Kuvaile elämääsi niin, että se kuulostaa mahdollisimman säälittävältä

:D Varsin ankeaa, 3. Olen tästedes vaiti omista vaiheistani ja tyydyn tyynesti paikoin kovahkoonkin kohtalooni.

jouluaatonaattona palstailen vauvapastalla ja syön samalla ruisleipää kevytlevitteellä.

Ulosotossa 14100euroa,tän kuun vuokrasta puolet vielä maksamatta ja tilillä 7e rahaa, oon joulun pyhät töissä,enkä vietä siksi lähipiirin kesken joulua koska asuvat kaukana. Jääkaappi alkaa oleen aika tyhjä.

Kun synnyin, kätilöt luulivat minua Hjallis Harkimon lapseksi, ja jouduin olemaan elämäni ensimmäiset tunnit erossa äidistäni erinäisten tutkimusten vuoksi. Mummoni kävi katsomassa vastasyntynyttä pienokaista, mutta kuoli seuraavana päivänä, ilmeisesti tyttärentytren rumuudesta järkyttyen. Ja se lapsi oli paitsi ruma, myös sairas.

Elämäni ensimmäiset vuodet kiduin kamalien sairauksien kourissa. Tutuiksi tulivat niin höröttäviä kuuloelimiäni runtelevat tulehdukset, kuin vartalon paiseille heittävät rokkotauditkin, näistä ankarimpana vesi- ja tuhkarokko. Vaan ei vaivainen lapsi saanut työnteosta luistaa. Lehmät opin lypsämään ennen kuin opin puhumaan, ja leikkiä ehdin ensimmäisen kerran viisivuotiaana.

Asuimme köyhän perheeni kanssa keskellä suota metsää, jonne ei mennyt kunnon teitäkään. Kouluun oli hiihdettävä, kesälläkin hiihtäminen oli nopeampi kulkumuoto kuin pohjattoman suon halki kahlaaminen. Koulussa minua kiusasi niin opettaja kuin oppilaatkin, ja arvosanani ovat edelleen Suomen kansakouluhistorian huonoimmat. Olin häpeäksi perheelleni, ja minut heitettiin pois kotoa kun olin viisitoista. Samana päivänä näin ensimmäistä kertaa auton, jonka kyydissä liftasin Helsinkiin.

Nuorena plikkana aloin työskennellä satamassa. Jouduin kuulemaan törkeää esineellistämistä tatuoiduilta silakanhajuisilta merimiehiltä päivät pitkät. Asuin kerrostaloyksiössä huoran ja mustalaisakan kanssa, kotiini ei tullut juoksevaa vettä ja tarpeet tehtiin ämpäriin ja viskattiin kadulle. Ruokaan oli harvoint varaa, joten mustalaisakan kotipolttoinen toimi pääasiallisena ravintonamme. Huora sokeutui, mustalaisakalta petti maksa. Jäin yksin asumaan.

24 ikävuoteen mennessä minulle tehtiin seitsemän kotiaborttia ja sairastin seksitauteja seitsemän meren takaa. Sitten rakastuin. Mieheni oli paitsi tyhmä, myös ruotsalainen. Ja väkivaltainen. Saimme neljä lasta, ja vietin 20 vuotta kotiäitinä. Lapset haukkuivat päivät, mies hakkasi illat. Minun elämäni rajoittui kodin ja lähi-alepan väliselle kahdellesadalle metrille. Minulla ei ole koskaan ollut yhtään ystävää enkä edes puhunut vuosikausiin kuin lapsilleni ja miehelleni. Lopulta tunsin, että minä tarvitsen töitä. Kuolen, jos jään enää hetkeksikään perheen oravanpyörään. Jätin jälleen kerran kaiken taakseni.

Tänä päivänä olen urani ja suosioni huipulla. Minä olen Suomen valtiovarainministeri.