Kun et onnistu missään merkittävässä asiassa elämässä

Huono koulussa, en ole koskaan päässyt opiskelemaan ammatteja mitä haluaisin. Tyytynyt sitten johonkin.

Lasteni isän luulin valitsevani hyvin, mutta erohan siitäkin tuli. 8 vuotta pettämistä, valehtelua, henkistä väkivaltaa...

Lapsia olen rakastanut ja kasvattanut parhaani mukaan, mutta piloillehan heidänkin elämä meni eron myötä ja esikoisella erityishaasteita, joiden kanssa pärjääminen tuntuu ylivoimaiselta.

Kaikki miesjutut mitä olen yrittänyt niin ei onnistu, ei. Kesällä tapailin hetken pitkäaikaista ihastusta ja ajattelin että nyt on valoa tunnelin päässä, mutta perseelleen sekin meni ja mies muutti toiselle puolen Suomea.

Ajattelin että eroni ainakin hoidin hyvin, asiallisesti, lapset edellä, otin aikaa itselleni ja opettelin olemaan tyytyväinen yksikseen... nyt kuitenkin yhä useammin tulee riitaa ja erimielisyyttä exän kanssa ja exän uusperheen perustaminen on todella rassaavaa lapsille ja myös minulle, mitä en olisi uskonut.

Välillä mietin että miksi edes yrittää tai vaivautua. Näistä räpellyksistä ikinä mitään tule - paitsi pahaa mieltä. Yksinäinen vanhuus odottaa joka tapauksessa.