Vaniljas3ksimies, onko toivoa, että tulisi vähän mielenkiintoisempaa?

Kuulostaa ihanalta mieheltä.

Jos eroatte, niin lähetä minulle, pliis!!

Tuollaista etsin, en millään löydä.

Älä anna hyvän miehen mennä hukkaan....

Vierailija kirjoitti:

On toivoa! Samanlainen tilanne oli myös meidän suhteen alkuvaiheessa. Olin tyytymätön seksielämäämme, sillä mies ei tehnyt juuri koskaan aloitetta, ei halunnut, että antaisin hänelle suuseksiä, muutenkin oli melko mielikuvitukseton, jne. (Mutta muuten maailman ihanin mies).

Suhteen syvetessä ymmärsin, että mies on todella ujo! Vaikka onkin sosiaalinen, ja ulospäinsuuntautunut. Seksisioissa hänellä oli jokin esto. Ehkä hänelle on edellisissä suhteissa käynyt jotain ikävää, en tiedä.

Luottamuksen lujittuessa alkoi sänkyhommatkin luistamaan. Hän oli jotenkin "pelännyt"? suihinottoa, nykyisin hän rakastaa sitä, myös minut ottaa ihanasti huomioon. On muutenkin vapautunut huomattavasti.

Uskaltaa jopa ehdotella uusia juttujakin. Aivan muuttunut mies.

Mutta n. vuoden verran itsekin asian kanssa tuskailin, ennenkuin asiat alkoivat pikkuhiljaa lutviutua.

Suhteenne on kenties tuore? Älä luovuta, jos hyvä mies on. Niitä on harvassa.

Kiitos tästä. Olen itse ajatellut, että pitää antaa hänelle aikaa. Olen toisaalta tyytymätön, toisaalta tietysti nautin siitä, mitä nykyisellään teemme. Hän on jotenkin tosi läsnäoleva. ap

Vierailija kirjoitti:

Jos kolmekymppiselle miehelle "riittää" kerran viikossa vaniljaseksi niin aika olematon libido. Turha odottaa mitään innostusta kinkyilyihin.

Hän mainitsi siis tuon kerran viikossa -määrän keskustelussa. Mutta nyt tapailun alkumetreillä olemme kuitenkin harrastaneet seksiä huomattavasti useammin. Mutta minä teen yleensä aloitteen siihen ja itselleni se on uusi asetelma. Olen tottunut siihen, että mies on suhteessa haluavampi. En saa edes tehtyä niin, että sysäisin aloitteen teon välillä miehelle, koska itseäni alkaa läheisyys haluttamaan. Mies sanoo, että ei halua olla painostava minua kohtaan ja siten aloitteellinen, mutta ehkä siinä on hänen puoleltaan myös jotain sellaista, että ei tiedä, miten lähestyä tai pelkoa, että tekee aloitteen, joka on liian hätäinen ja torjutaan.

 Toki mietityttää, mitä sitten, kun ensihuuma laantuu. Kohtaako halut sitten. ap

Vierailija kirjoitti:

On toivoa! Samanlainen tilanne oli myös meidän suhteen alkuvaiheessa. Olin tyytymätön seksielämäämme, sillä mies ei tehnyt juuri koskaan aloitetta, ei halunnut, että antaisin hänelle suuseksiä, muutenkin oli melko mielikuvitukseton, jne. (Mutta muuten maailman ihanin mies).

Suhteen syvetessä ymmärsin, että mies on todella ujo! Vaikka onkin sosiaalinen, ja ulospäinsuuntautunut. Seksisioissa hänellä oli jokin esto. Ehkä hänelle on edellisissä suhteissa käynyt jotain ikävää, en tiedä.

Luottamuksen lujittuessa alkoi sänkyhommatkin luistamaan. Hän oli jotenkin "pelännyt"? suihinottoa, nykyisin hän rakastaa sitä, myös minut ottaa ihanasti huomioon. On muutenkin vapautunut huomattavasti.

Uskaltaa jopa ehdotella uusia juttujakin. Aivan muuttunut mies.

Mutta n. vuoden verran itsekin asian kanssa tuskailin, ennenkuin asiat alkoivat pikkuhiljaa lutviutua.

Suhteenne on kenties tuore? Älä luovuta, jos hyvä mies on. Niitä on harvassa.

Tietyllä tapaa samanlaista kuin ap:lla ja tällä vastaajalla on ollut munkin 25 vuotta kestäneessä liitossa. Vaimo on ujompi ja hänellä on suuremmat kynnykset seksiasioihin eikä juurikaan kokeilunhalua etsiä mitään uusia juttuja, ei koe tarvitsevansa itsetyydytystä tai leluja, ei halua (pysty) katsomaan pornoa jne. Mutta hän on silti hyvin seksuaalinen ja nauttii valtavasti seksistä, niissä raameissa jotka pysyvät hänen mukavuusalueellaan. Oma seksuaalisuuteni on vähän laajempi (vaikken mikään kinky olekaan) ja haluaisin isompaa avoimuutta (keskustelua, toiselle näyttämistä, kokeiluja).

Näin on ollut aina, ja hyvin pitkään olikin niin ettei asialle tehty mitään, sillä tietyllä tapaa minäkin olin aiemmin melko arka puhumaan asioista, pyytämään tai näyttämään mitään, peläten toisen suhtautumista. Ei siitä suurempaa ongelmaa kylläkään tullut, sillä ei meidän halut kuitenkaan niin eripariset olleet, ja se seksi mitä on, on aina ollut hyvää. Ehkä tuossa vaiheessa tuli katseltua pornoa enemmän ja purettua fantasioissa sellaisia asioita joita meillä ei ole yhdessä.

Nykyään olen kuitenkin ottanut pikku hiljaa itse sen avoimemman linjan, jollaista haluaisin meillä olevan, ja olen alkanut puhua asioista, kertoa mikä minusta olisi kivaa, näyttää vaikka itsetyydytystäni hänelle ja kuvailla millaiset kosketukset ja millä tavalla minusta tuntuu hyvältä. No, rehellisesti on sanottava, että ei se mitään isoa mullistusta ole tehnyt, mutta toisaalta, ei se mitään ole kyllä rikkonutkaan. Hän on ymmärtänyt ne asiat joita hänelle olen kertonut, ja joissakin asioissa ottanut itsekin pieniä askeleita rohkeammaksi (vaikkapa pyllyni hyväilyyn seksin aikana tai itsensä näyttämiseen minulle rohkeammin). Hän myös on kertonut vastavuoroisesti, millä tavalla hän nauttii seksistämme, mikä on ollut tosi tärkeää. Oikeastaan kaipaisin enää vain vielä enemmän sitä rohkeutta ja avoimuutta, oman himon ja kiihottumisen näyttämistä. Mielenkiintoisesti olen kuitenkin huomannut, että oma tarpeeni pornoon on vähentynyt selvästi, en sitten tiedä onko sen ansiota että pystyn jakamaan fantasioita hänen kanssaan, vai ihan vaan iän myötä.

No, jos tästä yhden parin pitkästä ja seksuaalisesti aavistuksen eriparisesta suhteesta jotakin nyt voi päätellä, niin ehkä sen, että suuria muutoksia ei välttämättä tapahdu, jos kummankin erilainen seksuaalisuus on ihan oikeasti siellä perusluonteessa, eikä esim ujouden tai vastaavan alle tukahdutettua. Suurin juttu silti on avoimuus asiassa, koska se auttaa ymmärtämään ja hyväksymään toista, eikä asia haudu vain omassa mielessä. Jos suhteessa muut asiat ovat hyvin ja toinen on se oikea ihminen, tämä ei ole ainakaan meillä ollut mikään dealbreaker.