Milloin olet pelännyt eniten elämässäsi?

Kun kasvain todettiin, mutta ei vielä ollut hajuakaan onko se paha vai hyvä. Lopulta puoli-ikäväkään tulos ei tuntunut yhtä pelottavalta kuin täysi tietämättömyys.

Kun 4-vuotiaana pissasin alleni yöllä ja vihamielinen isäpuoli rupesi huutamaan ja lähestyi. Onneksi äitini esti ilmeisen väkivallan teon. Näin todella oudon näyn silloin. Neljä enkeliä kuljetti lakanaa huoneen poikki, pitäen kiinni lakanan kulmista, samalla hymyillen minulle. Mies kuoli vähän tämän jälkeen.

Kun tuttavani yritti raiskata minut. Se on todellakin ollut pelottavin hetki elämäni aikana.

Kun äitini oli ensimmäistä kertaa elämäni aikana humalassa, uutena vuotena ollessani 14-vuotias. Asuimme kaksistaan epäilyttävällä alueella ja äiti oli juonut niin paljon viiniä että oli jatkuvasti menossa ulos pakkaseen alusvaatteillaan enkä minä tiennyt mitä tehdä. Jahtasin äitiä sitten keskellä yötä ja muistan kuinka pelkäsin että hän satuttaa itseään tai minua.

Silloin kun olin luottanut liki 20 -vuotta elämänkumppaniini, ex-vaimooni ja hän paljastuikin valehtelijaksi, pettäjäksi ja hyväksikäyttäjäksi. Yht'äkkiä elämä tuntui päättyvän, vaikka tekisin mitä...

Kaksosten synnyttäminen ja meidän kolmen selviytyminen, koko se tilanne pelotti todella paljon. Sellaista kokemusta en toivo kenellekkään. Lopulta, kaikkien mutkien jälkeen, kaksoset saapuivat maailmaan sektiolla.

Operaation jälkeen olin todella heikossa kunnossa. Minua pidettiin 10 pv sairaalassa. Olisi pidetty pitempäänkin, mutta halusin kotiin. Oma heikkous pelotti. Se oli ensimmäinen kertaa, kun jouduin tilanteeseen, jota en pystynytkään hallitsemaan. Olen aina ollut voimakastahtoinen ihminen, mutta siihen tilanteeseen silloin en voinutkaan vaikuttaa. Havahduin omaan voimattomuuteeni.

Onneksi peruskuntoni oli hyvä. Toipuminen oli hidasta, mutta varmaa. Kaksoset olivat pulskia ja terveitä. Nykyään he ovat jo nuoria aikuisia.