vaihtoehdot. Ja jos toinen ei millään ole valmis niin siirry eteenpäin.
Kuulostaa laskelmoivlta, mutta toisaalta se on realismia. Sulla on kaikki mahdollisuudet saada se, mitä haluat. Mutta odottelemalla harvoin unelmat tulee todeksi.
Miesihanteesi muuttuu muutenkin kerran kuussa.
Miksi erositte?