Lue keskustelun säännöt.
Ystävä, joka näkee ihmiset ja asiat mustavalkoisina ja saattaa yhtäkkiä katkaista välit, miksi hoimii näin?
06.10.2020 |
Olen tuntenut tämän ystävän jo vuosia. Ensin luulin, että hän oli riidellyt joidenkin kanssa niin pahasti, että välit olivat menneet, kunnes kuulin, etteivät nämä rntiset ystävät olleet varsinaisesti tehneet tälle ystävälle mitään pahaa, olivat vaan pitäytyneet omassa mielipiteessään tai muuta vastaavaa.
Tämä mustavalkoinen ihminen kertoo myös työpaikallaan olevista ihmisistä korostetun positiivisesti tai vaihtoehtoisesti negatiivisesti. Eli joko työkaveri on todella hyvä tyyppi tai täysluuseri.
Mietityttää milloin itse joudun hampaisiin, vai joudunko koskaan...
Onko tällaiselle käytökselle olemassa syytä ja voiko tätä ennsltaehkäistä, että ei joutuisi itse hampaisiin?
Kommentit (58)
Typerää arvostella: itse olen jättänyt kavereita, jotka ovat mustamaalanneet ja juoruilleet selän takana. Miksi kaverit on pakko pitää? Katsoisin kaverina myös itse peiliin, jos ystävä kääntää selkänsä.
Kaikki ihmiset eivät halua liian tiiviitä ja sitovia ystävyyssuhteita. Eräällä ystävälläni on ADHD ja hän on aika impulsiivinen ihmissuhteissaan: hän elää hetkessä, eikä juurikaan suunnittele tulevaa. En ota tätä henkilökohtaisesti, vaan minulla on muitakin ystäviä, jos hän ei vastaile heti viesteihini.
Empaattisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asetelma on jo vinoutunut kun ollaan juoruttu ja selkeästi muista on tullut yhtenäinen ryhmä. Kakki ei tykkää kuulua enää sellaisiin. He on ryhmä keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Epävakaa persoonallisuushäiriö. Ei ole mikään sairaus, mutta saattaa vaikeuttaa elämää ja ihmissuhteita.
Saattaa ajan kuluessa ja mahdollisten eheyttäviä toimien ansiosta hieman helpottua.
Myös ADHD haittaa ihmissuhteita. Impulsiivisuus, riitaisuus, suorasanaisuus...
ADHD on hyvin yleinen (yleisempi kuin persoonallisuushäiriö) ja hyvin alidiagnosoitu aikuisilla!
Olen kokenut sen useamman kerran tavata ryhmää ihmisiä missä on juoruiltu ja suuttumus on läsnä. En tahdo enää tavata. Inhottava kokemus. He pitää juorunsa. He on ryhmä keskenään. Miksi menisin mukaan?
ADHD:n ydinoireet voivat näkyä monin eri tavoin parisuhteessa:
Voimakas tunteidenilmaisu, harkitsematon rahankäyttö sekä runsaspuheisuus ovat esimerkkejä impulsiivisen käytöksen haitallisista puolista. Parisuhteeseen impulsiivisuus tuo ennakoimattomuutta, yllätyksiä ja pettymyksiä.
Pitkään jatkuneet kielteiset kokemukset kehittävät usein negatiivisia uskomuksia itsestään ja kyvyistään, jolloin itsetunto rakentuu heikoksi. Silloin ADHD-oireisen puolison asenne näyttäytyy parisuhteessa negatiivisena. Hän ei luota itseensä ja tulkitsee asiat negatiivisesti.
ADHD-oireinen saattaa tylsistyä nopeasti parisuhteessakin, jonka hän mahdollisesti tulkitsee rakkauden loppumiseksi. Tylsistyminen saattaa johtaa useisiin ja vaihtuviin parisuhteisiin.
ADHD-oireisen liiallinen keskittyminen tai juuttuminen johonkin tehtävään häiritsee muiden tehtävien suorittamista. Parisuhteessa puolison tarpeet ovat silloin toissijaisia.
Pitkäkestoinen suunnitelmallisuus ja harkittu päätöksenteko ovat ADHD-oireiselle vaikeita, jonka vuoksi elämässä on paljon epäjärjestystä ja kaaosta. Puoliso joutuu usein vastuunkantajan ja tehtävien toteuttajan rooliin.
ADHD-oireisen muistivaikeuksien vuoksi sovitut lupaukset eivät välttämättä toteudu, joka aiheuttaa pettymyksen tunteita puolisolle.
ADHD-oireisen aikuisen kommunikaatio-ongelmat aiheuttavat helposti väärinkäsityksiä ja riitoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi menisin mukaan. Mikään ei sinne enää vedä.
Ryhmä ei ole enää sama. Se on juoruttu pilalle. Ryhmä antaa voimaa tai vie sitä. Pilalle juoruttu ryhmä ei tuo hyvää mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä ole paljon turhempaa ajanhukkaa olemassa kuin miettiä miksi joku toimii kuten toimii.
Ihmisen päänuppi on sen verran sekalainen laitos että sieltä kyllä kumpuaa kaikenlaisia selityksettömiä touhuja enemmän kuin laki sallii.
Eli vastaus tähän ja jokaiseen muuhun yhtä aivottoman turhaan vastaavaan kysymykseen on tämä: siksi koska hän on ihminen ja hänellä on ihmisen päänuppi.
Minä katkaissut tällaisten asioitteen takia alkuunsa ystävyyden
Vein rannalle uuden kaverini että oltaisiin voitu kunnolla jutella ja tutustua. No mitä teki hän? Hän makasi nurtsilla känny edessään ja räpsiii kuvia itsestään KOKO rannallaoloajan ja vielä kävellessäänkin piti ottaa hänestä kuvia.Hän ei osoittanut elettäkään keskusteluun tai kiinnostukseen mitenkään ystäväksi jossa kerrotaan kunnolla oikein asioita.
No annoin vielä toisen mahdollisuuden kuitenkin. No mitä teki hän?
Menimme kahvilaan (hän laihdutteli) Otin croissantin kahvilla. No sitten alkoikin paasaus miten VOIN maksaa yksistä kahveistä NOIN paljon, ja katseli ja motkotti croissantista (joka oli täytetty). Ei voitu keskustella muusta.
Ja annoin vielä mahdollisuuden: Vein kotiini, jossa on useita pulloja alkoholiakin. Hän alkoi kärttämään emmekö voisi juoda pois noita vanhoja pulloja...
No ei aleta, koska ne ovat juhlia varten.
Ja muita pipanoita päälle. En vaan uskonut että ystävyys tulisi. Jätin ghoastaten selittelemättä- koska mitä sekin olisi auttanut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan näitä jotka haluavat olla vaan tekemisissä hyvien ihmisten kanssa :D!
Olen katkaissut väli muutamaan ystävään seläntakana haukkumisen ja luottamuksellisten asioiden muille juoruamisen vuoksi. En enää edes luota monenkaan ihmiseen niin, että kaikista asioistani edes kertoisin.
Eräs ystäväni oli kännykästään riippuvainen. Lähdin hänen kanssaan esimerkiksi baariin kovan kärttämisen jälkeen. Itsellä oli parisuhde, hänellä ei. Tarvitsi kaverin ainakin alkuillaksi.
Puhelin pysyi laukussa niin kauan, kun hän vuodatti omia asioitaan. Heti kun kerroin jotakin omaa juttuani jopa oli muutamassa sekunnissa puhelin kädessä ja alkoi viestien selailu. Eipä oikein vastavuoroiselta kanssakäymiseltä tuntunut.
Lisäksi hän valitti kokoajan jostain. Haukkui ystäviään, sukulaisiaan, työkavereitaan. Arvelin, että samalla lailla toimii, kun itse en ole paikalla.
Veljeni on käyttäytynyt minua kohtaan väkivaltaisesti. Meni monta vuotta, että pidin etäisyyttä. Siitäkään mitä tapahtui ei tiedä kuin puolisoni. En edes vanhemmilleni ole kehdannut kertoa, että sain nyrkistä naamaani aivan mitättömästä syystä.
Myös kovin takertuvat ja mustasukkaiset ihmiset karkottavat pois luotaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On jäänyt epäkypsäksi
Henkinen epäkypsyys= narsismia.
Ei hyväksytä kuin omien tapojen ja mielipiteiden mukaista elämää, muut ovat viallisia ja tyhmiä.
Heh, mut varmaan joku kategorisoi tuohon luokkaan, olen tänä vuonna katkaissut täysin välini kahteen ihmiseen. Siis ihan vain ilmoittanut, että en halua enää olla kanssasi missään tekemisissä ja toivon, etten kuule sinusta enää ikinä mitään.
Molemmat näistä ovat henkilöitä, jotka ovat olleet elämässäni vain pari vuotta. Kyse ei ollut mistään elämää suuremmista ystävistä ja molempien kohdalla olen oikeastaan koko tuntemisemme ajan tavallaan pidättäytynyt ilmaisemasta mielipidettäni tai kokenut kanssakäymisen ärsyttäväksi. He olivat ihmisiä, jotka omalla kohdallani ottivat enemmän kuin antoivat ja he aiheuttivat pääosin negatiivisia tunteita, joten yksinkertaisesti minusta vain on parempi, että emme ole tekemisissä.
En kuitenkaan puhu näistä ihmisistä pahaa kenellekään enkä heistä itsekään ajattele mitenkään pahasti, he vain olivat tyyppejä jotka olivat liian raskasta seuraa minulle. Jos tämä tekee minusta narsistin niin sille en sitten mitään mahda.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse käyn terapiassa ja terapeutin kanssa olemmekin kuluneen vuoden aikana pohtineet epävakaan persoonallisuuden tai AHDN:n mahdollisuutta. Ihmissuhteet ovat kuitenkin raskaita, koska tuntuu että kanssaihmiset ovat pääsääntöisesti vajaita, hitaita, "tunteettomia" ja niin edelleen. Lyhyesti sanottuna tuskastuttavia autisteja. Fiksujen kohdalla osaan antaa jossain määrin siimaa, kun siellä taustalla on kuitenkin selvää järkeä. Ihmisten enemmistöön taas ei oikein edes kiinnostua sen suuremmin tylsyyden vuoksi, mutta en suhtaudu mitenkään vihamielisesti ihmisiin. Tuntuu että olemme vain eri lajia valtaosan kanssa.
En ole itsekään täydellinen, mutta melkoisen hauska ja terävä sentään, ja pärjään ihmisten kanssa halutessani erittäinkin hyvin. Pään sisällä vain aina kuplii sosiaalisissa tilanteissa. Olen huomannut, että olen ihmisten mielestä parhaimmillani tuttavuutta vielä tehdessä, mutta jos alan avautumaan ja lisäämään säröä itseilmaisuun, niin siinä alkaa "lampaiden" lasit täyttymään ja kuohumaan yli hyvin nopsaan. Kaikkinensa sosiaalinen kanssakäyminen on siis hyvin turhauttavaa, kun tuntuu että itse pitäisi vaan himmailla itseään, jotta kaikki olisi kivaa ja sopuisaa.
En ole kuitenkaan kovinkaan mielyttämishaluinen ja pohjimmiltani erakkoluonne, joten vuosien myötä sosiaaliset piirit ovat kaventuneet. Välillä asia tietenkin mietityttää, mutta en kyllä pohjimmiltani edes jaksa hinkua jotain harmaata ja mitäänsanomatonta tuttavuutta. Olen siis vaikea ihminen ja kai aika mustavaloinen ajattelultakin. Itsestä se tosin on lähinnä viisasta, kun eihän mistään saa oikein mitään tolkkua, jos ei hieman kärjistä asioita ja etsi merkityksellisiä seikkoja sen avulla. Lapsikin kun jo tietää, että maailma on monimutkainen, mutta tuon toteaminen kuin lapsille lässyttäen ei tuo mitään arvoa mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Typerää arvostella: itse olen jättänyt kavereita, jotka ovat mustamaalanneet ja juoruilleet selän takana. Miksi kaverit on pakko pitää? Katsoisin kaverina myös itse peiliin, jos ystävä kääntää selkänsä.
Kaikki ihmiset eivät halua liian tiiviitä ja sitovia ystävyyssuhteita. Eräällä ystävälläni on ADHD ja hän on aika impulsiivinen ihmissuhteissaan: hän elää hetkessä, eikä juurikaan suunnittele tulevaa. En ota tätä henkilökohtaisesti, vaan minulla on muitakin ystäviä, jos hän ei vastaile heti viesteihini.
Empaattisuutta.
Samoin. Itse olen jättänyt kylmät välit ihmisiin, jotka haukkuvat, mustamaalaavat, kadehtivat tai kiusaavat. Joskus on oikea ratkaisu kääntää selkänsä ystävälle. Turha täällä on haukkua ja etsiä vääriä diagnooseja. Jos on kerran joutunut kiusaajan kynsiin, on helppo tunnistaa ne käytöstavat ja järkevämpää poistua tällaisesta "ystävyydestä". Todella väärin yrittää kääntää tämä sen lähtijän niskaan, jokaisella on oikeus valita ystävänsä. Ja kiero ihminen tai kiusaaja ei ole kiva ystävä
Ai taasko ap ihmettelee? Ei tästä niin kauan ole kun ihmettelit samaa tällä palstalla. Sivutolkulla oikein jauhoitte asiaa ja keksitte erilaisia syitä.
Vierailija kirjoitti:
Minä katkaissut tällaisten asioitteen takia alkuunsa ystävyyden
Vein rannalle uuden kaverini että oltaisiin voitu kunnolla jutella ja tutustua. No mitä teki hän? Hän makasi nurtsilla känny edessään ja räpsiii kuvia itsestään KOKO rannallaoloajan ja vielä kävellessäänkin piti ottaa hänestä kuvia.Hän ei osoittanut elettäkään keskusteluun tai kiinnostukseen mitenkään ystäväksi jossa kerrotaan kunnolla oikein asioita.
No annoin vielä toisen mahdollisuuden kuitenkin. No mitä teki hän?
Menimme kahvilaan (hän laihdutteli) Otin croissantin kahvilla. No sitten alkoikin paasaus miten VOIN maksaa yksistä kahveistä NOIN paljon, ja katseli ja motkotti croissantista (joka oli täytetty). Ei voitu keskustella muusta.
Ja annoin vielä mahdollisuuden: Vein kotiini, jossa on useita pulloja alkoholiakin. Hän alkoi kärttämään emmekö voisi juoda pois noita vanhoja pulloja...
No ei aleta, koska ne ovat juhlia varten.
Ja muita pipanoita päälle. En vaan uskonut että ystävyys tulisi. Jätin ghoastaten selittelemättä- koska mitä sekin olisi auttanut?
Voi herran jestas sentään. Oletko 13-vuotias? Aika pienestä loukkaannut.
Elämässä tulee tilanteita että joidenkin on pakko laittaa välejä poikki suureenkin määrään ihmisiä. Avioerossa voi olla pakko laittaa välit poikki koko kumppanin puolen sukuun. Typerää ulkopuolisena alkaa arvostella sellaista mitä ei itse tiedä. En lähtisi arvostelemaan sellaisia ihmisiä kovaäänisesti.