Miksi vuoroasujalasten vanhemmat päivittää facebookissa ylitsevuotavasti?
On joko NIIN IHANAA <3 <3 <3 kun LAPSET ON KOTONA tai sitten JÄRJETÖN SURU ja ITKU SILMÄSSÄ kun lapsen on sillä toisella.
Kommentit (11)
Jaa-a. Voisin kuvitella, et noin se kyllä just on.
Aika moni vanhempi todella tykkää lapsistaan ja todella viihtyy heidän kanssaan...
Ne kilpailee keskenään paremmuudesta vanhempana. Siihen kuuluu, ettei voi olla onnellinen yhtään hetkeä ilman lapsia, ja lasten kanssa olo on aina pelkkää onnea ja juhlaa. Ja sitä paitsi niillä lapsilla on sata kertaa parempi MUN luona kuin sen MÄNTIN toisen vanhemman.
Älä jaksa yleistää.. Voin luvata etten ainakaan itse ole sortunut moiseen vaikka niin ikävä tilanne onkin että ero tuli.
Mua taas jotenki surettaa niiden lasten puolesta yks joka aina:"Jee, lapsivapaata niin ja niin paljon!" Ja sitten pitkin viikkoa kuinka kännissä on ja kuinka monta päivää vielä vapaata jäljellä.. Ja kun lapset on kotona, on niin rankkaa niin rankkaa.. :(
Hah, tunnen tuollaisen! Ironisesti ruikuttaa samoin, mutta omalla ajallaan, siis joka viikko, mukelot ovat vuoroin kavereilla ja sukulaisilla yökylissä. Jos ihan OLIS niiden mukeloittensa kans niin ei ehkä ikävöis niin kovin ku ovat muualla. Mut toki on hyvä antaa itestään parempi kuva tuollaisilla julkisilla ruikutuksilla sit ;)
Minä olen lasteni kanssa aina oman aikani tiiviisti, nauttien heistä ja mielellään vietän sitä lapsiarkea kyllä. Kyllä se joskus siis surettaa, että siinä missä muilla on joka viikko aikaa antaa lapsilleen, niin itse yrittää saada kaiken kivan touhun ympättyä siihen viikkoon kerrallaan. Tuntuu, että on kiire koko ajan ja pelkää ajan kuluvan liian nopeasti. Haluaa saada kaikki kahden viikon touhut tehtyä viikossa, ja siltikin haluaa aikaa myös oleilulle ja rauhalle. Siltikin, aidosti iloitsen lasten elämästä ja ajasta myös toisessa perheessään ja pidän sitä yhtä tärkeänä heille. Enkä ruikuta tuntojani facebookissa :)
Pääasia olisi, että lastensa kanssa ON. Siis läsnä. Tiedän tapauksia minäkin, jotka valittavat ja silti lapset usein ulkona kavereiden kanssa, omissa huoneissaan ja omissa oloissaan ja aikuiset netissä/telkkarin äärellä....ja sitten se viikko menee ohi ja tajutaankin, että tulee ikävä ja kunpa oltais enemmän. Se tuntuu epäreilulta, etenkin lapsia kohtaan.
Aikuisesta itsestähän se paljon on kiinni, miten sen aikansa käyttää ja miten kaikki se auttaa ikävänkin hetkellä siinä missä rankkojenkin hetkien.
Minä olen lasteni kanssa aina oman aikani tiiviisti, nauttien heistä ja mielellään vietän sitä lapsiarkea kyllä. Kyllä se joskus siis surettaa, että siinä missä muilla on joka viikko aikaa antaa lapsilleen, niin itse yrittää saada kaiken kivan touhun ympättyä siihen viikkoon kerrallaan. Tuntuu, että on kiire koko ajan ja pelkää ajan kuluvan liian nopeasti. Haluaa saada kaikki kahden viikon touhut tehtyä viikossa, ja siltikin haluaa aikaa myös oleilulle ja rauhalle. Siltikin, aidosti iloitsen lasten elämästä ja ajasta myös toisessa perheessään ja pidän sitä yhtä tärkeänä heille. Enkä ruikuta tuntojani facebookissa :)
Pääasia olisi, että lastensa kanssa ON. Siis läsnä. Tiedän tapauksia minäkin, jotka valittavat ja silti lapset usein ulkona kavereiden kanssa, omissa huoneissaan ja omissa oloissaan ja aikuiset netissä/telkkarin äärellä....ja sitten se viikko menee ohi ja tajutaankin, että tulee ikävä ja kunpa oltais enemmän. Se tuntuu epäreilulta, etenkin lapsia kohtaan.
Aikuisesta itsestähän se paljon on kiinni, miten sen aikansa käyttää ja miten kaikki se auttaa ikävänkin hetkellä siinä missä rankkojenkin hetkien.
up