Villikissan kesyttäminen
Ja nyt on kyse oikeasta kissasta.
Vuosia tässä nurkilla on pyörinyt kollikissa, kovilla talvipakkasillakin oli tuolla ulkona. On ollut tosi arka ja lähtenyt aina karkuun kun on nähnyt ihmisen.
Varmaan noin vuosi sitten aloin viemään sille ruokaa ulos jonka se sitten oli käynyt syömässä.
Sitkeän työn tuloksena pääsin siihen pisteeseen että se ei enää pelännyt ihmistä niin paljon, vaan odotti noin 10 metrin päässä kun laitoin ruokaa lautaselle.
Olen lähestynyt sitä aina vinosti enkä koskaan suoraan kohti ja olen katsellut sivuilleni enkä sitä suoraan.
Pikkuhiljaa luottamus välillämme on kasvanut ja se tulee jo lähemmäksi kun kutsun sitä.
Nyt parina päivänä olen tehnyt niin että olen jättänyt ulko-oven auki ja laittanut kissanruokaa eteiseen jonne se pienen empimisen jälkeen on tullut syömään, itse istuin hiljaa tuolilla nurkassa.
Uskoisin että talveen mennessä se on jo täällä sisätiloissa lämmittelemässä.
-maajussi56-
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haulikolla rauhottuu villikissa, joka on peto eikä kuulu vapaana suomen luontoon.
Tämäntyyppiset agressiot voivat johtaa aseenkantoluvan ja aseitten menetykseen.
Nykyisen metsästyslain mukaan metsästäjä saa tappaa villiintyneen kissan. Piste.
Ei saa. Koska sitä villiintymistä ei mitenkään pysty todistamaan.
Käyppä lukemassa metsästyslaki
Et sinä omin neuvoinesi saa mitään kesyeläintä ampua. Tarvitset eläinsuojeluviranomaisen lausunnon. Hyvä yritys silti. Anna aseesi pois ettei tuo ampumiskiima johda Alibin etusivulle.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se alkaa luottamaan, otat herkullisen kinkku leikkeen käteen kun seuraavan kerran tulee lähelle heittelet niitä herkkuja siihen kissan lähelle, mutta pidä itselläsi kuitenkin palanen minkä voit antaa kädestäsi jos uskaltautuu tarpeeksi lähelle. Voit saada siitä pitkäaikaisen ystävän, mutta se silti saattaa olla jonkun naapurin kissa.
Työkaverille kävi näin. Pihalla liikkunut kissa "kesyyntyi" hitaasti ja muutti kesän aikana pikkuhiljaa autotalliin asumaan. Siitä sitten sisätiloihin, sai kyllä edelleen liikkua vapaana ulkona. Kävivät eläinlääkärissä joka selvitti että kyseessä oli leikattu tyttökissa, ei sirua. Työkaveri levitti miehensä kanssa lippulappuja lähikauppojen seiniin että kissa on löytynyt. Kukaan ei kaivannut.
3 vuoden kuluttua naapuri oli heillä kahvilla ja totesi että tuo näyttää ihan meidän viereisen naapurin kadonneelta kissalta. Omistaja tuli sitten varmistamaan että kyllä, se oli tosiaan heiltä aikanaan lähtenyt lätkimään. Tekivät sopparin että kissa jäi työkaverille, se oli kotinsa valinnut.
Ei sua kiinnosta lait eikä kissojen villeys vaan että saa tappaa jotain. Ja kun kissat vie hirvet ja jänikset sun pakastimesta.