Miten jakaa kotityöt ja arkirutiinit?

Vauva on 4 kk. Ongelma meillä on että jos jätän miehen puuhaamaan yksin iltahommia niin aloittaa ne kun lasten pitäisi olla jo nukkumassa. Eskari ei saa tarpeeksi unta jos nukkumaan meneminen venyy. Ja arvatenkin kiukkuilee minulle sitten seuraavan päivän väsyneenä kun muutenkin on sitä 6 v uhmaa. Sama miehellä on kaikessa muussakin. Kun on ruoka-aika hän alkaa vasta miettiä mitä syödään, aamulla herää liian myöhään siihen nähden että lapsenkin perään pitäisi katsoa tai auttaakin välillä. Lähtevät joka aamu myöhässä. Jos lapsella on harrastus niin sinne lähtöä miettii kun pitäisi jo olla menossa. Olen puhunut asiasta tuhat kertaa... Ei muuta tapojaan = minusta välinpitämättömyyttä tai kiinnostuksen puutetta. Osaa työnsä tehdä kuitenkin ja sen täytyy olla vaativampaa kuin kellon katsominen kotona. Mies myös suuttuu jos pyydän, että voisi tehdä jotakin. Tilanne ajautuu helposti siihen, että minä imetän vauvaa aamulla, autan isommat aamulla valmiiksi ja olen illalla laittanut vaatteet jne aamuksi, tarkistan että läksyt on tehty, aamupäivän hoidan vauvaa, haen eskarin, hoidan välipalat, pyykit, tiskit, harrastukset ja niihin tarvittavat välineet kuntoon iltapäivällä, nukutan vauvan kaikille unille päivän mittaan, kuljetan tarvittaessa isompia, laitan lämpimän ruoan illalla, imuroin ja pidän siistinä kodin muutenkin. Tässä kohtaa mies tulee kotiin. Yhtenä arki-iltana vie toisen isomman harrastukseen tunniksi. Loput viennit viikonloppuna. Yhtenä päivänä viikossa mies käy myös kaupassa. Koska valvon yöt/heräilen koko ajan ja kannan vauvaa päivät, tuntuu että mies voisi terästäytyä sen verran kotona, että kiinnittäisi huomiota siihen onko kaapissa valmista ruokaa, paljonko kello on, onko pyykkiä pestävänä tms. En haluaisi sanoa noista asioista tai jatkuvasta rytmin puutteesta, koska eivätkö ne ole aika itsestäänselvyyksiä ja helppo toteuttaa. Kovasti puhuu yhteen hiileen puhaltamisesta työelämässä, mutta mikä kotona on niin vaikeaa? Aloitin keskustelun, koska mietin joudunko venymään kohtuuttomasti vauvahaasteiden ohessa. Hyvin nukkuva vauva ratkaisisi koko kysymyksen. Toisaalta hoidin myös oman osuuteni töissä käydessä kotona. Tiedän mitä on yhdistää täydet työpäivät matkoineen kotitöihin ja perheen asioiden hoitoon.

Oma vinkkini on, että laske rimaa kotitöiden suhteen. Huolehdi vain lasten koulujutuista, eskarista ja vauvasta jos/kun kerran miehestä ei tähän ole. Sen jälkeen laitat eineksistä ruokaa ja peset juuri sen määrän pyykkiä kuin tarvitsee. Itsellesi riittää vähemmän puhtaat vaatteet ja miehesi osaa itse pestä pyykkiä, joten priorisoi lastenvaatteet. 

Imuroi kerran kahdessa viikossa paitsi keittiö ja eteinen sitten kun tuntuu, ettet voi sietää enää sotkua. Älä silitä pyykkejä. Wc:n peset kerran viikossa. Lattioita ei tarvitse pestä kuin kerran kahdessa kuussa. Laske reilusti rimaa siivouksen suhteen. Hyväksy myös se, että et jaksa olla jatkuvasti kantamassa tavaroita paikasta toiseen vaan joskus voi olla kaoottistakin. 

Olen itsekin nukkunut erittäin huonosti aina vauvan kanssa. Silloin elämästä tulee selviämistä päivästä toiseen. Keskity siis siihen selviämiseen ja vain välttämättömiin juttuihin. Jos sinusta tuntuu, että joudut venymään mahdottomiin, mieti ne tärkeimmät jutut ja jätät muut pois, vaikka siitä sitten seuraisi sotkuinen koti. Kun vauva on vanhempi ja nukkuu paremmin, jaksat taas enemmän. Tämä on vain väliaikainen vaihe.

Anteeksi ohikseni, mutta mikä ihmeen 6v uhma? Mulla kolme lasta myös, eikä meillä ole koskaan tuollaista ollut. Mä olen luullut, että uhma on siinä 3-4v ja sitten se oli siinä. Aina näköjään oppii uutta.

Aiheeseen. Lopeta nyt ensiksi se suorittaminen. Ei sinun tarvitse laittaa ruokaa kuin kerran päivässä plus aamupala. Välipalaa ja iltapalaa osaavat noin isot ottaa jo itse ja lounaan saavat koulussa/eskarissa.

Laske rimaa myös kotitöiden teossa. Teet sen, mitä astma/allergia vaatii, mutta tarvitseeko loppujen olla niin tiptop.

Karsi tavaraa. Mieti miten vähällä tekstiilimäärällä tulisitte toimeen ja loput heivaat pois. Meillä ainakin auttoi arkea viiden ihmisen taloudessa se, että jokaisella oli vain pari kappaletta kutakin vaatetta. Liinavaatteita vain yhdet ja näiden lisäksi pari varalakanaa yhteisesti. Petivaatteet kun saa pestyä kaikki saman päivän aikana ja kuivatettuakin iltaan mennessä.

Komppaan nro 13. Ja puhu nyt ihmeessä miehesi kanssa?!! Vai yritätkö tahallaan katkeroitua ja haluat erota vuoden-kahden sisään. Siivoukset jakakaa puoliksi. Meillä esim mies on vessavastaava ja astianpesukonevastaava, käytännössä kuitenkin teen nuo hommat koska haluan olla kiva miehelle. Hän vie pääsääntöisesti aina roskat.

Ja mietippä oikeasti millaista oma elämäsi olisi, jos asiat olisi toisin päin. Mies käy töissä, joutuu tekemään välillä töitä kotonakin, käy kaupassa, vie lasta harrastuksiin, vie eskarilaista joka aamu. Koska oikeasti hänellä on vapaata?!! Hänellä ei työt nuku edes kotona ollessa koskaan niinkuin vauvoilla on välillä tapana, ja vaimo kyttää marttyyrinä joka liikkettä, valittaa, tekee tiuskien kaiken valmiiksi puolesta. Työtä on pikkulapsiperheessä molemmilla. Jos haluat siitä selvitä, alat taas rakastamaan miestäsi. Muuten, onnea tulevalle avioeroparille.

Sanoit, että miehesi käy kerran viikossa kaupassa ja sitten, että käytte vain kerran viikossa kaupassa. Eikös siis mies hoida sen homman silloin? Jos se tuntuu raskaalta, tilatkaa ne ruuat netistä.

Ja ne vaatteet voi laittaa illalla valmiiksi. Itse teen niin, mutta mieheni ottaa mieluummin vaatteet vasta aamulla.

Anna miehesi huolehtia se eskarilaisen vienti. Ei sen aamupalan tarvitse olla kovin ihmeellinen. Mies hoitaa sen ja lapsen vaatteet. Kouluainen huolehtii aamupalansa ja vaatteensa itse.

Minusta tuntuu edelleen, että yrität tehdä liikaa, vaikket väsymykseltäsi jaksa. Silloin on vain pakko ottaa rennommin, kaikkea ei elämässä vaan pysty tekemään.

Ainoa asia, mille et voi tehdä mitään, on se eskarilaisen hakeminen. Mutta sinänsä voit tehdä pieniä hommia aamulla vauvan kanssa, esim. pyykkien levitys, lähteä sitten eskarille ja iltapäivällä voit keskittyä lapsiin.

Valitettavasti se vain on usein niin, että se kumpi on kotona, pyörittää sitä arkea. Kun molemmat ovat töissä, tulee vastuu otettua helpommin tasaisemmin.

Äiti hoitaa lapset ja kodin, isä työnsä jolla eletään.

Niinkuin nro.18 sanoi. Niin se vain menee silloin kun toinen on kotona. Se on sen työ. Töissäolijankin on pakko tehdä töitä, ei siellä vedetä lonkkaa. Voittehan koittaa vaihtaa osia kun vauva vähän kasvaa? Mene sinä töihin ja tee tuo kaikki mitä miehesi tekee nyt.

Äidin pitäisi hoitaa harrastuskuskauset ja siinä välissä voi käydä kaupassa tai harrastaa liikuntaa.

Meillä ero ratkaisi ongelmat, ei tarvi enää kitinöitä kuunnella t. isä . Se on teidänkin ratkaisunne lähitulevaisuudessa.

Minulla lapset kahden vuoden välein, kuopuksella astma. Minusta oli itsestäänselvää, että hoidin myös isomman kotona ja hoidin kerho- ja harrastuskukaukset. Tein muuten myös koko ajan firman töitä. Pyykinpesu ja ruoka ayntyy siinä ohessa. Meillä kuopuksella vehnäallergia, joten kaikki pitää hänelle tehdä gluteenittomana. Astma valvotii kuusi vuotta. 

Sinun pitää nyt vaan skarpata ja oppia organisoimaan!

*halaus* sulle ihan ekana, tuollaistahan se arki useamman kans helposti on. Allergiat vielä pahentavat tilannetta. Meillä kaksi ala-asteella olevaa ja pian parivuotias täystuho, jonka kans pitää olla koko ajan silmät niskassa. Se on jo hajottanut ipadin näppiksen kaatamalla sille vettä ja pari lasia on mennyt... Jne. Mies käy kokopäiväsissä töissä ja minä keikkailen + hoidan arjen siinä sivussa (anoppi auttaa kun mä olen töissä). Vanhemmat lapset soittaa ja urheilee ja koulu on musapainotteinen, siellä on koko ajan jotain häppeninkiä ja pitää muistaa asiat a, b,c ja dee..... Etc... Mies käy kaupassa ja usein tekee myös ruuan. Mä teen kaikki muut kotityöt. Vanhimmalla lapsella on lieviä vaikeuksia oppimisen ja keskittymisen kans joihin ei saanu koulusta apua kun vaan vähän, loppu kaatui mulle kun en kuitenkaan ole halunnut sen aivan syrjäytyvän niin oon sitten kuulustellut ja opettanut oppimistekniikoita ym ym illat pitkät.... Mieskin joskus, mutta kyllä myös mun kokemuksen mukaan vastuu arjesta jää usein naiselle. Reilua se ei ole. Kyllä mä välillä raivoan. Sitten taas yritän ottaa iloa sieltä mistä sen voi löytää, ja ajattelen että väliaikaista kuitenkin, kunhan toi pienin menee tarhaan ja itse ehkä alan opiskella jotain uutta tms ni saan olla enemmän järkevien ihmisten kanssa (vaihtasin kotielämän töihin 6-0 mutta nyt vielä ei kannata). Hirmuisesti tsemppiä ja tosiaan, sieltä meet missä aita on matalin ja koita vielä saada miehesi tajuamaan niten paljosta sinä joudut vastaamaan ja että voisi edes pitää itse huolta aikatauluista! (Ei kyl toimi aina meilläkään... Meillä ei ole autoa ja harrastus"kuskaukset" ottaa siksi toisinaan monta tuntia....)

No kyllä se mueski vous jotain tehä kotona! Tylyjä ootte vastaajat! Tsemppiä ap, väliaikaista kaikki on vaan.......

Mieshän tekee. Hoitaa harrastuskuskaukset ja kaupassakäynnit ja vie eskarin. Ap:n ei edes aamulla tarvitse viedä sitä eskarilaista! Kunhan jää kotiin makaamaan.

Mikään työnjako ei ratkaise tuota ongelmaa jossa toinen tuntee niin että elämä on epäreilua ja syyttää siitä puolisoaan. Minulla oli aivan sama fiilis vaikka mies tekikin kotitöitä ja oikeasti oman osansa. Sitten muutin ajatustapaa ja ihan kaikki helpottui samantien.

[quote author="Vierailija" time="23.12.2013 klo 09:49"]

No kyllä se mueski vous jotain tehä kotona! Tylyjä ootte vastaajat! Tsemppiä ap, väliaikaista kaikki on vaan.......

[/quote]

Ainakin mies lienee väliaikainen tuossa perheessä.