Lue keskustelun säännöt.
Isäni suuri lottovoitto, mielipiteitä?
22.12.2013 |
Isämme voitti taannoin lotossa ison summan rahaa. Ei suostunut kertomaan edes meille lähiperheeseen kuuluville, kuinka paljon. Perheemme on aina ollut köyhä, sekä minä että isoveljeni ollaan jouduttu ottamaan lainaa opintoihimme sekä tekemään paljon töitä opintojen ohella. Isä ja äiti elivät mukavasti, mutta mihinkään ylimääräiseen ei ollut varaa ja se on ollut mulle aina ok.
Nyt isäni tosiaan meni voittamaan lotossa ja kun puhuimme rahoista, sanoi hän että aikoo auttaa veljeä uuden auton ostossa sekä maksaa veljen tyttöystävän jotai kuluja. Aikoo myös lähteä matkustelemaan äidin kanssa. Minulle sanoi, että voi ostaa mullekin auton. Laittoi tilille myös muutaman satasen.
Olenko ahne, kun loukkaannuin isälleni? Ollaan veljen kanssa kituuteltu vähällä rahalla, ei koskaan saatu mitään avustuksia perheeltämme ja nyt kun isälleni tuli näin paljon rahaa kuin hän antaa ymmärtää, miksi hän ei voisi olla avokätisempi? Eikö vanhempia tosiaankaan haittaa se tieto, että lapsilla ei ole kaikkeen varaa? Minusta muutama satanen oli törkeä almu ja autollakaan en tee mitään. Ennemmin ottaisin senkin rahana.
Tuntuu pahalta sanoa näin, mutta on sellainen olo että lottovoiton jälkeen isä ikäänkuin loitoni, ei tulee enää niin usein käymään. Pelkää varmaan että pyydän rahaa! Jos itse olisin voittanut, olisin auttanut perhettäni niin paljon kuin voisin. Nyt on kovin paha olo, joulun alla, kun tietää että isällä on varaa mutta käyttäytyy ikäänkuin koko rahaa ei olisi voittanutkaan. Unelmani on ollut aina mennä Japaniin, luulisi että se olisi isälle nyt pikkuraha maksaa lennot tms. Itse joudun vuosia säästämään jotta pääsen k.o matkalle. Samaan aikaan isä suunnittelee moottoripyöräreissua Nykiin ja äidin kanssa Malediiveille. En voi sille mitään että olen kateellinen.
Mielipiteitä?
Kommentit (94)
Miksi opiskelijat ostavat kallista tonnikalaa??????????????? Katsokaa hyvät ihmiset sen kilohintaa!!!!!!!!!!!!!!!! Lohikin on halvempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun vanhemmillani on esim. 100 000 käteistä. Ei tulisi mieleen haluta siitä lahjoituksia tai ennakkoperintöjä. MUTTA. Jos lisäksi tulisi voitto, kuvittelisin siitä tulevan joku pikku siivu tai auto tai jotain. Ja kyllä vähän ihmetyttäisi, jos ei tulisi. Itse asiassa olen saanut puolet heidän yhdestä yli 100 000 euron ylimääräisestä tulosta. Se tuntui ylenpalttiselta, mutta toisaalta oli kyllä tosi hienosti tehty.
Jotenkin wt-tyylistä huutaa pää punaisena, että itse on aina pärjättävä. Kyllä vauraat vanhemmat usein auttavat jälkikasvuaan. Ja kyllä, vauraat perheet ja suvut tekevät yhteismatkoja, jotka se kutsuja maksaa. Apn isä ei ole osannut järjestää raha-asioitaan aiemminkaan elämässä eikä nytkään.
No, minä ainakin ymmärrän. Oma elämänikin ollut 15-vuotiaasta pelkkää raatamista elannon eteen, lukiossa jo maksain kirjani, vaatteeni, kaiken itse. Ajokorttiin ei ole ollut rahaa tänä päivänäkään (olen 35), ei myöskään matkusteluun. Loukkaantuisin myös.
Itse ainakin haluaisin auttaa lapsiani! Missä vaiheessa av mamman mielipide muuttuu, pikku Nico-Petterille ja Emma-Isabellalle halutaan antaa kaikki, mutta aikuisena niillä ei mitään väliä???
[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 19:34"]
Itse ainakin haluaisin auttaa lapsiani! Missä vaiheessa av mamman mielipide muuttuu, pikku Nico-Petterille ja Emma-Isabellalle halutaan antaa kaikki, mutta aikuisena niillä ei mitään väliä???
[/quote]
Koska lapset ovat aikuisia, se tässä on se pointti. Vanhemmalla ei ole mitään velvollisuutta antaa yhtään mitään aikuiselle lapselleen. Aikuisen ihmisen kuuluu tulla toimeen omillaan. Valitettavasti suurin osa näistä lapsista kuvittelee, että vanhemmat pihistelevät koko elämänsä ja sitten kun kuolevat, lapsille jää paljon rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet tämän ajan tyypillinen nuori .työkavereillani on myös lapsia jotka jo aikuisia ja töissä ja kerjäävät isältään rahaa . eivät osaa elää sen mukaan mihin on varaa . Häpeä jos osaat
Itse olen vähävaraisesta perheestä, eikä tulisi mieleenikään kerjätä/vaatia vanhemmiltani mitään vaikka voittaisivatkin lotossa yms. rahaa. Ne ovat vanhempieni rahoja, toivoisin ainoastaan että saisivat omat asiansa/elämänsä tehtyä ihaniksi. Aikuisen ihmisen tuleekin itse pitää itsestään huolta, eikä olla äidin ja isukin kukkarolla nyhtämässä heidän rahojaan!! Herätys pikku prinsessa, suuri osa ihmisistä joutuu ottamaan opintolainaa/käymään koulun ohessa töissä ja kitkuttelemaan makaronilla ja ketsupilla.. Osaapahan myöhemmin arvostaa elämäänsä kun voi ostaa edes sillon tällön lohta jääkaappiinsa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille vastanneille! Asiallista keskustelua pääosin, joku jaksoi huudella että olen provo mutta voi kunpa oisinkin.
Kiitos teille jotka ymmärsitte. En ole hemmoteltu prinsessa enkä mikään käsi ojossa oleva vaatija, vaan ihan tavallinen, työssäkäyvä nuori nainen joka on koko elämänsä ajan saanut eioota ja sitkua, ja hieman ilahtui tästä isänsä saamasta, täysin yllättyksellisestä ja odottamattomasta rahasta. Ajattelin että voin vihdoin toteuttaa unelmani, kun isällämme on siihen mahdollisuus eikä se hänen kukkarossaan paina mitään!
Olen varmaan ärsyttävä koska en esitä nöyrää, en ajattele että antaa mitä antaa tai ole sillä asenteella, että jokainen pennikin on arvokas. En halua olla tekopyhä, vaan rehdisti sanon että almuja en tarvitse mutta en mitään ylenpalttistakaan. 2 tonnia kummalekin sisarukselle eli mulle ja veljelleni olisi hyvä summa, sillä pääsisin unelmieni reissuun ja jäisi säästöön niin, että ei olisi joka kerta paniikki kun sairastan tai tulee jokin muu yllättävä meno.
Niille joiden mielestä olen ahne - katsotaan vaan kun joku teidän vanhemmista saa yllättäen ison rahasumman. Ette varmaan edes ajattele, kuinka aiitä voisi teille siivu lohjeta? I doubt it. Tekopyhä ei kannata olla mutta ei ahnekaan.
Nyt kun tulee joulu, katsotaan osaako isä huomioida meitä tasapuolisesti. Jos ei osaa niin ei voi mitään , rakastan isääni edelleen vaikkakin olen pettynyt.
No ei se kovin isolta lottovoitolta kuulosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mua ainakin. Ihme hurskastelijoita täällä.
[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 20:46"]Kyllä mua ainakin. Ihme hurskastelijoita täällä.
[/quote]
Siis vituttais...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä keskiluokkaistenkin perheiden lapset opiskeluaikana menevät jo töihin ja ottavat lainaa elleivät viitsi kituuttaa - ei meillekään vanhemmat enää silloin mitään maksa. Kai sä nyt voit sanoa isälles, että Japanin matka olis mieluisampi kuin auto.
Mua potuttaisi tuo veljen tyttöystävän rahoittaminen.
Ja sitä autojuttuakaan en ymmärtänyt että ostaako sis sinulle auton vaikka et omista korttia?
Mutta en oikein osaa asennoitua tuohon japanin matkaan, itse en osaa millään tapaa olettaa että kukaan muu on velvollinen rahoittamaan minun unelmia paitsi minä itse.
On tietysti hyvä asenne että osaa vaatia tasapuolisuutta sisarusten kesken. Oma isäni on tasapuolinen: kukaan ei saa mitään eikä ole koskaan saanut. Paitsi hän itse.
Äidilläni on vauvasyndrooma ja nuorin lapsi on ollut aina vauva joka saa kaiken ja nuorimman lapsen puoliso ja sittemmin lapset. Mutta ei omaa vanhempaa voi olla rakastamatta puutteista huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tota noin, ap, et sä kyllä kahdella tonnilla vielä Japaniin matkusta kuukaudeksi ja reissaile siellä. Ehkä ihan hyväkin, ettet saanut rahaa, jos taito budjetoida rahoja on vielä hakusessa.
Lottovoitto saattaa tuntua isällesi nyt suurelta summalta jos kerran olette köyhiä aina olleet, mutta luultavasti summa ei oikeasti ole mikään suuri. Siis sellainen mistä olisi sinullekkin antaa monta tonnia matkoihin ja autoon.
Joku ylimääränen parikytä tonnia tuntuu köyhälle, ja tietysti keskituloisellekkin isolta summalta, mutta ei sillä monia autoja ja matkoja kustanneta koko perheelle todellakaan.
Se jo kertoo jotain että vanhempasi eivät aio edes asuntoa ostaa, eikä sinunkaan autoosi ole kuin tonni heittää. Eli älä nyt niitä pelihousujasi revi, aikuinen ihminen kuitenkin olet. Anna nyt vanhempiesi kerrankin nauttia kun saavat vähän ylimääräistä!
Rahavarat, politiikka, uskonto ja rakkaussuhteet ovat aiheita, joiden suhteen pitäisi olla varovainen. Rahat eivät kuulu sinulle, eikä sinun kuulu edes miettiä niitä. Kuoleman jälkeen sitten pohditaan perikuntana tällaisia, jos rahaa on jaettavaksi asti. Välejä ei kannata pilata. Ja jokaisella on aivan samat mahikset täyttää se voittokuponki.
Itse sain pienen perinnön ja tyttäreni antoi ohjeita, kuinka voin hänen tililleen laittaa vähitellen rahat, ettei perintöveroa mene. Kylläpä tuli paha olo. Muutenkin on ihan velkakirjalla minulle velkaa useita satoja, eikä varmaan koskaan edes aiokaan maksaa. Vuokrarästejään maksoin tuhat euroa, ettei joudu asunnosta pihalle. Kyllähän korpee. Eipä paljon meikäläistä arvosta.
Tekis mieli testamentata kulkukoirille kaikki. Onneksi sain oman kodin ostettua. Nyt sitten niitä tilillä olevia muutamia tonneja kytätään, kuin mykkä per***ttä.
Olen mielestäni ollut ihan kohtalaisen hyvä kasvattaja, mutta jokin taisi mennä pieleen.
"Tietää että unelmoin Japanin matkasta ja silti kertoo avoimesti tulevista reissuistaan. Malediiveille! ja nykiin! kyllä kelpaisi"
Muuten, kuinka monta kertaa isäsi on käynyt Japanissa tai nykissä?
Japanin matkasta kannattaa unelmoida, mutta siihen sinulla on vielä paljon aikaa, jos matkustat isäsi ikäisenä, kun saat itse lottovoiton tai itsenäistyt ja kustannat ihan itse matkasi, ilman vanhempien taloudellista tukea.
Älä viitsi. Opintolainan lisäksi opiskelijoita tuetaan monin tavoin esim. opintotuki, verovähennykset, asumistuki jne.
Todennäköisesti kun vanhempasi opiskelivat, he ottivat pankkilainan ja maksoivat opiskelusta jopa lukukausimaksut, ilman mitään yhteiskunnan tukia.
"tuosta olen niin eri mieltä! eikö teitä oikeasti harmittaisi jos olisitte eläneet makaroonilla ja tonnikalalla opiskeluajan eli 4 vuotta ja nyt elätte taas sillä kun lainat on maksettava eikä juuri valmistunut mitään kovin rahakkaita töitä saa vielä. Ja isänne ostaisi moottoripyörän ja menis nykiin ja menisivät äidin kanssa malediiveille, äiti varmaan alkaa käyttää kalliita vaatteita kun itse shoppailet henkkamaukalla. Eikö tosiaan, oikeasti, ketään vituttaisi?"
Jos mun äiti tulisi voittoineen kotiovelleni ja yrittäisi sulloa rahojaan mun taskuihini, suuttuisin niin paljon et survoisin ne massit sen peräreikään. Ne on äidin rahoja, ei mun. Nyt vihdoin se saisi ostaa kaikkea itselleen, mistä se on jäänyt paitsi koska olimme niin hintaa vieviä lapsia. Sen vuoksi opiskelen, että olen joskus siinä asemassa että kykenen elämään kuten haluan, mutta siihen menee vielä aikaa, joten en kaipaa äitini hillosia. Hän saisi käyttää ne itse.
Lue teksti uudelleen, mutta vaihda äidin tilalle isä ja haista paska.
[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 19:06"]
[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 18:59"]Ymmärrän ap täysin. On eri asia luulla ettei saa vanhemmilta apua koska heillä ei ole varaa, kuin tajuta että he eivät auta koska eivät halua.
[/quote]
kiitos. juuri mun tunteita kuvailit! ennen asia oli ok koska ajattelin aina että vanhemmilla ei ole varaa. Kyllähän vanhemmat sanoivatkin aina että jos olisi, niin tekisivät kaikkensa meidän eteen - ainakin näin sanoivat silloin kun veljeni kanssa teininä kiukuttelimme että muillakin on. No eivät tainneet arvata että isä olisi koskaan niin onnekas että voittaisi lotossa ja joutuisi syömään sanansa.
[/quote]
Omat lapset vielä asuvat kotona mutta usein suhtautuminen muuttuu ja asiat muuttuvat kun tulee täysi-ikäiseksi.
Jostain syystä jopa kateutta tulee joillakin omia lapsia kohtaan.
Ehkä riippuu jotenkin siitä mitä itse on saanut.
Se on kyllä kornia että on katkera ja pihi vaikka olisi itse perinyt esim. asunnon niin silti itkettää jos pitää muistaa omia lapsia jouluna. Tuntuisi että jos on itse ilmaista rahaa saanut niin voisi jotain antaa itsekin.