Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksia lasun tehostetusta perhetyöstä?
07.10.2020 |
Meillä alkaa lastensuojelun tehostettu perhetyö, jonka tarkoitus on helpottaa yhteiselämää yhden lapsemme (teini-ikäinen) kanssa. Perhetyöntekijöiden on tarkoitus käydä kotona 2-3 krt/vko, 2-3 h/käynti. Mietin, mitä tämä merkitsee koko perheen arjen kannalta? Millaisia nämä käynnit ovat ja kuinka paljon osallistumista tämä vaatii perheen muilta lapsilta?
Millaisia kokemuksia teillä on?
Kommentit (39)
No ne työntekijät tulee istumaan sohvalle ja juttelemaan joka viikko kanssanne. Se on sitten ihan tuurista kiinni, millaiset työntekijät saatte ja mitä siitä seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keräävät mahdollisimman paljon materiaalia teistä.
Valmistelevat huostaanottoa.
Materiaalista on pulaa laitoksissa.
Tehostettu perhetyö on nimenomaan väline, jolla pyritään välttymään sijoituksesta.
Ei ole. Se on vaihe jossa perheelle vielä höpötellään tuollaista samalla kun kerätään mappikaupalla paperia.
Masentunut nuorihan on optimaalista materiaalia sinne laitokseen. Ei ole edes väkivaltainen tai hankala tms.
Apua, älä pelottele! Lapsi on äärimmäisen tunnollinen ja todellakin olisi laitoksiin mahdollisimman helppo. Uskon, että jäisi siellä yksin eikä kukaan yrittäisi auttaa, niin kuin kotona kuitenkin yritämme.
Tällä palstalla kun sana lasu jossain ketjussa vilahtaa, niin ketju täyttyy hyvin nopeaan tällä spämmäyksellä että lasun päätehtävä on vaan huostata lapsia laitoksiin, sossut/kunnat saa rahaa huostista kun kaverin firmaan sijoitetaan. Sitten mukaan vedetään joku Vantaan lastensuojelun johtavan sossun haastattelun kontekstista irroitettu kommentti "aina löytyy perheistä huolenaihetta ja ongelmia kun oikein pengotaan" ja tätä käytetään todisteena siihen että lasu haluaa vaan haalia asiakkaita, jotka sitten huostataan ihan jo vääränlaisen makaroonilaatikon ja eriparisukkien takia. Aina samaa p*skanjauhantarataa. Nämä voi sivuuttaa.
Todellisuudessa se huostaaminen on se aivan viimesijainen keino, joka tulee kyseeseen sitten, jos te esim. kieltäydytte kaikesta avusta, jätätte kaikki sovitut tapaamiset väliin ja lapsen oireilu vaan pahenee ja pahenee niin että se joku laitos olisi parempi paikka kuin koti jossa ei yhtään auteta, tueta eikä mitään. Että ei ihan helpolla.
Omassa perheessä ainakin alkuun pari ensimmäistä viikkoa mukana oli suurimmassa osassa tapaamisia koko perhe, sitten alkoi vaihdella niin että välillä tapasivat ja työskentelivät oireilevan lapsen kanssa yksin, sitten vanhempien kanssa, välillä kaikkien lasten kanssa yhdessä ja muutaman kerran lapsia vähän erikseen. Mutta ekojen viikkojen jälkeen siis muilla lapsilla ei paljoa tapaamisia ollut perhetyön kanssa.
Toki jokainen tilanne on omanlaisensa, ja ainakin meille sanottiin että jos esim. muutkin lapset olisivat kokeneet että johonkin apua/neuvoja tarvitsevat, niin olisivat sitten keskittyneet koko perheeseen laajemminkin, mutta ei ollut tarvetta. Mutta AP.nkin kannattaa ehkä lastensa kanssa etukäteen puhua, että jos yksi lapsista kokee ahdistuksen ja masennuksen johtuvan juuri kotioloistaan, niin ei silloin riitä että vain tämä yksi keskustelee perhetyön kanssa, vaan ongelma on koko perhettä koskettava, ja silloin se kyllä tarkoittaa sitä, että työskennellään myös koko perheenä tilanteen parantamiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keräävät mahdollisimman paljon materiaalia teistä.
Valmistelevat huostaanottoa.
Materiaalista on pulaa laitoksissa.
Tehostettu perhetyö on nimenomaan väline, jolla pyritään välttymään sijoituksesta.
Ei ole. Se on vaihe jossa perheelle vielä höpötellään tuollaista samalla kun kerätään mappikaupalla paperia.
Masentunut nuorihan on optimaalista materiaalia sinne laitokseen. Ei ole edes väkivaltainen tai hankala tms.
Apua, älä pelottele! Lapsi on äärimmäisen tunnollinen ja todellakin olisi laitoksiin mahdollisimman helppo. Uskon, että jäisi siellä yksin eikä kukaan yrittäisi auttaa, niin kuin kotona kuitenkin yritämme.
Tällä palstalla kun sana lasu jossain ketjussa vilahtaa, niin ketju täyttyy hyvin nopeaan tällä spämmäyksellä että lasun päätehtävä on vaan huostata lapsia laitoksiin, sossut/kunnat saa rahaa huostista kun kaverin firmaan sijoitetaan. Sitten mukaan vedetään joku Vantaan lastensuojelun johtavan sossun haastattelun kontekstista irroitettu kommentti "aina löytyy perheistä huolenaihetta ja ongelmia kun oikein pengotaan" ja tätä käytetään todisteena siihen että lasu haluaa vaan haalia asiakkaita, jotka sitten huostataan ihan jo vääränlaisen makaroonilaatikon ja eriparisukkien takia. Aina samaa p*skanjauhantarataa. Nämä voi sivuuttaa.
Todellisuudessa se huostaaminen on se aivan viimesijainen keino, joka tulee kyseeseen sitten, jos te esim. kieltäydytte kaikesta avusta, jätätte kaikki sovitut tapaamiset väliin ja lapsen oireilu vaan pahenee ja pahenee niin että se joku laitos olisi parempi paikka kuin koti jossa ei yhtään auteta, tueta eikä mitään. Että ei ihan helpolla.
Omassa perheessä ainakin alkuun pari ensimmäistä viikkoa mukana oli suurimmassa osassa tapaamisia koko perhe, sitten alkoi vaihdella niin että välillä tapasivat ja työskentelivät oireilevan lapsen kanssa yksin, sitten vanhempien kanssa, välillä kaikkien lasten kanssa yhdessä ja muutaman kerran lapsia vähän erikseen. Mutta ekojen viikkojen jälkeen siis muilla lapsilla ei paljoa tapaamisia ollut perhetyön kanssa.
Toki jokainen tilanne on omanlaisensa, ja ainakin meille sanottiin että jos esim. muutkin lapset olisivat kokeneet että johonkin apua/neuvoja tarvitsevat, niin olisivat sitten keskittyneet koko perheeseen laajemminkin, mutta ei ollut tarvetta. Mutta AP.nkin kannattaa ehkä lastensa kanssa etukäteen puhua, että jos yksi lapsista kokee ahdistuksen ja masennuksen johtuvan juuri kotioloistaan, niin ei silloin riitä että vain tämä yksi keskustelee perhetyön kanssa, vaan ongelma on koko perhettä koskettava, ja silloin se kyllä tarkoittaa sitä, että työskennellään myös koko perheenä tilanteen parantamiseksi.
Kiitos paljon, juuri tällaista kokemusperäistä tietoa kaipasin <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keräävät mahdollisimman paljon materiaalia teistä.
Valmistelevat huostaanottoa.
Materiaalista on pulaa laitoksissa.
Tehostettu perhetyö on nimenomaan väline, jolla pyritään välttymään sijoituksesta.
Ei ole. Se on vaihe jossa perheelle vielä höpötellään tuollaista samalla kun kerätään mappikaupalla paperia.
Masentunut nuorihan on optimaalista materiaalia sinne laitokseen. Ei ole edes väkivaltainen tai hankala tms.
Apua, älä pelottele! Lapsi on äärimmäisen tunnollinen ja todellakin olisi laitoksiin mahdollisimman helppo. Uskon, että jäisi siellä yksin eikä kukaan yrittäisi auttaa, niin kuin kotona kuitenkin yritämme.
Tällä palstalla kun sana lasu jossain ketjussa vilahtaa, niin ketju täyttyy hyvin nopeaan tällä spämmäyksellä että lasun päätehtävä on vaan huostata lapsia laitoksiin, sossut/kunnat saa rahaa huostista kun kaverin firmaan sijoitetaan. Sitten mukaan vedetään joku Vantaan lastensuojelun johtavan sossun haastattelun kontekstista irroitettu kommentti "aina löytyy perheistä huolenaihetta ja ongelmia kun oikein pengotaan" ja tätä käytetään todisteena siihen että lasu haluaa vaan haalia asiakkaita, jotka sitten huostataan ihan jo vääränlaisen makaroonilaatikon ja eriparisukkien takia. Aina samaa p*skanjauhantarataa. Nämä voi sivuuttaa.
Todellisuudessa se huostaaminen on se aivan viimesijainen keino, joka tulee kyseeseen sitten, jos te esim. kieltäydytte kaikesta avusta, jätätte kaikki sovitut tapaamiset väliin ja lapsen oireilu vaan pahenee ja pahenee niin että se joku laitos olisi parempi paikka kuin koti jossa ei yhtään auteta, tueta eikä mitään. Että ei ihan helpolla.
Omassa perheessä ainakin alkuun pari ensimmäistä viikkoa mukana oli suurimmassa osassa tapaamisia koko perhe, sitten alkoi vaihdella niin että välillä tapasivat ja työskentelivät oireilevan lapsen kanssa yksin, sitten vanhempien kanssa, välillä kaikkien lasten kanssa yhdessä ja muutaman kerran lapsia vähän erikseen. Mutta ekojen viikkojen jälkeen siis muilla lapsilla ei paljoa tapaamisia ollut perhetyön kanssa.
Toki jokainen tilanne on omanlaisensa, ja ainakin meille sanottiin että jos esim. muutkin lapset olisivat kokeneet että johonkin apua/neuvoja tarvitsevat, niin olisivat sitten keskittyneet koko perheeseen laajemminkin, mutta ei ollut tarvetta. Mutta AP.nkin kannattaa ehkä lastensa kanssa etukäteen puhua, että jos yksi lapsista kokee ahdistuksen ja masennuksen johtuvan juuri kotioloistaan, niin ei silloin riitä että vain tämä yksi keskustelee perhetyön kanssa, vaan ongelma on koko perhettä koskettava, ja silloin se kyllä tarkoittaa sitä, että työskennellään myös koko perheenä tilanteen parantamiseksi.
Todellisuudessa:
- Lastensuojelu on tuottoisaa bisnestä
- Huostaanottoluvut ovat räjähtäneet
- Lastensuojelu tarvitsee lapsia, lapset ei tarvitse lastensuojelua eli mitä vähemmän lapsia, sitä pienemmästä kehitetään huoli jotta omat työpaikat ja bisnekset säilyy
- Vantaan lastensuojelun päällikkö tiivisti koko lastensuojelun idean keväällä hesarissa: "ilmoitelkaa, ilmoitelkaa, kyllä me sitten sen huolen sieltä sitten kaivamme"
- Joka vuosi tehdään 100 000 aiheetonta ilmoitusta eli laki on torso
Nämä ovat niitä oikeita faktoja.
Meillä meni siihen, että lasutädit sanelivat milloin ovat tulossa ja siinä sitten istuttiin puhumassa 2h ei-mistään. Eivät saa auttaa jaksamista esim. viemällä lapsia mihinkään tai olemalla heidän kanssa kun minä siivoan tai teen muuta. Juttelimme niitänäitä ja tädit selittelivät omiaan, edes lasten asioista eivät juurikaan puhuneet. Vuosi vierähti ja tiedustelin toistuvasti käyntien syytä ja tarvetta, ja se leimattiin epäilyttäväksi (joo, alkoi ärsyttää että viikko piti rytmittää sossujen mukaan). Lopulta käynnit lopetettiin tarpeettomina, ja toinen tädeistä sanoi ettei alkujaankaan tiennyt miksi niitä jatkettiin tarkastuskäynnin jälkeen.
Lasun syy oli se että jouduin terapiaan trauman ja PTSD:n takia. Minulla oli jo oikein hyvä ja tiivis hoitokontakti, pärjäsin arjessa eikä mitään muuta ongelmaa koko perheessä kuin se PTSD johon sain asiantuntevaa apua. Lapset hyvinvoivia, siistejä, terveitä, kilttejä. Itsellä riitti jaksaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma kokemukseni lasun tehostetusta perhetyöstä on melko neutraali. Lapsi oli kuukauden sijoituksessa (omasta pyynnöstäni, kun uuvuin täysin) ja kun lapsi kotiutui, alotettiin edellämainittu tukitoimi. Kävivät tunnin tai pari juttelemassa, niin ettei lapsen tarvinnut olla edes kotona, vaan oli päiväkodissa ja kolmannen käyntikerran totesivat itse, ettei heidän apuaan täällä tarvita ja palvelu loppui siihen. Tästä pian saimmekin tukiperheen ja lasun asiakkuus päättyi. Eivät minun mielestä keränneet mitään tietoja, vaan opastivat, miten saisin esimerkiksi haettua lapselle vammaistukea yms. asioita käytiin läpi.
Vierailija kirjoitti:
Meillä meni siihen, että lasutädit sanelivat milloin ovat tulossa ja siinä sitten istuttiin puhumassa 2h ei-mistään. Eivät saa auttaa jaksamista esim. viemällä lapsia mihinkään tai olemalla heidän kanssa kun minä siivoan tai teen muuta. Juttelimme niitänäitä ja tädit selittelivät omiaan, edes lasten asioista eivät juurikaan puhuneet. Vuosi vierähti ja tiedustelin toistuvasti käyntien syytä ja tarvetta, ja se leimattiin epäilyttäväksi (joo, alkoi ärsyttää että viikko piti rytmittää sossujen mukaan). Lopulta käynnit lopetettiin tarpeettomina, ja toinen tädeistä sanoi ettei alkujaankaan tiennyt miksi niitä jatkettiin tarkastuskäynnin jälkeen.
Lasun syy oli se että jouduin terapiaan trauman ja PTSD:n takia. Minulla oli jo oikein hyvä ja tiivis hoitokontakti, pärjäsin arjessa eikä mitään muuta ongelmaa koko perheessä kuin se PTSD johon sain asiantuntevaa apua. Lapset hyvinvoivia, siistejä, terveitä, kilttejä. Itsellä riitti jaksaminen.
Sama kokemus. Perhetyö diagnosoi pojalleni masennuksen, kun hänellä ei riittänyt jaksaminen jutella joka viikko 3x 1h tätien kanssa säästä ja koulusta koulun jälkeen, vaan olisi halunnut mennä ulos kavereiden kanssa tai tehdä muuta. Oli todella kauhea riesa päästä eroon, mutta lopulta koulupsykologi sai vakuutettua työntekijät siitä, että poika ei ole lainkaan masentunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekikö lapsi itsestään lasun vai miten tähän päädytiin? Laita lapsesi viihdyttämään sossuja, kun tulevat käymään, niin ymmärtää mitä seurauksia hänen "kotona on huono olla" -jankutuksella on. Siskoni lapsi teki itsestään lasun, kun ei 12-vuotiaana saanut seurustella aikuisen miehen kanssa ja vanhemmat hakivat häntä pois...
Lapsen psykologi teki lasun, koska lapsi toisaalta koki kärsivänsä kotioloista eikä toisaalta suostunut ottamaan perhettä mukaan ratkaisemaan ongelmia. Lasun avulla psykologi sai perheen mukaan työstämään asioita, lapsen vastustuksesta huolimatta. Lapsi vastusti myös lasua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemukseni lasun tehostetusta perhetyöstä on melko neutraali. Lapsi oli kuukauden sijoituksessa (omasta pyynnöstäni, kun uuvuin täysin) ja kun lapsi kotiutui, alotettiin edellämainittu tukitoimi. Kävivät tunnin tai pari juttelemassa, niin ettei lapsen tarvinnut olla edes kotona, vaan oli päiväkodissa ja kolmannen käyntikerran totesivat itse, ettei heidän apuaan täällä tarvita ja palvelu loppui siihen. Tästä pian saimmekin tukiperheen ja lasun asiakkuus päättyi. Eivät minun mielestä keränneet mitään tietoja, vaan opastivat, miten saisin esimerkiksi haettua lapselle vammaistukea yms. asioita käytiin läpi.
Ne tiedot on siellä ja lävähtävät silmille helposti uudelleen ja uudellen.
Lasu on kyllä ihan väärä instanssi hoitamaan masentunutta nuorta??
Siihen tarvitaan terveydenhuollon ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemukseni lasun tehostetusta perhetyöstä on melko neutraali. Lapsi oli kuukauden sijoituksessa (omasta pyynnöstäni, kun uuvuin täysin) ja kun lapsi kotiutui, alotettiin edellämainittu tukitoimi. Kävivät tunnin tai pari juttelemassa, niin ettei lapsen tarvinnut olla edes kotona, vaan oli päiväkodissa ja kolmannen käyntikerran totesivat itse, ettei heidän apuaan täällä tarvita ja palvelu loppui siihen. Tästä pian saimmekin tukiperheen ja lasun asiakkuus päättyi. Eivät minun mielestä keränneet mitään tietoja, vaan opastivat, miten saisin esimerkiksi haettua lapselle vammaistukea yms. asioita käytiin läpi.
Ne tiedot on siellä ja lävähtävät silmille helposti uudelleen ja uudellen.
Toki he kaiken ylöskirjasivat, mutta ei nyt siinä mielessä, että olisivat jotain huostaanottoa valmistelleet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemukseni lasun tehostetusta perhetyöstä on melko neutraali. Lapsi oli kuukauden sijoituksessa (omasta pyynnöstäni, kun uuvuin täysin) ja kun lapsi kotiutui, alotettiin edellämainittu tukitoimi. Kävivät tunnin tai pari juttelemassa, niin ettei lapsen tarvinnut olla edes kotona, vaan oli päiväkodissa ja kolmannen käyntikerran totesivat itse, ettei heidän apuaan täällä tarvita ja palvelu loppui siihen. Tästä pian saimmekin tukiperheen ja lasun asiakkuus päättyi. Eivät minun mielestä keränneet mitään tietoja, vaan opastivat, miten saisin esimerkiksi haettua lapselle vammaistukea yms. asioita käytiin läpi.
Ne tiedot on siellä ja lävähtävät silmille helposti uudelleen ja uudellen.
Toki he kaiken ylöskirjasivat, mutta ei nyt siinä mielessä, että olisivat jotain huostaanottoa valmistelleet.
Kyllä vain
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keräävät mahdollisimman paljon materiaalia teistä.
Valmistelevat huostaanottoa.
Materiaalista on pulaa laitoksissa.
Tehostettu perhetyö on nimenomaan väline, jolla pyritään välttymään sijoituksesta.
Ei ole. Se on vaihe jossa perheelle vielä höpötellään tuollaista samalla kun kerätään mappikaupalla paperia.
Masentunut nuorihan on optimaalista materiaalia sinne laitokseen. Ei ole edes väkivaltainen tai hankala tms.
Apua, älä pelottele! Lapsi on äärimmäisen tunnollinen ja todellakin olisi laitoksiin mahdollisimman helppo. Uskon, että jäisi siellä yksin eikä kukaan yrittäisi auttaa, niin kuin kotona kuitenkin yritämme.
Tällä palstalla kun sana lasu jossain ketjussa vilahtaa, niin ketju täyttyy hyvin nopeaan tällä spämmäyksellä että lasun päätehtävä on vaan huostata lapsia laitoksiin, sossut/kunnat saa rahaa huostista kun kaverin firmaan sijoitetaan. Sitten mukaan vedetään joku Vantaan lastensuojelun johtavan sossun haastattelun kontekstista irroitettu kommentti "aina löytyy perheistä huolenaihetta ja ongelmia kun oikein pengotaan" ja tätä käytetään todisteena siihen että lasu haluaa vaan haalia asiakkaita, jotka sitten huostataan ihan jo vääränlaisen makaroonilaatikon ja eriparisukkien takia. Aina samaa p*skanjauhantarataa. Nämä voi sivuuttaa.
Todellisuudessa se huostaaminen on se aivan viimesijainen keino, joka tulee kyseeseen sitten, jos te esim. kieltäydytte kaikesta avusta, jätätte kaikki sovitut tapaamiset väliin ja lapsen oireilu vaan pahenee ja pahenee niin että se joku laitos olisi parempi paikka kuin koti jossa ei yhtään auteta, tueta eikä mitään. Että ei ihan helpolla.
Omassa perheessä ainakin alkuun pari ensimmäistä viikkoa mukana oli suurimmassa osassa tapaamisia koko perhe, sitten alkoi vaihdella niin että välillä tapasivat ja työskentelivät oireilevan lapsen kanssa yksin, sitten vanhempien kanssa, välillä kaikkien lasten kanssa yhdessä ja muutaman kerran lapsia vähän erikseen. Mutta ekojen viikkojen jälkeen siis muilla lapsilla ei paljoa tapaamisia ollut perhetyön kanssa.
Toki jokainen tilanne on omanlaisensa, ja ainakin meille sanottiin että jos esim. muutkin lapset olisivat kokeneet että johonkin apua/neuvoja tarvitsevat, niin olisivat sitten keskittyneet koko perheeseen laajemminkin, mutta ei ollut tarvetta. Mutta AP.nkin kannattaa ehkä lastensa kanssa etukäteen puhua, että jos yksi lapsista kokee ahdistuksen ja masennuksen johtuvan juuri kotioloistaan, niin ei silloin riitä että vain tämä yksi keskustelee perhetyön kanssa, vaan ongelma on koko perhettä koskettava, ja silloin se kyllä tarkoittaa sitä, että työskennellään myös koko perheenä tilanteen parantamiseksi.
Todellisuudessa:
- Lastensuojelu on tuottoisaa bisnestä
- Huostaanottoluvut ovat räjähtäneet
- Lastensuojelu tarvitsee lapsia, lapset ei tarvitse lastensuojelua eli mitä vähemmän lapsia, sitä pienemmästä kehitetään huoli jotta omat työpaikat ja bisnekset säilyy
- Vantaan lastensuojelun päällikkö tiivisti koko lastensuojelun idean keväällä hesarissa: "ilmoitelkaa, ilmoitelkaa, kyllä me sitten sen huolen sieltä sitten kaivamme"
- Joka vuosi tehdään 100 000 aiheetonta ilmoitusta eli laki on torso
Nämä ovat niitä oikeita faktoja.
TIedätkö että esim. päiväkodin puolella lasu tehdään usein vanhempien kanssa. Ihan siksi, että saadaan avustusrattaisto nopeammin toimimaan. Ja en tiedä mistä poimit tuon lukeman, mutta tässä on thl:n luvut " Lastensuojeluilmoitus tehtiin 85 746 lapsesta vuonna 2019. Ilmoitusten määrä (156 200) kasvoi 7 prosenttia edellisestä vuodesta. Yhtä lasta kohti tehtiin keskimäärin 1,8 lastensuojeluilmoitusta.
Vuonna 2019 sijoitettiin kiireellisesti 4 522 lasta, mikä on 4 prosenttia enemmän kuin vuonna 2018. Huostassa olleiden lasten määrä (11 178) pysyi edellisen vuoden tasolla (+1 %).
Kodin ulkopuolelle oli vuoden 2019 aikana sijoitettuna kaikkiaan 18 928 lasta ja nuorta."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemukseni lasun tehostetusta perhetyöstä on melko neutraali. Lapsi oli kuukauden sijoituksessa (omasta pyynnöstäni, kun uuvuin täysin) ja kun lapsi kotiutui, alotettiin edellämainittu tukitoimi. Kävivät tunnin tai pari juttelemassa, niin ettei lapsen tarvinnut olla edes kotona, vaan oli päiväkodissa ja kolmannen käyntikerran totesivat itse, ettei heidän apuaan täällä tarvita ja palvelu loppui siihen. Tästä pian saimmekin tukiperheen ja lasun asiakkuus päättyi. Eivät minun mielestä keränneet mitään tietoja, vaan opastivat, miten saisin esimerkiksi haettua lapselle vammaistukea yms. asioita käytiin läpi.
Ne tiedot on siellä ja lävähtävät silmille helposti uudelleen ja uudellen.
Toki he kaiken ylöskirjasivat, mutta ei nyt siinä mielessä, että olisivat jotain huostaanottoa valmistelleet.
Kyllä vain
Lapsihan oli ollut jo sijoituksessa, omasta pyynnöstäni, kun en enää jaksanut, jolloin tämä tukitoimenpide aloitettiin. Kirjasivat käynnit toki, mutta ihmeesti vuosi näiden tapahtumien jälkeen lapsi on edelleen tuossa eikä missään huostassa. Ihan naurettavaa demonisoida, että lasu yrittää viedä kaikki lapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemukseni lasun tehostetusta perhetyöstä on melko neutraali. Lapsi oli kuukauden sijoituksessa (omasta pyynnöstäni, kun uuvuin täysin) ja kun lapsi kotiutui, alotettiin edellämainittu tukitoimi. Kävivät tunnin tai pari juttelemassa, niin ettei lapsen tarvinnut olla edes kotona, vaan oli päiväkodissa ja kolmannen käyntikerran totesivat itse, ettei heidän apuaan täällä tarvita ja palvelu loppui siihen. Tästä pian saimmekin tukiperheen ja lasun asiakkuus päättyi. Eivät minun mielestä keränneet mitään tietoja, vaan opastivat, miten saisin esimerkiksi haettua lapselle vammaistukea yms. asioita käytiin läpi.
Ne tiedot on siellä ja lävähtävät silmille helposti uudelleen ja uudellen.
Toki he kaiken ylöskirjasivat, mutta ei nyt siinä mielessä, että olisivat jotain huostaanottoa valmistelleet.
Kyllä vain
Lapsihan oli ollut jo sijoituksessa, omasta pyynnöstäni, kun en enää jaksanut, jolloin tämä tukitoimenpide aloitettiin. Kirjasivat käynnit toki, mutta ihmeesti vuosi näiden tapahtumien jälkeen lapsi on edelleen tuossa eikä missään huostassa. Ihan naurettavaa demonisoida, että lasu yrittää viedä kaikki lapset.
Mikä tahansa kupru - tai aiheeton ilmoitus - saa heidät kaivelemaan ne tiedot uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemukseni lasun tehostetusta perhetyöstä on melko neutraali. Lapsi oli kuukauden sijoituksessa (omasta pyynnöstäni, kun uuvuin täysin) ja kun lapsi kotiutui, alotettiin edellämainittu tukitoimi. Kävivät tunnin tai pari juttelemassa, niin ettei lapsen tarvinnut olla edes kotona, vaan oli päiväkodissa ja kolmannen käyntikerran totesivat itse, ettei heidän apuaan täällä tarvita ja palvelu loppui siihen. Tästä pian saimmekin tukiperheen ja lasun asiakkuus päättyi. Eivät minun mielestä keränneet mitään tietoja, vaan opastivat, miten saisin esimerkiksi haettua lapselle vammaistukea yms. asioita käytiin läpi.
Ne tiedot on siellä ja lävähtävät silmille helposti uudelleen ja uudellen.
Toki he kaiken ylöskirjasivat, mutta ei nyt siinä mielessä, että olisivat jotain huostaanottoa valmistelleet.
Kyllä vain
Lapsihan oli ollut jo sijoituksessa, omasta pyynnöstäni, kun en enää jaksanut, jolloin tämä tukitoimenpide aloitettiin. Kirjasivat käynnit toki, mutta ihmeesti vuosi näiden tapahtumien jälkeen lapsi on edelleen tuossa eikä missään huostassa. Ihan naurettavaa demonisoida, että lasu yrittää viedä kaikki lapset.
Mikä tahansa kupru - tai aiheeton ilmoitus - saa heidät kaivelemaan ne tiedot uudelleen.
Ei ole tullut mitään ilmoituksia. Oli joku häiriintynyt naapuri, joka teki ilmoituksia lapsen yöllisistä heräämisistä lasuun. Ikinä ei ole yksikään neuvola-terkka, lääkäri saati päiväkoti ollut lapsesta huolissaan. Olemme onneksi muuttaneet uuteen paikkaan eikä lapsikaan enää heräile öisin huutamaan, joku vaihe oli tuolloin. Muutenkin ois hyvä, jos lasussa otettaisiin vain ammattilaisten ilmoitukset huomioon eikä minkään katkerien sukulaisten, exien tai naapureiden ilmoituksia. Tai niillä voisi olla vähemän painoarvoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemukseni lasun tehostetusta perhetyöstä on melko neutraali. Lapsi oli kuukauden sijoituksessa (omasta pyynnöstäni, kun uuvuin täysin) ja kun lapsi kotiutui, alotettiin edellämainittu tukitoimi. Kävivät tunnin tai pari juttelemassa, niin ettei lapsen tarvinnut olla edes kotona, vaan oli päiväkodissa ja kolmannen käyntikerran totesivat itse, ettei heidän apuaan täällä tarvita ja palvelu loppui siihen. Tästä pian saimmekin tukiperheen ja lasun asiakkuus päättyi. Eivät minun mielestä keränneet mitään tietoja, vaan opastivat, miten saisin esimerkiksi haettua lapselle vammaistukea yms. asioita käytiin läpi.
Ne tiedot on siellä ja lävähtävät silmille helposti uudelleen ja uudellen.
Toki he kaiken ylöskirjasivat, mutta ei nyt siinä mielessä, että olisivat jotain huostaanottoa valmistelleet.
Kyllä vain
Lapsihan oli ollut jo sijoituksessa, omasta pyynnöstäni, kun en enää jaksanut, jolloin tämä tukitoimenpide aloitettiin. Kirjasivat käynnit toki, mutta ihmeesti vuosi näiden tapahtumien jälkeen lapsi on edelleen tuossa eikä missään huostassa. Ihan naurettavaa demonisoida, että lasu yrittää viedä kaikki lapset.
Mikä tahansa kupru - tai aiheeton ilmoitus - saa heidät kaivelemaan ne tiedot uudelleen.
Ei ole tullut mitään ilmoituksia. Oli joku häiriintynyt naapuri, joka teki ilmoituksia lapsen yöllisistä heräämisistä lasuun. Ikinä ei ole yksikään neuvola-terkka, lääkäri saati päiväkoti ollut lapsesta huolissaan. Olemme onneksi muuttaneet uuteen paikkaan eikä lapsikaan enää heräile öisin huutamaan, joku vaihe oli tuolloin. Muutenkin ois hyvä, jos lasussa otettaisiin vain ammattilaisten ilmoitukset huomioon eikä minkään katkerien sukulaisten, exien tai naapureiden ilmoituksia. Tai niillä voisi olla vähemän painoarvoa.
Vielä ehtii. Ja
Sama homma, suorastaan naurattaa nää psykoottiset tarinat "lasten keräilystä laitoksiin". Saatiin suuri apu pahimman vaiheen yli, lapsesta tehtiin sijoituspäätös 30 päiväksi, oli lopulta vajaa 2 vk, ei tuntunut olevan mitään intressiä pitää häntä siellä yhtään enempää kuin pakollista. :D Tämän jälkeen oli toki seuranta-ajan käynnit ja keskustelut, jakson jälkeen vielä yksi erillinen sosiaalihuollon jakso (uusi insidenssi lapsen törttöilystä), joka käsiteltiin kuitenkin kahden kotikäynnin voimin, eivätkä edelleenkään halunneet viedä teiniä mennessään. :D Ja kaiken kaikkiaan saatiin hyvä apu, lapsen omat silmät aukesivat että keinoja kontrolloida on jos ei vanhempien opastukset kiinnosta, nyt on hyvin pärjäävä opiskelija, ihan kohta 18.