Lue keskustelun säännöt.
Onko naisen koulutuksella väliä parisuhteessa?
06.10.2020 |
Usein kuulen miesten sanovan, että näin ei ole. Mutta onko totta?
Itse työskentelen eräällä naiselliseksi luonnehditulla alalla, johon opiskelin vuosia valmistumatta. Vaikka työni puolesta minut luokitellaan akateemiseksi, en sitä kuitenkaan koe olevani, koska en ole valmistunut. Työni vuoksi joudun myös tekemään paljon taustatutkimusta, joten joudun opiskelemaan monia erilaisia aloja saadakseni tarttumapintaa työhöni. Tästä syntyy ongelma, jossa olen koulutetuille miehille ((DI-)insinöörit, eri alojen maisterit) liian vähän koulutettu, mutta matalasti koulutetuille / kouluttamattomille ylikoulutettu. Tiedän, että myös kouluttamaton ihminen voi olla itseoppinut ja älykäs, mutta näitä harvemmin tulee vastaan.
Kommentit (130)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon akateeminen nainen ja nykyiselle seurustelukumppanilleni koulutukseni on tärkeä. Hänkin on akateeminen. Ex sen sijaan tunsi kai olonsa jotenkin uhatuksi, koska oli häntä korkeammin koulutettu. Hän oli käynyt amiksen. Tuskin sillä kaikille miehille on väliä, mutta osalle paljonkin.
Miehille koulutuksella on väliä jos nainen on korkeammin koulutettu, miehen heikko ego ei kestä. Tämä ei ole rakettitiedettä.
Korjaus, *heikon* miehen ego ei kestä koulutettua naista. Vahva mies on vahva, eikä sitä mikään ulkoinen tekijä uhkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo opinnot kesken on aika turn off nykyisin. Suomalaisista yli 40%:lla on korkeakoulututkinto. Se, että on päässyt lukemaan jotain yliopistoon, mutta ei ole selviytynyt opinnoistaan, on vähän säälittävää. Sellaisia tyyppejä on paljon, jotka todistelee koko elämänsä, mutta ei vaan kykene.
- itsellä sosiaalisten tilanteiden pelko jonka olen todennut vasta keski-iässä. Olen kuitenkin onnistunut löytämään hyvän puolison ja saanut kaksi lasta.
Työpaikkani on puolisoni yritys. Onneksi ei tarvitse olla kovinkaan paljon ihmisten kanssa tekemisissä.
Oman kokemukseni mukaan se vaikein osuus on päästä sinne yliopistoon, koska siinä lasketaan hyvin tietynlaisia pisteitä tietynlaisessa systeemissä. Sisälle päästyä se varsinainen opiskelu ei ole mitenkään ihmeellistä, siitä selviää ihan tavallisella älyllä jos haluaa. Itse lopetin kesken, koska ei vain kiinnostanut tarpeeksi, oma ongelmani on aina ollut se etten tiedä mikä haluan isona olla. Olen sitten kulkenut muita reittejä kuin akateemista ja hyvin olen pärjännyt, en sitä pitäisi mitenkään säälittävänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulutus ei takaa älykkyyttä, eikä sen puuttuminen välttämättä tarkoita, ettei olisi älykäs. En itse ole puolisoani valinnut koulutuksen perusteella.
Tietyn alan koulutus kyllä korreloi myös korkean älykkyysosamäärän kanssa. Esimerkkinä fyysikot ja matemaatikot. Ei vaan pysty valmistumaan näiltä aloilta ilman älykkyyttä. Joten mikä tahansa koulutus ei takaa älykkyyttä, mutta tietyille aloille opiskelemaan pääsee vain kaikkein älykkäimmät. Yleensä älykkäät ihmiset kyllä tietävät, mitä nämä alat ovat, eivätkä niputa esim. akateemisia samaan muottiin.
PASKAPUHETTA
FYYSIKKO TIETÄÄ ETTÄ TODELLINEN ÄLYKKYYS ON VOIMAA JA VOIMAN HALLINTAA.
TÄSTÄ PÄÄSTÄÄN SIIHEN, ETTÄ LIHAKSIKAS VAPAAPAINIJA ON ÄLYKKÄIN.
KOSKA TÄLLÄISEN KANSSA ARGUMENTOINTI TARKOITTAA NS. NOLLAPÖYTÄÄ.
JÄLJELLE JÄÄ VAIN LIHAKSIKAS VAPAAPAINIJA. MUUT ON POIS PELISTÄ, KOSKA EIVÄT OLLEET TARPEEKSI ÄLYKKÄITÄ SELVITÄKSEEN VAPAAPAINIJAN FYSIIKANTAIDOISTA.
Jaha, voimaälyhullu on vielä kuvioissa.
Vierailija kirjoitti:
Koulutuksella ei niinkään ole väliä mutta palkalla on. En halua naisten jonka kanssa joutuu elämään kahden elintason elämää.
Minä olen vähään tyytyväinen, joten voisin elää kahden elintason parisuhteessa. Mies saisi syödä sisäfilettä, kun minä söisin kasvisruokaa. En tosin kaksia ruokia tee, joten mies saisi itse paistaa pihvinsä ja hoitaa tiskinsä, joten meillä olisi omat astiat. Asuminen järjestettäisiin minun tulojen mukaan. Ja jos mies ehdottaa jotain epämiellyttävää voisin aina sanoa, että sori, nyt on rahat loppu. Lapsia en tuollaiseen suhteeseen tekisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, koulutuksella ei ole mitään väliä. Riittää että nainen ei ole nykyfeministi, eli uhriutuja ja kaikenmaailman hashtag too:n, mustan elämän merkityksen kannattaja ja/tai ilmastovohukaaja. Ei saa olla vasíhervasurii vaan tasa-arvon ja suomalaisuuden kannattaja, niin kuin miehetkin ovat, poislukien soija-pojat, jotka pelaa suomalaisia vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei, koulutuksella ei ole mitään väliä. Riittää että nainen ei ole nykyfeministi, eli uhriutuja ja kaikenmaailman hashtag too:n, mustan elämän merkityksen kannattaja ja/tai ilmastovohukaaja. Ei saa olla vasíhervasurii vaan tasa-arvon ja suomalaisuuden kannattaja, niin kuin miehetkin ovat, poislukien soija-pojat, jotka pelaa suomalaisia vastaan.
Piti käyttää hieman kiertoilmaisuja/näippäilyvirheitä, muuten amodee olisi imuroinut viestin heti. Tätä se on se sananvapaus nykypäivänä. Vain tietyt näkökulmat on hyväksyttäviä ja vain tietyt vastaukset kysymyksiin oikeita. Ei olla kaukana totalitarismista kun vaientamisen kulttuuri on jo jokapäiväistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ja jos ammattina on psykiatri tai psykologi on syytä vaihtaa naista samantien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulutuksella ei niinkään ole väliä mutta palkalla on. En halua naisten jonka kanssa joutuu elämään kahden elintason elämää.
Minä olen vähään tyytyväinen, joten voisin elää kahden elintason parisuhteessa. Mies saisi syödä sisäfilettä, kun minä söisin kasvisruokaa. En tosin kaksia ruokia tee, joten mies saisi itse paistaa pihvinsä ja hoitaa tiskinsä, joten meillä olisi omat astiat. Asuminen järjestettäisiin minun tulojen mukaan. Ja jos mies ehdottaa jotain epämiellyttävää voisin aina sanoa, että sori, nyt on rahat loppu. Lapsia en tuollaiseen suhteeseen tekisi.
Kuulostaako tuo sinun mielestäsi kivalta suhteelta?
Minä en voisi kyllä elää prameasti ja katsella vierestä kun nainen tyytyy vähempään, pakostikin nostaisin hänet samalle viivalle. Sitä kutsuttiin muistaakseni jollain r-alkuisella sanalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko nyt ylipäätään kenenkään koulutuksella mitään väliä ihmissuhteissa, kyllä ne on ihan muut asiat joiden varaan ne kannattaa rakentaa.
Multa ei ole kukaan ikinä kysynyt ensitapaamisella tai vielä viidennelläkään mikä mun koulutus on, enkä itsekään koskaan kysy jollei tule jotenkin luontevasti puheeksi. Se ei vaan ole juurikaan omien opiskeluaikojen jälkeen ollut erityisen kiinnostavaa. Mua kiinnostaa enemmän potentiaalisen partnerin tai ystävän arvomaailma, maailmankatsomus, huumori ja esimerkiksi se minkä kirjan he viimeksi lukivat kuin se mitä he opiskelivat ja mistä ja millä arvosanoilla valmistuivat joskus 15 vuotta sitten.
Ei ihme jos on vaikea löytää ystäviä ja hyviä pysyviä ihmissuhteita jos ainoa asia millä on merkitystä paperit.
Minusta on silti kummallista ettei viidensiin treffeihin mennessäkään tulisi kysyneeksi "missä muuten oot opiskellu" tms. Eihän se nyt tarkoita etteikö nuo muut mainitsemasi asiat olisi tärkeämpiä. Ainakin pidemmälle kouluttanutuneilla nyt tuo aiempi opiskeluaika ja -paikka ovat usein olennainen osa myös henkilön elämänhistoriaa, niin minusta ainakin tuntuisi oudolta etten asiasta kysyisi. Se, mitä on opiskellut kertoo myös ihmisen kiinnostuksen kohteista ym, ei siinä pointti ole varmistaa että on varmasti "tarpeeksi korkeasti koulutettu".
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, oliko puolisolleni olennaista, että minulla on nimenomaan akateeminen koulutus vai se, että on samanlaiset kiinnostuksen kohteet, kyky pohtia asioita laajasti, lukea ja hakea tietoa jne. Sen tiedän ja sen hän on suoraan sanonutkin, että hän edellyttää naiselta sivistystä, älykkyyttä ja kiinnostusta suomen kieleen, kirjallisuuteen ja kulttuuriin. Lisäksi hänelle oli ehdoton edellytys, että jos muutetaan yhteen niin yhteiset kulut maksetaan puoliksi eli hän odotti puolisoltaan tiettyä tulotasoa, vaikka palkan suuruudesta ei koskaan ole puolin tai toisin puhuttukaan.
Ja hyvä niin, koska vähempään en itsekään olisi tyytynyt.
Juu. On se hyvä että akateemiset löytää toisensa. 🤦🏼♀️
Meillä minä duunari, mies duunari. Arvostetaan toistemme samankaltaista huumorintajua, maanläheisyyttä, yhteisiä arvoja ja maailmankuvaa, kemiaa JA hyvää seksiä. Kun olin lasten kanssa kotona niin mies maksoi kaiken mukisematta eikä siitä edes keskusteltu. Eipä tollasia miehiä taida akateemisista löytääkkään...
Ihan normaalisti meilläkin maksetaan laskut, seurataan maailmanmenoa, käydään museossa ja luetaan kirjoja. En tiennyt että se vaatii akateemisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulutuksella ei niinkään ole väliä mutta palkalla on. En halua naisten jonka kanssa joutuu elämään kahden elintason elämää.
Minä olen vähään tyytyväinen, joten voisin elää kahden elintason parisuhteessa. Mies saisi syödä sisäfilettä, kun minä söisin kasvisruokaa. En tosin kaksia ruokia tee, joten mies saisi itse paistaa pihvinsä ja hoitaa tiskinsä, joten meillä olisi omat astiat. Asuminen järjestettäisiin minun tulojen mukaan. Ja jos mies ehdottaa jotain epämiellyttävää voisin aina sanoa, että sori, nyt on rahat loppu. Lapsia en tuollaiseen suhteeseen tekisi.
Kuulostaako tuo sinun mielestäsi kivalta suhteelta?
Minä en voisi kyllä elää prameasti ja katsella vierestä kun nainen tyytyy vähempään, pakostikin nostaisin hänet samalle viivalle. Sitä kutsuttiin muistaakseni jollain r-alkuisella sanalla.
Kyllä tuollaista voisi jonkun aikaa jatkaa, jotain iloa ja hyötyä tuossa täytyy kummallekin olla. Voisihan meillä olla ilmaisiakin harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita. Käydään vaikka lenkillä ja täytetään sanaristikkoja yhdessä.
Koulutuksella ei. Hyvin on miehiä riittänyt. Tuloilla on. Kukaan ala maksamaan aikuisen naisen menoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko nyt ylipäätään kenenkään koulutuksella mitään väliä ihmissuhteissa, kyllä ne on ihan muut asiat joiden varaan ne kannattaa rakentaa.
Multa ei ole kukaan ikinä kysynyt ensitapaamisella tai vielä viidennelläkään mikä mun koulutus on, enkä itsekään koskaan kysy jollei tule jotenkin luontevasti puheeksi. Se ei vaan ole juurikaan omien opiskeluaikojen jälkeen ollut erityisen kiinnostavaa. Mua kiinnostaa enemmän potentiaalisen partnerin tai ystävän arvomaailma, maailmankatsomus, huumori ja esimerkiksi se minkä kirjan he viimeksi lukivat kuin se mitä he opiskelivat ja mistä ja millä arvosanoilla valmistuivat joskus 15 vuotta sitten.
Ei ihme jos on vaikea löytää ystäviä ja hyviä pysyviä ihmissuhteita jos ainoa asia millä on merkitystä paperit.
Minusta on silti kummallista ettei viidensiin treffeihin mennessäkään tulisi kysyneeksi "missä muuten oot opiskellu" tms. Eihän se nyt tarkoita etteikö nuo muut mainitsemasi asiat olisi tärkeämpiä. Ainakin pidemmälle kouluttanutuneilla nyt tuo aiempi opiskeluaika ja -paikka ovat usein olennainen osa myös henkilön elämänhistoriaa, niin minusta ainakin tuntuisi oudolta etten asiasta kysyisi. Se, mitä on opiskellut kertoo myös ihmisen kiinnostuksen kohteista ym, ei siinä pointti ole varmistaa että on varmasti "tarpeeksi korkeasti koulutettu".
Tuliskohan kuudensia treffejä, jos toinen sanoo, että on asunut viisi vuotta Tampereella. Kun toinen kysyy, että mitä siellä teit, vastaukseksi tulee sanoa "en voi kertoa siitä mitään". Samoin kaikki, mitä on opiskeluaikana tapahtunut, täytyy pitää salassa. Joo, eipä yhtään epäilykset heräisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen koulutuksella ei ole tapailu ja avosuhteen aikaan väliä.
Mutta sitte perheen perustamisen jäljeen normaalilla työajalla ja vähintään keskitason palkalla on erittäin paljon väliä. Matalapalkkainen vetää koko perheen mukanaan taloudellisesti tukalaan elämään.
No ei vedä edyllyttäen että mies on kohtuu palkkaisissa töissä. Kyllä suomessa kaksi kohtuupalkkaisissa hommissa olevaa elää ihan hyvin. Pks on ehkä sitten eri asia.
mies52v
No joo, maalaispitäjistä en tiedä mitään, mutta täällä pääkapunkiseudulla kyllä tarvitaan yksi huippupalkkainen tai kaksi ylemmän keskitason palkollista pyörittämään OK-tason perhettä OK-tason alueella.
-> Joskus elämässään perhettä toivovien miesten pitäisi karsia kovemmalla kädellä jo seurusteluvaiheessa matalatuloiset kandidaatit. Ei sitten päädyttäisi tilanteeseen jossa havahdutaan vasta kun pullat ovat pihalla, että tässähän joutuu kantamaan kivireen taloudellisen vastuun lähes yksin.
Kyllä alisuorittajan jatkuva paikkaaminenkin alkaa vuosikymmenten vieriessä jossain kohtaa käydä hermoille. Varsinkin jos toinen ei tajua edes olla kiitollinen ja yrittää peittää lokkeuttaan johonkin "meillä perheen rahat ovat yhteiset!"-sumuverhoon.
Itselleni kyllä merkitsee. Onneksi on ollut sydämen sivistyksen omaavia naisia. Koulutus ei takaa mitään fiksuutta, sivistystä tai tietotasoa. Itsensä kehittäminen, ja kotoa saadut ns. valmiudet merkitsevät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo opinnot kesken on aika turn off nykyisin. Suomalaisista yli 40%:lla on korkeakoulututkinto. Se, että on päässyt lukemaan jotain yliopistoon, mutta ei ole selviytynyt opinnoistaan, on vähän säälittävää. Sellaisia tyyppejä on paljon, jotka todistelee koko elämänsä, mutta ei vaan kykene.
- itsellä sosiaalisten tilanteiden pelko jonka olen todennut vasta keski-iässä. Olen kuitenkin onnistunut löytämään hyvän puolison ja saanut kaksi lasta.
Työpaikkani on puolisoni yritys. Onneksi ei tarvitse olla kovinkaan paljon ihmisten kanssa tekemisissä.Oman kokemukseni mukaan se vaikein osuus on päästä sinne yliopistoon, koska siinä lasketaan hyvin tietynlaisia pisteitä tietynlaisessa systeemissä. Sisälle päästyä se varsinainen opiskelu ei ole mitenkään ihmeellistä, siitä selviää ihan tavallisella älyllä jos haluaa. Itse lopetin kesken, koska ei vain kiinnostanut tarpeeksi, oma ongelmani on aina ollut se etten tiedä mikä haluan isona olla. Olen sitten kulkenut muita reittejä kuin akateemista ja hyvin olen pärjännyt, en sitä pitäisi mitenkään säälittävänä.
Oman kokemukseni mukaan vaikeinta on valmistua. Yksittäisiä kursseja saa helpolla tehtyä, mutta kokonaisen tutkinnon koostaminen ja sen vaatima pitkäjänteisyys ja järjestelmällisyys on monelle mahdotonta. Olet siitä hyvä esimerkki.
Kivannäköinen, ei lihava ja perustyyppi on jees.
Aivan sama mitä työkseen tekee. Tai tekeekö edes.
M33
Vierailija kirjoitti:
Tuo opinnot kesken on aika turn off nykyisin. Suomalaisista yli 40%:lla on korkeakoulututkinto. Se, että on päässyt lukemaan jotain yliopistoon, mutta ei ole selviytynyt opinnoistaan, on vähän säälittävää. Sellaisia tyyppejä on paljon, jotka todistelee koko elämänsä, mutta ei vaan kykene.
- itsellä sosiaalisten tilanteiden pelko jonka olen todennut vasta keski-iässä. Olen kuitenkin onnistunut löytämään hyvän puolison ja saanut kaksi lasta.
Työpaikkani on puolisoni yritys. Onneksi ei tarvitse olla kovinkaan paljon ihmisten kanssa tekemisissä.
Suomessa koko maan tasolla ylemmän korkeakoulututkinnon on suorittanut yksi yhdestätoista.
Sinulla menee puurot ja vellit nyt sekaisin. Se että, joku on ammattikorkeakoulusta valmistunut ei ole sama asia, kuin maisteri tai DI.
Niinpä. Mieheltä odotetaan varojensa jakamista naisen kanssa, mutta naiselta ei odoteta vastaavaa eikä nainen siihen suostuisikaan. Korkeintaan fifty-sixty.