Ystävä, joka näkee ihmiset ja asiat mustavalkoisina ja saattaa yhtäkkiä katkaista välit, miksi hoimii näin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos hänellä on joku asperger tms.?

Minulla varmaan on ,koska saatan pyyhkäistä jonkun ihmisen pois elämästäni noin vaan.

Lisäksi esim riidan tullessa en älyä pyytää anteeksi, jos vastapuoli ei ota enää yhteyttä niin en minäkään vaikka olisin syyllinen riitaan. Saattaa olla että vuosien päästä muistelen asiaa ja huomaan,rttä sehän olisi voinut selvitä pelkästään anteeksi pyytämällä.

Aina jos joku on kusipää, yritetään selitellä että on varmaan asperger. Ärsyttävää! Aspergerit eivät ole kusipäitä!!

Eivät aina, mutta osa kyllä on joissakin asioissa. Tuota edellä mainittua harrastavat usein.

Hyvin tyypillistä, että Asperger tajuaa pitkän ajan päästä jonkun ilmiselvän asian. Ei tyhmyyttään, vaan koska ei vaan ajattele niin kuin toiset ja lisäksi on saattanut keskittyä johonkin omiin juttuihinsa viikko- ja kuukausikaupalla, niin että aika on vaan kulunut. Sekin on tavallista, että jos ei koe olevansa täysin väärässä, niin ei koskaan pyydä anteeksi, vaikka pienestä periksiantamisesta seuraisi kaikille pelkkää hyvää.

Itselleni on äärimmäisen vaikea sopia jotakin etukäteen, koska inhoan perumista ja uudelleen sopimista joustamattomuuteni takia. Minulla siis KESTÄÄ todella kauan vastata johonkin, sillä yritän sitoutua tosissani kerralla. Suunnitelmien peruminen järkyttää ja uudelleen aikatauluttaminen on niin kauhea vaiva, että tuntuu melkein pienemmältä pahalta turhauttaa toisia ja välttää sopimasta mitään. Tiedän, että tämä haittaa niitä, jotka kanssani ovat tekemisissä, mutta muuttuminen on hyvin vaikeaa.

Googleta epävakaa persoonallisuushäiriö tai borderline personality disorder. Jo otsikko on melko oppikirjamainen kuvaus häiriöstä. Mitään diagnooseja ei vauvapalstalta saa, mutta tiedonhaku aiheesta voi auttaa ymmärtämään ystäväsi käytöstä.

Toivoo eräs, jonka perheenjäsenellä diagnosoitiin epävakaa vastikään. Ei ollut minulle yllätys.

Eihän tuohon tarvita muuta kuin se, että on idealisti.

Jos on tottunut kohtelemaan muita hyvin, ja ei saa vastaavaa käytöstä, niin miksi sellaista pitäisi kestää?

Miksi olet tuollaisen kaveri ylipäätään?

TAAS tämä sama aloitus täällä.

Vierailija kirjoitti:

TAAS tämä sama aloitus täällä.

Niin ne keskustelut kiertää. Veikkaan että kohta taas kysellään jouluruokis ja joululahjoja.

Tää on keskustelupalsta.

Tunne-elämältään epävakaa.

Miehen sukulainen on tuollainen. Ne joista tykkää niin ovat aivan parasta. Ja sitten kun joutuu sinne toiseen kastiin niin ei ole mitään hyvää. Minua huvitti seurata miten melkein kaikki sukuun tulleet seurustelukaverit on aina aivan mielettömän ihania. Heitä hehkutetaan niin että hävettää kuunnella kuinka älykkäitä, kivoja, ajattelevaisuuden jne he ovat. Varsinkin kun tietää että seuraavan vuoden tai kahden kuluessa tulee kuulemaan kuinka kurjasti he käyttäytyvät jne jne.

No enää ei tartte kuunnella kehuja eikä haukkumisia. Olen itse päätynyt niin syvälle haukuttuihin ettei hän enää puhu minulle. Täytyy myöntää että olen oikeastaan helpottunut. Ja elämä on paljon helpompaa kun ei tarvi huolehtia loukkaako tätä jos ei soita riittävän usein jne jne,

"olivat vaan pitäytyneet omassa mielipiteessään tai muuta vastaavaa"

Näinköhän asian yksityiskohdatkin ihan vähän vaikuttavat. Nääs on aika paljon eroa onko se mielipide "en pidä mansikoista" vai "Hitler ei tappanut juutalaisia, mutta toivon että olisi tappanut".

Vierailija kirjoitti:

"olivat vaan pitäytyneet omassa mielipiteessään tai muuta vastaavaa"

Näinköhän asian yksityiskohdatkin ihan vähän vaikuttavat. Nääs on aika paljon eroa onko se mielipide "en pidä mansikoista" vai "Hitler ei tappanut juutalaisia, mutta toivon että olisi tappanut".

Jälkimmäisen tapauksen kanssa saisi aikaan paljon mielenkiintoisempia keskusteluja, mitään tarvetta välien katkaisemiselle en itse näkisi tuossakaan tilanteessa. Ajatuspoliisit ja mielipidefasistit ovat tietysti asia erikseen.

Laitoin välit poikki kahteen sukulaiseen. Tätä välien poikki laittamista edelsi se, että minua syytettiin asioista joita en ollut tehnyt, minulle lähetettiin viestejä, joissa minua haukuttiin ja sorvattiin. Olin monta kuukautta lukossa tämän tilanteen takia. Nyt nämä minun sukulaiset kertovat tarinaa siitä, kuinka olen ilman mitään syytä katkaissut välit heihin, ja että olen epävakaa narsisti.

Kysynpä vain, eikö meillä ihmisillä ole oikeus laittaa rajoja? Pitääkö kaikki sietää?

Itselle on vain joitain asioita, joita en sulata millään. Eläinten huono kohtelu (ei esim.vie eläintä eläinlääkäriin vaikka rahaa olisi, koska "se on vain eläin") on yksi esimerkki. Toinen on vanhusten huono kohtelu (esim.vähättelee vanhusten elämän arvoa ja kannattaa pakkoeutanasiaa). Tai varatun kanssa suhteessa olo. Voin toki tervehtiä ja jutella vaikka säästä, mutta hyvin äkkiä katkaisisin kaiken muun yhteydenpidon em.ajatuksia edustavaan henkilöön.

Olipa hyvin kirjoitettu, että erottiin pikkuriidan takia. Kaveri selostaa niin muille. Tosiasiassa hänen kaveri on jopa vuosia purrut hammasta hänen käytöksen kanssa. Esim peruu jatkuvasti sovittuja menoja, puhuu ystävistä pahaa ja juoruaa muiden henkilökohtaiset asiat kaikille. Toinen ei enää jaksa ja pienen riidan yhteydessä katkaisee suhteen. Tämä hylätty käsittää vain että erottiin pikkuriidan vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"olivat vaan pitäytyneet omassa mielipiteessään tai muuta vastaavaa"

Näinköhän asian yksityiskohdatkin ihan vähän vaikuttavat. Nääs on aika paljon eroa onko se mielipide "en pidä mansikoista" vai "Hitler ei tappanut juutalaisia, mutta toivon että olisi tappanut".

Jälkimmäisen tapauksen kanssa saisi aikaan paljon mielenkiintoisempia keskusteluja, mitään tarvetta välien katkaisemiselle en itse näkisi tuossakaan tilanteessa. Ajatuspoliisit ja mielipidefasistit ovat tietysti asia erikseen.

Todellisuudesta irtaantuneen kanssa keskustelut varmasti ovat mielenkiintoisia, mutta itse en kyllä saa niistä mitään sellaista hetken huvituksen lisäksi mitä elämässä koen tarvitsevani joten siksi sellaisesta pyrkisin eroon. Yleensä hullu yhdellä tapaa voi olla hullu monella tapaa eivätkä kaikki ole niin herttaista hupia. Psykoosin iskiessä saattaa itse ollakin roolissa.

Epävakaa persoonallisuushäiriö. Ei ole mikään sairaus, mutta saattaa vaikeuttaa elämää ja ihmissuhteita. 

Saattaa ajan kuluessa ja mahdollisten eheyttäviä toimien ansiosta hieman helpottua. 

Nimen-omaan rajojen laittaminen ihmisille saa heidät syyttämään ja haukkumaan. Jos heiltä evätään joku asia mitä on ennen saanut tehdä. Minä en pystynyt enää kuuntelemaan loukkaavia puheita enkä kavereiden haukkumista selän takana. Hänen pitää etsiä uusi kaveri kenen kanssa tekee sitä.

Rajojen laittaminen on tervettä, esim silloin kun perhedynamiikka on jotenkin sairas tai ihmissuhde jotenkin vahingollinen/epätasapainossa, on hyväksikäyttöä, loukkauksia jne. Mutta mielestäni se on eri asia kuin se, että ihminen kaavamaisesti käytyäytyy siten että laittaa välejä poikki yhtäkkiä läheisiinsä, ystäviinsä ja tuttaviinsa eri elämänpiireissä.

Esim perhe, ystävät, työkaverit jne.

Tämän lisäksi kun vielä puhuu muista vain hehkuttavaan tai arvostelevaan sävyyn, herää epäilys, ettei kaikki ole kunnossa, ja jotenkin jopa hiukan säälittää moinen kyvyttömyys nähdä nyansseja. Ihminen itse kärsii tuollaisesta häiriöstä varmasti eniten.

Minullakin on eräs epävakaa kaveri. Hänen kanssaan oppii kyllä olemaan provosoimatta, kun tietää tapauksen, ja ettei hän käytökselleen mitään voi. Silti harmittaa välillä hänen puolestaan se että läheiset ihmissuhteensa ovat niin arvaamattomia hänen oman käytöksensä vuoksi. Terapiaa hän tarvitsisi.

Joopa joo...

Ihan turhaan ihminennlaittaa välit poikki.

Ehkäpä olet vaan m***ku?

Ehkä hän ei enää jaksanut energiasyöppöjä kavereitaan ketkä ei ymmärtäneet puhetta. Silloin on parempi vaihtaa seuraa kun mikään ei mene perille. Silloin voi vaihtua kokonaiset kaveripiirit. Varsinkin jos porukalla aletaan painostaa niin kamala kokemus. He voi olla sitten porukka. Kun jollain porukalla on nähty useampi kerta eikä viesti mene perille ja olet ymmärtänyt että he pitää kantansa niin on tullut aika lähteä. Porukalla panostaminen ei ole mukavaa enkä jää. Jos en suostu johonkin ja porukka on eri mieltä niin ei ole paikkani. En enää selkeästi kuulu siihen. Ahdistun sellaisista kavereista. Voi painostaa muita jos painostamisesta tykkää.

Painostaminen pitää kokea itse miten raskasta se on. Useampi kaveri vaatii jotain eikä käsitä mitä sanoo. Voin puhua kotonakin mykille seinille. Seinät ei loukkaa tai arvostele.