Ollaan mieheni kanssa veloja. Anoppi ajattelee että minä estän miehen lisääntymisen.
Raflaava otsikko kun koitin tiivistää, sori siitä. Kyseessä ei ensinnäkään ole anoppini, koska ei olla miehen kanssa naimisissa. Anoppikokelaasta voisi siis puhua. Lyhennän anopiksi.
Ollaan miehen kanssa päätetty olla lisääntymättä. Miehelle päätös oli itsestäänselvä, itse kipuilin asian kanssa pari vuotta kunnes ajatukseni selkiytyivät.
Sekä mun että mieheni äidit odottavat lisääntymistämme kuin kuuta nousevaa. On säästetty kaikki lastenvaatteet ja -kirjat sitä aikaa varten "kun teillä sitten joskus on ne kolme omaa pikkuista". Omalle äidilleni olen yrittänyt pehmeästi pohjustaa asiaa jo pari vuotta. Ensin ei uskonut, sitten pettyi, nyt alkaa tottua ajatukseen vaikkei siitä pidäkään. Sanottakoon että omalla äidilläni on jo lapsenlapsia, mutta kuulemma tyttären lapset on eri asia.
No, anoppini kysyi viinipäissään risteilyllä suoraan että onko lapsia tulossa ja koska jos on. Sanoin että ei ole tulossa kun ei kumpikaan haluta. Anoppi purskahti lohduttomaan itkuun. Pyysi kyllä tovin kuluttua anteeksi reaktiotaan, vaikka en siitä mitenkään suuttunutkaan.
Laastari tuli siis repäistyä, mutta nyt olen huomannut että asia vaivaa anopin päätä. Ongelmaksi koen sen, että kysymykset ja painostus kohdistuvat minuun, ei mieheeni. Kyselee kaksin ollessamme onko päätös varma yms. Kysymyksen muotoilu on aina muotoa: "kun SINÄ et halua niin onko se nyt sitten ihan varma--". Olen vastikään saanut päähäni ajatuksen että anopin mielestä minä olen se joka ei halua ja mies sopeutuu tilanteeseen. Tuntuu että hänen mielestään minä estän miehen lisääntymisen.
Kai pitäisi pyytää miestäni sanomaan äidilleen asiasta. Itseasiassa kaljapäissäni viikonloppuna tästä jo miehelle sanoinkin, mutta mies haluaa olla asiasta hiljaa koska ei halua pahoittaa kenenkään mieltä. Toivoo siis että asia unohtuu kun siitä ei puhuta.
Pahoittelen romaania. Kai piti johonkin saada avauduttua. Onko muilla ollut samantyyppistä tilannetta? Pidetäänkö päätöstä lisääntymisestä tai lisääntymättä jättämisestä enemmän naisen kun miehen heininä?
Vielä lisäyksenä että kun äitini ja anoppini keskustelivat yhdessä asiasta läsnäollessani, molemmat olivat sitä mieltä että mies kyllä rakastuu vauvaan synnärillä vaikka ei ensin olisi asiasta ollutkaan niin innoissaan. Mun mielestä pimeä ajatus lisääntyä miehen kanssa joka ei sitä aidosti itse halua.
Kommentit (565)
Vierailija kirjoitti:
Mä luulen että toi "se on lopulta naisen päätös" perustuu siihen oletukseen että naiselle iskee hoivavietti ja vauvakuume jossain vaiheessa iän myötä siten, että hän alkaa painostaa miestä.. tai sitten siihen että miehiä on aina pitänyt vähän suostutella.
Mutta kun hoivavietti puuttuu..
Tämä saattaa olla hyvinkin totta. Mielestäni anopin synnärikommentti viittaa juuri tuontyyliseen ajatusmaailmaan. Nainen haluaa lapsen (kaikki naiset aina haluavat) ja mies sitten suostuu koska ei muutakaan voi, ei eroaminenkaan kivaa ole. Mies sitten kiintyy jos kiintyy. Kuten tässäkin ketjussa näemme, aina ei kiinny.
Mulla on kyllä hoivaviettiä mutta lasta en silti halua. Hoivaan sukulaisten lapsia, lemmikkiäni, muiden lemmikkejä ja vaikka sairastunutta miestä. Mutta lapsia en halua hoivattaviksi.
Ap
Olen yli 60 vvela, en ole päivääkään katunut valintaani ja elämäni on ollut hyvin rikasta ja täysipainoista. Oma äiti on palvelutalossa iäkkäänä ja hauraana, ei hän edes muista minuutin kuluttua, kävikö joku vai kuka kävi, ja oliko se josksu vai jouluna. Palvelutalossa lapsellisten lapset eivät juurikaan useammin vieraita kuinlapsettomatkaan. ELi siihen ei kannata vanhuuttaan perustaa. Edelleen olen hyvin tyytyväinen ja kiitollinen siitä ettei ole omia lapsenlapsiakaan sitten vaivana niinkuin monilla itseni ikäisellä näyttää olevan. Lapset tuupataan jatkuvasti yökylään ja hoitoon. Juu kiitos ei.
Vierailija kirjoitti:
Ei niille kelpaa ikinä mikään.
Miehen veli sai lapsen ja se oli oikea maailmanloppu kun elämällä voisi tehdä jotain muutakin. Sitten saivat päähänsä, että minäkin olin raskaana (olin vain sairas) ja alkoi kauhea voivottelu, että mitä me olemme menneet tekemään. Mies sitten korjasi, että emme edes halua lapsia ja siitä seurasi kauhea meuhkaus kuinka pilaamme elämämme lapsettomana. Valehtelematta viiden minuutin sisään siitä kun saimme huudot siitä, miten pilaamme elämämme lapsella!
Sitten minä olin se syypää tähän kurjuuteen, milloin hedelmätön, milloin kylmä ja kamala nainen ilman pyhää äidinvaistoa ja kun mies laitatti piuhat poikki ja lopulta tuohon jankutukseen hermostuneena ilmoitti, että nyt on sitten turha enää spekuloida, niin hän on samaan aikaan minun manipulointini uhri, että hän on vienyt minulta mahdollisuuden lapsiin ja tulen ottamaan eron kun katkeroidun mieheni vallan alla.
On aivan ällistyttävää kuinka paljon tuo asia jaksaa kiinnostaa muita ihmisiä. Tunnen syvää sympatiaa tahattomasti lapsettomia kohtaan, jotka saavat kuulla varmasti aivan samantasoisia aivopieruja ja typeriä neuvoja siihen päälle samalla kun kamppailevat itsekin niin kauhean vaikean asian äärellä. Meille tämä on vain ärsyttävää, mutta aina kylmää ajatella miten tuon kaltaiset ihmiset sitten suhtautuvat kun asia ei olekaan vapaaehtoisesti päätetty...
Aivan kamalaa! Otan osaa, ihmeellinen tuuliviirivänkääjä siellä ollut vastassa, joka ei itsekään tiedä onko vasen vai oikea parempi.
Muistan jonkun velan sanoneen täällä joskus kauan aikaa sitten, että he kyllästyivät miehensä kanssa marinauteluihin lapsista ja alkoivat vastata uteliaille, että "Lapsia ei ole tulossa, mutta lasten tekemisen harjoitteleminen, siitä me tykätään tosi paljon ja tehdään sitä usein!"
Koska sitähän tuo loppuviimein on; toisen seksielämän utelua. Onko pariteltu, tullaanko parittelemaan, milloin on siittiöt sujahtaneet kohtuun, paljonko on pantu, ollaanko siitoskykyisiä?
Kuulemma ei enää sen jälkeen kukaan kysynyt koskaan mitään lapsista :D
Olen ainoa lapsi ja vela, enkä koe asiasta mitään tunnontuskia. Olen selväsanaisesti ilmoittanut jo pikkulapsena vanhemmilleni etten tule hankkimaan lapsia ja mikäli he haluavat lapsenlapsia, niin tehkööt itse lisää. Eivät viitsineet tehdä, liikaa vaivaa.
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvänen aika, ehkä kannattaisi keskustella asia selväksi, selvin päin.
En minä ainakaan odottele mitään lapsenlapsia enkä ole koskaan kysynyt ja miniäehdokkaani ovat kaikki olleet minun mieleeni. Olen onnellinen jos lapseni on onnellinen ja uskon että useimmat vanhemmat ovat.
Hän itse valitsee puolisonsa ja perheensä.
Ihana ♡
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni +50v. nainen ja siitä vanhemmat elävät edelleen siinä uskossa, että nainen on se, joka päättää lapsiluvun ja hoitaa lapset... Miehet vaan siittää naisen niin halutessa. Ja naiset haluavat niitä lapsia, jotta miehen suku säilyy... Onneksi nykyisin jokainen saa päättää mitä haluaa ja mitä ei halua.
Vähän jotain tällaista olen haistellutkin. Anoppi tosiaan sanoi että eihän miehet mitään lapsia varsinaisesti halua mutta synnärillä sitten rakastuvat. Eli nainen päättää tuleeko lapsi ja mies sitten sopeutuu tilanteeseen, jos sopeutuu.
Itse ajattelen tosiaan lisääntymisen olevan kahden kauppa. Kahden aikuisen ihmisen yhteinen päätös.
Ap
OT: Isäni ei halunnut lapsia. Ei rakastunut synnärillä eikä koskaan yhtenkään lapseensa. Olen saletti, että hän on vela ja tämä on periytyvää, koska minä ja sisareni olemme myös veloja. Hankki sitten kuitenkin 3 lasta, kun nyt vaan kuuluu tehdä niin.
Kipuilen asian kanssa edelleen keski-ikäisenä. Isää minulla ei koskaan ole ollut siinä mielessä, miten isä ja isän rooli ymmärretään. Samassa talossa asui vaan joku kiukkuinen, sinua inhoava mies, jonka nimi oli Isä.
Minulla vähän sama kokemus. Todella etäiseksi isä jäi. Äiti oli se, joka päätti, että niitä lapsia tehdään ja piste. Varmaan se lapsenteko oli kivaa, mutta mitään muuta kivaa siinä ei tainnut isän mielestä olla. Jotenkin surettaa, että joku on vastentahtoaan joutunut tekemään jotain mitä ei oikeasti halunnut.
Ja näitä on varmasti todella paljon tietyissä sukupolvissa. Isä ei ole ollut yhtään halukas lastenhoitoon tai ollut mitenkään kiinnostunut omista lapsistaan. Aina kaikki lapsiin liittyvän hoisi äiti. Isä on jäänyt etäiseksi tai aiheuttanut jotkut pysyvät traumat olemalla kylmä lapsia kohtaan. Mutta kun se nainen päätti silloin tuollaiset asiat... Toki niitä vastahakoisia äitejäkin on, jotka ovat vahingossa pamahtaneet paksuksi eikä abortti ollut silloin vaihtoehto tai suvun vanhimmat naiset tai anopit painosti, kuinka niitä lapsia ON PAKKO TEHDÄ.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppien mielestä kaikki kurjuus on miniöissä, koska kultapojissa ei vaan voi olla vikaa. Lisäksi miehesi on tossukka, joka ei osaa pitää puoliasi.
Tätä vähän meinaan. Toisaalta anoppi ei muuten kyllä nosta poikiaan mitenkään jalustalle, kannustaa toki kyllä.
En kaipaa varsinaisesti mitään puolien pitämistä, ei olla anopin kanssa riidoissa tai huonoissa väleissä. Puhutaan myös muusta kuin tästä asiasta, mutta silloin tällöin anoppi ikään kuin sivulauseessa palaa aiheeseen ja sävy on aloituksessa mainitsemani.
Kai mies tosiaan voisi vaikka soittaa äidilleen ja sanoa että päätös ei ole vain minun vaan myös hänen. Ilmeisesti haluaa jotenkin suojella äitiään vaikenemalla.
Ap
Minulla herää tässä kaksi ajatusta.
Ensinnäkin miehillä on usein juuri tuo tapa että kun ei jostain puhuta , niin se " unohtuu". Näinhän ei käy vaan se ennemmin koteloituu tai jotain ja purkautuu sitten joskus ehkä ikävästikin.
Vaikka asia ei varsinaisesti anopillesi kuulukaan, on kyllä hyvin tavallista ja inhimillistä odottaa lapsenlapsia ja siinä mielessä olisi hyvä että mies sanoisi äidilleen että ei ole tulossa.
Anoppi voisi ryhtyä varamummoksi tms kun tulee selväksi että lapsenlapsia ei tule.Toiseksi tulee kyllä mieleen sekin että jos lapsettomuus oli miehellesi itsestään selvää mutta kuitenkaan ei halua puhua äidilleen, niin onko kysymys siitä että itse asiassa mies ajattelee että ei NYT lapsia mutta kukapa tietää ehkä joskus kuitenkin ja siksi ei halua puhua mitään äidilleen.
Ei olisi ensimmäinen eikä toinenkaan mies joka on muuttanut mielensä tästä asiasta.Mies laskee päivä vasektomiaan joten en usko että on asiassa epäröivällä kannalla. Voi toki ollakin, enkä minä ole estämässä asiaa jos hän päättääkin haluta lisääntyä. Minun kanssani se ei tule tapahtumaan.
Mies on kyllä sanonut äidilleen oman kantansa asiaan, mutta anopin kanta on se että ongelma on miniäkokelas joka ei halua. Siitä tässä aloituksessa siis keskustelen ja avaudun.
Ja vielä siis se että ymmärrämme molemmat surun siitä että lapsenlapsia ei tule. Anopilla kyllä kuitenkin tosiaan on muitakin lapsia, joten meidän lapsettomuutemme ei tuomitse häntä automaattisesti lapsenlapsettomuuteen.
Ap
Jos mies mainitsee vasektomiasta ni ehkä anoppi sitten uskoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppien mielestä kaikki kurjuus on miniöissä, koska kultapojissa ei vaan voi olla vikaa. Lisäksi miehesi on tossukka, joka ei osaa pitää puoliasi.
Tätä vähän meinaan. Toisaalta anoppi ei muuten kyllä nosta poikiaan mitenkään jalustalle, kannustaa toki kyllä.
En kaipaa varsinaisesti mitään puolien pitämistä, ei olla anopin kanssa riidoissa tai huonoissa väleissä. Puhutaan myös muusta kuin tästä asiasta, mutta silloin tällöin anoppi ikään kuin sivulauseessa palaa aiheeseen ja sävy on aloituksessa mainitsemani.
Kai mies tosiaan voisi vaikka soittaa äidilleen ja sanoa että päätös ei ole vain minun vaan myös hänen. Ilmeisesti haluaa jotenkin suojella äitiään vaikenemalla.
Ap
Minulla herää tässä kaksi ajatusta.
Ensinnäkin miehillä on usein juuri tuo tapa että kun ei jostain puhuta , niin se " unohtuu". Näinhän ei käy vaan se ennemmin koteloituu tai jotain ja purkautuu sitten joskus ehkä ikävästikin.
Vaikka asia ei varsinaisesti anopillesi kuulukaan, on kyllä hyvin tavallista ja inhimillistä odottaa lapsenlapsia ja siinä mielessä olisi hyvä että mies sanoisi äidilleen että ei ole tulossa.
Anoppi voisi ryhtyä varamummoksi tms kun tulee selväksi että lapsenlapsia ei tule.Toiseksi tulee kyllä mieleen sekin että jos lapsettomuus oli miehellesi itsestään selvää mutta kuitenkaan ei halua puhua äidilleen, niin onko kysymys siitä että itse asiassa mies ajattelee että ei NYT lapsia mutta kukapa tietää ehkä joskus kuitenkin ja siksi ei halua puhua mitään äidilleen.
Ei olisi ensimmäinen eikä toinenkaan mies joka on muuttanut mielensä tästä asiasta.Mies laskee päivä vasektomiaan joten en usko että on asiassa epäröivällä kannalla. Voi toki ollakin, enkä minä ole estämässä asiaa jos hän päättääkin haluta lisääntyä. Minun kanssani se ei tule tapahtumaan.
Mies on kyllä sanonut äidilleen oman kantansa asiaan, mutta anopin kanta on se että ongelma on miniäkokelas joka ei halua. Siitä tässä aloituksessa siis keskustelen ja avaudun.
Ja vielä siis se että ymmärrämme molemmat surun siitä että lapsenlapsia ei tule. Anopilla kyllä kuitenkin tosiaan on muitakin lapsia, joten meidän lapsettomuutemme ei tuomitse häntä automaattisesti lapsenlapsettomuuteen.
Ap
Jos mies mainitsee vasektomiasta ni ehkä anoppi sitten uskoo.
Hyvä idea. :D Ehkä pitäis postittaa anopille kopio sairauslomatodistuksesta kun se saadaan tehtyä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppien mielestä kaikki kurjuus on miniöissä, koska kultapojissa ei vaan voi olla vikaa. Lisäksi miehesi on tossukka, joka ei osaa pitää puoliasi.
Tätä vähän meinaan. Toisaalta anoppi ei muuten kyllä nosta poikiaan mitenkään jalustalle, kannustaa toki kyllä.
En kaipaa varsinaisesti mitään puolien pitämistä, ei olla anopin kanssa riidoissa tai huonoissa väleissä. Puhutaan myös muusta kuin tästä asiasta, mutta silloin tällöin anoppi ikään kuin sivulauseessa palaa aiheeseen ja sävy on aloituksessa mainitsemani.
Kai mies tosiaan voisi vaikka soittaa äidilleen ja sanoa että päätös ei ole vain minun vaan myös hänen. Ilmeisesti haluaa jotenkin suojella äitiään vaikenemalla.
Ap
Minulla herää tässä kaksi ajatusta.
Ensinnäkin miehillä on usein juuri tuo tapa että kun ei jostain puhuta , niin se " unohtuu". Näinhän ei käy vaan se ennemmin koteloituu tai jotain ja purkautuu sitten joskus ehkä ikävästikin.
Vaikka asia ei varsinaisesti anopillesi kuulukaan, on kyllä hyvin tavallista ja inhimillistä odottaa lapsenlapsia ja siinä mielessä olisi hyvä että mies sanoisi äidilleen että ei ole tulossa.
Anoppi voisi ryhtyä varamummoksi tms kun tulee selväksi että lapsenlapsia ei tule.Toiseksi tulee kyllä mieleen sekin että jos lapsettomuus oli miehellesi itsestään selvää mutta kuitenkaan ei halua puhua äidilleen, niin onko kysymys siitä että itse asiassa mies ajattelee että ei NYT lapsia mutta kukapa tietää ehkä joskus kuitenkin ja siksi ei halua puhua mitään äidilleen.
Ei olisi ensimmäinen eikä toinenkaan mies joka on muuttanut mielensä tästä asiasta.Mies laskee päivä vasektomiaan joten en usko että on asiassa epäröivällä kannalla. Voi toki ollakin, enkä minä ole estämässä asiaa jos hän päättääkin haluta lisääntyä. Minun kanssani se ei tule tapahtumaan.
Mies on kyllä sanonut äidilleen oman kantansa asiaan, mutta anopin kanta on se että ongelma on miniäkokelas joka ei halua. Siitä tässä aloituksessa siis keskustelen ja avaudun.
Ja vielä siis se että ymmärrämme molemmat surun siitä että lapsenlapsia ei tule. Anopilla kyllä kuitenkin tosiaan on muitakin lapsia, joten meidän lapsettomuutemme ei tuomitse häntä automaattisesti lapsenlapsettomuuteen.
Ap
Jos mies mainitsee vasektomiasta ni ehkä anoppi sitten uskoo.
Hyvä idea. :D Ehkä pitäis postittaa anopille kopio sairauslomatodistuksesta kun se saadaan tehtyä.
Ap
Jos mies mainitsee sivulauseessa menevänsä vasektomiaan tai jollekin muulle anopin läsnäollessa tai jotenkin ohimennen, anoppi vois tosiaan uskoa että tää on miehen päätös oikeasti.
Musta tuntuu et mies on ihan tyytyväinen kun äitinsä painostus ei kohdistu häneen...
Tuhoatte sitten sen ketjun, jossa esi-isänne ovat selviytyneet läpi vaikeuksien voidakseen jatkaa sukua.
Ehkäpä se on palvelus toisille ja osa luonnonvalintaa jättää heikommat pois lisääntyvien listalta. :)
Sano ääni murtuen ettet voi saada lapsia.
Jännää, että syyllistetään äitejä, että ovat mukamas pakottaneet vastentahtoiset miehet lisääntymään. Sallikaa mun nauraa. Kun panee, niin joka kerta on se riski, että lapsia saattaa ilmantua sen panemisen seurauksena. Jos ei halua lapsia, niin asia on helposti vältettävissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppien mielestä kaikki kurjuus on miniöissä, koska kultapojissa ei vaan voi olla vikaa. Lisäksi miehesi on tossukka, joka ei osaa pitää puoliasi.
Tätä vähän meinaan. Toisaalta anoppi ei muuten kyllä nosta poikiaan mitenkään jalustalle, kannustaa toki kyllä.
En kaipaa varsinaisesti mitään puolien pitämistä, ei olla anopin kanssa riidoissa tai huonoissa väleissä. Puhutaan myös muusta kuin tästä asiasta, mutta silloin tällöin anoppi ikään kuin sivulauseessa palaa aiheeseen ja sävy on aloituksessa mainitsemani.
Kai mies tosiaan voisi vaikka soittaa äidilleen ja sanoa että päätös ei ole vain minun vaan myös hänen. Ilmeisesti haluaa jotenkin suojella äitiään vaikenemalla.
Ap
Minulla herää tässä kaksi ajatusta.
Ensinnäkin miehillä on usein juuri tuo tapa että kun ei jostain puhuta , niin se " unohtuu". Näinhän ei käy vaan se ennemmin koteloituu tai jotain ja purkautuu sitten joskus ehkä ikävästikin.
Vaikka asia ei varsinaisesti anopillesi kuulukaan, on kyllä hyvin tavallista ja inhimillistä odottaa lapsenlapsia ja siinä mielessä olisi hyvä että mies sanoisi äidilleen että ei ole tulossa.
Anoppi voisi ryhtyä varamummoksi tms kun tulee selväksi että lapsenlapsia ei tule.Toiseksi tulee kyllä mieleen sekin että jos lapsettomuus oli miehellesi itsestään selvää mutta kuitenkaan ei halua puhua äidilleen, niin onko kysymys siitä että itse asiassa mies ajattelee että ei NYT lapsia mutta kukapa tietää ehkä joskus kuitenkin ja siksi ei halua puhua mitään äidilleen.
Ei olisi ensimmäinen eikä toinenkaan mies joka on muuttanut mielensä tästä asiasta.Mies laskee päivä vasektomiaan joten en usko että on asiassa epäröivällä kannalla. Voi toki ollakin, enkä minä ole estämässä asiaa jos hän päättääkin haluta lisääntyä. Minun kanssani se ei tule tapahtumaan.
Mies on kyllä sanonut äidilleen oman kantansa asiaan, mutta anopin kanta on se että ongelma on miniäkokelas joka ei halua. Siitä tässä aloituksessa siis keskustelen ja avaudun.
Ja vielä siis se että ymmärrämme molemmat surun siitä että lapsenlapsia ei tule. Anopilla kyllä kuitenkin tosiaan on muitakin lapsia, joten meidän lapsettomuutemme ei tuomitse häntä automaattisesti lapsenlapsettomuuteen.
Ap
Jos mies mainitsee vasektomiasta ni ehkä anoppi sitten uskoo.
Hyvä idea. :D Ehkä pitäis postittaa anopille kopio sairauslomatodistuksesta kun se saadaan tehtyä.
Ap
Jos mies mainitsee sivulauseessa menevänsä vasektomiaan tai jollekin muulle anopin läsnäollessa tai jotenkin ohimennen, anoppi vois tosiaan uskoa että tää on miehen päätös oikeasti.
Musta tuntuu et mies on ihan tyytyväinen kun äitinsä painostus ei kohdistu häneen...
Toi on kyllä hyvä idea. Jos kyselis vaikka että kannattaako odottaa kunnes Suomessa saa sen, vai kipasisko Virossa hoitamassa.
Ja se nyt on selvää että on tyytyväinen kun ei painosteta. Minäkin olisin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Anoppien mielestä kaikki kurjuus on miniöissä, koska kultapojissa ei vaan voi olla vikaa. Lisäksi miehesi on tossukka, joka ei osaa pitää puoliasi.
Hah! Juuri näin!
Vierailija kirjoitti:
Tuhoatte sitten sen ketjun, jossa esi-isänne ovat selviytyneet läpi vaikeuksien voidakseen jatkaa sukua.
Ehkäpä se on palvelus toisille ja osa luonnonvalintaa jättää heikommat pois lisääntyvien listalta. :)
Ei tuhota. Tai ainakaan omani ei tuhoudu, miehenkään ei luultavasti.
Mutta kiitos älykkäästä kommentistasi. Jokainen osallistuu resurssiensa mukaan.
Ap
Sun pitää aloittaja sanoa suoraan niille painostajille että ei tule lapsia ja kyselyt on inhottavia. Ei ne muuten lopu.
Tai voithan sanoa että "juu olisi ihanaa saada lapsia mutta se tekotapa on niin ällöttävä".
Mies voisi myös kasvattaa selkärankaa ja irtaantua äidistä..
Vierailija kirjoitti:
-kukaan ei näköjään halua kertoa miksi ei halua lapsia. Mikä asiassa pelottaa?
Vauva-vaihe on kenties raskain, mutta menee äkkiä ohi, ja lapset lentää kotoa niin pian.
Lapset tuo elämään syvemmän tarkoituksen. Rakkaus lisääntyy
Kauhistuttaa ajatuskin, että antaisi elämän jollekin tässä maailman ajassa. Mistä sen tietää, haluaako se ihminen syntyä tähän aikaan ja paikkaan, tai ylipäätään ollenkaan? Itsekin olisin halunnut syntyä heti sotien jälkeen, niin olisi saanut edes jollain lailla tolkullisen elämän elää. Nyt pitää sietää tätä digi-ihannointia, alati kasvavaa kulutusta ja tosi-tv -vammailua. Puhumattakaan maapallon tilasta, jolle ei pelastusta ole näköpiirissä. Tulevaisuus on pelkkää epävarmuutta. En vain voi päättää toisen sielun puolesta, että synnypä tänne. Mieluummin yritän pitää huolta tänne jo syntyneistä, kun ei sitä voi enää peruakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-kukaan ei näköjään halua kertoa miksi ei halua lapsia. Mikä asiassa pelottaa?
Vauva-vaihe on kenties raskain, mutta menee äkkiä ohi, ja lapset lentää kotoa niin pian.
Lapset tuo elämään syvemmän tarkoituksen. Rakkaus lisääntyy
Kauhistuttaa ajatuskin, että antaisi elämän jollekin tässä maailman ajassa. Mistä sen tietää, haluaako se ihminen syntyä tähän aikaan ja paikkaan, tai ylipäätään ollenkaan? Itsekin olisin halunnut syntyä heti sotien jälkeen, niin olisi saanut edes jollain lailla tolkullisen elämän elää. Nyt pitää sietää tätä digi-ihannointia, alati kasvavaa kulutusta ja tosi-tv -vammailua. Puhumattakaan maapallon tilasta, jolle ei pelastusta ole näköpiirissä. Tulevaisuus on pelkkää epävarmuutta. En vain voi päättää toisen sielun puolesta, että synnypä tänne. Mieluummin yritän pitää huolta tänne jo syntyneistä, kun ei sitä voi enää peruakaan.
Isäni just eilen jutteli että syntyi hiukan liian myöhään. Heti sotien jälkeen olisi ollut paras. Töitä niin ettei kaikkea ehdi edes tekemään, ja elämä pelkkää talouskasvua ja aika simppeliä meininkiä muuten. Nyt hän ehtii näkemään mihin maailma on menossa ja miten lapset ja lapsenlapset jäävät elämään tuhoutuvalle pallolle.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Aika mielenkiintoista, että ap toteaa yhdessä kommentissa, että ”mies on tässäKIN asiassa liian sovinnollinen”. Herää kysymys, että onko anopin ajatuksissa perää. Jospa se lapsettomuus todella on ap:n toimesta miehen päähän syötetty idea. Jos näin on, niin suhdehan kaatuu lopulta, ja mies perustaa sen perheen toisen kanssa ja ratsastavat yhdessä auringonlaskuun. Ap jää vanhaksipiiaksi ja ryhtyy hulluksi kissatädiksi.
Miksi se olisi ap:n ongelma jos aikuinen ihminen ei saa sanottua rehellistä mielipidettään asiasta? Seurustelin itse tällaisen kaikkien miellyttäjän kanssa. Ei suostunut kertomaan oikeaa mielipidettään mistään ettei kenellekään tule paha mieli, ja pamautti sitten suutuksissaan jonkun muun asian yhteydessä totuuden. Tai kertoi totuuden jostain isosta asiasta, ja alkoi mököttää kun pahoitin mieleni siitä että minulle oltiin epärehellinen.
Minulla vähän sama kokemus. Todella etäiseksi isä jäi. Äiti oli se, joka päätti, että niitä lapsia tehdään ja piste. Varmaan se lapsenteko oli kivaa, mutta mitään muuta kivaa siinä ei tainnut isän mielestä olla. Jotenkin surettaa, että joku on vastentahtoaan joutunut tekemään jotain mitä ei oikeasti halunnut.