Amisten ja akateemisten välinen ystäyys

Kuulkaas arvon luokittelijat, onko pienessä mielessänne käväissyt, että samassa perheessäkin sattaa olla kansakoulun käyneitä, amiksia ja akateemisesti koulutettuja? Pitäisikö sen pisimmälle koulutetun hylätä perheenjäsenensä vain siksi, että heillä ei ole niin "hienoa" koulutusta kuin hänellä itsellään?

Meillä oli perheessä kuvailemani tilanne, vanhemmat kansakoulun käyneitä, koska muuhun ei taloudellisesti ollut mahdollisuuksia. Veli amiskan käynyt, ei ollut teininä halukas pitkiin koulutuksiin, tosin amiskassa alkoi järkiintyä (!) ja sai hyvät paperit. Ja sitten minä hännänhuippuna maisterinplanttu. Kukaan ei ole kärsinyt työttömyydestä, vaan hyviä veronmaksajia yhteiskunta sai. Emmekä jaottele perhettämme koulutustausta mukaan, emme sukulaisiakaan, joiden kohdalla tilanne on samanlainen kuin meilläkin. Kaikki tulemme oivalisesti toimeen keskenämme. Ja ystäviäkin on monenlaisia.

[quote author="Vierailija" time="24.12.2013 klo 15:30"]En kyllä keksi mistä juttelisin jonkun amiksen kanssa (ei kiinnosta autot ja seiska), joten en usko että toimisi.

[/quote]

Olen amis, kiinnostaa politiikka, valtion ns. Hyvinvointi, autot yms. Mikä seiska??

Mun mies on amis ja minä kaksinkertainen maisteri. Samoin miehen velikin on ihan amisporukkaa. Sen ihanampaa, avuliaampaa ja sydämellisempää sukua saa etsiä kuin mieheni suku. Eivätkä tosiaan ole mitään kiroilevia juntteja vaan pukeutuvat asiallisesti, ovat siistejä, urheilevat jne. Tietysti joskus harmitti toista tutkintoa opiskellessa, kun miehelle piti kaikki opiskeluasiat selittää ihan perusteita myöten toisin kuin nuoruuden avokki tiesi heti, mistä puhun, kun puhun gradusemmasta. Mutta se nyt on pientä. Mies on aina kannustanut minua ja arvostaa opiskeluitani.

Tottakai, miksi ei.