Minua ja äitiämme hyväksikäyttävä sisko ahdistaa

Kiitos kaikille vastauksista! Olette antaneet paljon vinkkejä, kiitos niistä. Siskoni tuntien hän ei osaisi ottaa kritiikkiä vastaan vaan suuttuisi minulle että miten kehtaan syyllistää häntä kun hän on aina auttanut (ehkä vuosia sitten joskus) ja päättää että hän ei noin kiittämätöntä sukua tarvitse, pistää välit poikki meihin. Jonkun aikaa on hiljaiseloa ja sitten taas ottaa yhteyttä ja ollaan samassa tilanteessa. Pitää vaan yrittää pysyä lujana :)

ja 17, siskoni on ihan samanlainen! On mielestään oikeutettu ylelliseen elämäntyyliin, pitää asua uudessa talossa ostella laukkuja jne jne mutta sen ansaitsemiseksi ei tarvi tehdä mitään, muut joutuu kustantamaan kaiken, ei päivääkään ole ollut töissä (se ero tyttäreesi toki).

T.ap

Opettelet sanomana ei senkin uhalla että siskosi suuttuu. Valitettavasti se on ainut keino. Mitään lainoja ette takaa ettekä anna rahaa. Ilmoitat myös äidillesi että vastaisuudessa toimit näin, miten hän toimii on hänen valintansa.

Voi perkule kun alkoi ihan suututtamaan tuo siskosi. Kunnon herätyksen sietäisi saada, mokomakin kiittämätön moukka. Ette todellakaan suostu hänen ylimielisiin vaatimuksiinsa!

Sanot ei äitisikin puolesta, lähdet vaikka äitisi kanssa välillä viikonlopuksi jonnekin että saatte olla rauhassa tai ette vain vastaa puhelimeen. En oikein ymmärrä miten siskosi on niin suuren uupumuksen vallassa, ettei jaksa yhtä leikki-ikäistä itse hoitaa, onko hänellä joku sairaus itsellään?

Raha-asiat ja sukulaisuussuhteet pitäisi aina pitää erillään, kun jokainen hoitaa omat velkansa tulee paljon vähemmän riitoja.

Jos sun isosisko on antanut äidille ensimmäiset lapsenlapset, niin niitä lapsia on alussa hemmoteltu huomiolla. Sellaiseen tottuu äkkiä ja siskosi on tottunut, että hänellä on oikeus vaatia, koska hänellä on ne lapset ja mummon rakkaat lapsenlapset. Se huomio on vähän niin kuin saavutettu etu, ja kukapa saavutetuista eduistaan luopuisi! Eli myöhemmin sitä huomion antamista on aika mahdoton vähentää, koska sisko on jo vauva-aikana tottunut tiettyyn tasoon.

Minullakin on tuollainen vaativa isosisko. Hän sai ne ensimmäiset lapsenlapset ja tottui koko suvun huomioon ja apuun. Sittemmin lapsenlapsia on syntynyt muillekin sisaruksille, mutta siskon mielestä se ei ole mikään syy vähentää vaatimuksia.  Ja olen asiasta siskon kanssa keskustellut, ja hän aivan peittelemättä sanoo, että hänellä on suurempi oikeus apuun kuin muilla. Vaikea käsittää mistä tuollainen röyhkeys on peräisin.

[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 02:19"]

Ainakin voisit olla ottamatta vastuuta sellaisista asioista, jotka eivät ole sinun tonttiasi. Et ole vastuussa siitä, jos siskosi uuvuttaa äitisi lastenhoitovaatimuksillaan tai jos äitisi ei voi sanoa siskolle ei. 

[/quote]

No jotkut meistä ihan aidosti välittävät vanhemmistaan. Ei se silloin ihan niinkään mene, ettei asiaan puutu tai halua puuttua, kun katselee sivusta, miten sisko uuvuttaa vaivaisen äitivanhuksen.

Ja ehkä muutkin ihmiset haluaisivat joskus tehdä äidin kanssa jotain: käydä yhdessä kävelyllä, käydä sukulaisilla kyläilemässä, käydä ostoksilla tai teatterissa. Mutta mikään näistä ei ikinä onnistu, kun äiti on aina uuvuksissa, kun sisko on vaatinut sitä ja tätä. Jos on äitiä ikävä ja äiti valittaa aina soittaessa väsymystään, niin kyllä sille asialle haluaa tehdä jotain ja näin parantaa sekä äidin hyvinvointia että omaa äitisuhdettaan.

Miten siskosi mies jaksaa hänen kanssaan? Tuossa on myös se vaara, että mies lähtee, kun saa tarpeekseen vaimon pompottelusta. Voisitteko jutella myös miehen  kanssa ja olla kaikki yhtä mieltä? Tosin siskosi vaikuttaa persoonallisuushäiriöiseltä, joten paljon saa tapahtua ennen kuin tokenee-jos silloinkaan. Mutta älkää enää tanssiko hänen pillinsä mukaan; mitä siitä, jos huutaa!

[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 02:34"]

 Älä ainakaan tuon kokemuksen jätä lapsia tekemättä jos joskus omiakin ajattelet.

[/quote]

Ja ämän sanominen oli sinun mielestäsi tärkeää ap:n tämänhetkisessä tilanteessa?

On meitä moneen junaan...

Minä sanon sen, minkä aina sanon kaikissa samankaltaisissa tilanteissa: jos annat kohdella itseäsi lattiamattona, sinusta tulee lopulta sellainen. Opettele sanomaan EI tuntematta syyllisyyttä siitä. Onnistuu kyllä, kun harjoittelet. Älä anna toisen huudon ja parkumisen ja syylllistämisen lannistaa sinua. Ota kohtalosi omien käsiesi varaan. Jos se tarkoittaa välien katkaisua sukulaisiin, sitten se tarkoittaa. Joskus elämä ilman verisukulaisia on parasta, mitä voi tapahtua. Meillä on vain yksi elämä, älä anna muiden määrätä omastasi.

[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 02:12"]

Olen isosiskoni lapsen kummi, lapseton parikymppinen ja siskoni kymmenisen vuotta vanhempi. En kehdannut kieltäytyä ja nyt kun lapsi kasvaa niin vaatimukset kummiuden suhteen ovat kasvaneet ja minua oikeasti alkaa ärsyttää ilmaisena lahja-automaattina ja lapsenvahtina pito. Tulen lapsen kanssa hyvin toimeen mutta en jaksaisi hoitaa melkein joka viikonloppu. Olen köyhä opiskelija ja käyn töissä, vapaa-aikoina sitten pitäisi touhuta lapsen kanssa ja ottaa hoitoon vaikka olen rättiväsynyt. Siskoni on aika uupunut kotiäidin roolissaan, ei lapsensa kanssa juurikaan leiki eikä hoivaa, siskon mies käy töissä mutta silti tekee melkein kaiken perheessä. Tosi usein lapsi laitetaan hoitoon minulle ja jos kieltäydyn niin lapsenvahtina toimii sairas äitini. Äitini ei enää tahdo jaksaa vilkasta leikki-ikäistä ja hermot menee nopeasti. Äiti yrittääkin kieltäytyä kunniasta mutta aina sisko saa syyllistettyä äidin niin että hän suostuu. Siksi yleensä itse otan hoitoon jos voin.

Lisäksi lahjaksi ei kelpaa,mikä tahansa, pitää olla merkkitavaraa ja jos ei tule tarpeeksi niin saa kuulla olevansa huono kummi. Lisäksi yrittää käyttää meitä molempia sumutta hyväksi raha-asioissa- yrottää keplotella meitä ostamaan itselleen osamaksulla,vaikka mitä ja äitiä takaamaan pankkilainojaan.

Siskon kanssa asiasta ei voi puhua,ilman että hän rupeaa huutelemaan syytöksiä. Mitä voisin tehdä? Sen ainakin tästä olen oppinut että en koskaan tee lapsia jos se on noin vaikeaa!

[/quote]

Kynnysmattona oleminenkin on oma valinta, suosittelen, että alat nyt arvostaa itseäsi sen verran, että kerrot, missä rajasi menevät. Kummilla ei ole mitään hoito- tai lahjanostovelvollisuutta. Jouluna ja synttärinä voit muistaa lasta ja opiskelijabudjetilla. Ja koska siskosi ei tiedä, miten aikuiset käyttäytyvät, voit kertoa, että lahjoista esitetään toiveita vasta , kun niitä pyydetään, muuten odotetaan jännityksellä sitä mitä tulee ja kiitetään kauniisti. 

Pahinta mitä voitte äitisi kanssa tehdä on alistua lypsylehmäksi. Siskosi ei ole oppinut elämän perusasioita ja antamalla periksi ette anna hänen oppiakaan. Se ei ole mikään palvelus, vaan vahingonteko.

Kummitytön hoidosta voit etukäteen kertoa sen päivän, milloin sinulle sopii ja jos se ei käy niin sitten ei. Äitisi puoltakin voit pitää ja sanoa, että hän ei lasta enää ota hoitoonsa, koska ei jaksa ja siitä asiasta ei enää neuvotella.