Miten jakaa kotityöt ja arkirutiinit?

Aivan niin kuin nro 26 sanoi.

Miksi oletat, että kotityöt on perheessänne ylipäätään mahdollista järjestää kaikkia tyydyttävällä tavalla? Minä olen valmis tekemään ehkä puoli tuntia kotitöitä päivässä, ja kaikki sen yli vituttaa enemmän tai vähemmän. Ei minua saisi tuollaisessa arjessa tyytyväiseksi millään. Siksi en ole sellaista valinnutkaan.

Siivooja ainakin joka toinen viikko, jonka mies maksaa. Mies käy kaupassa harrastusten aikana, jos ei ole pakko hoitaa jotain työjuttua juuri silloin. Nainen laittaa ruokaa, hoitaa tiskit ja pyykit. Viikonloppuisin mies osallistuu kotitöihin, mutta enisijaisesti on lasten kanssa.

Eskarilainen pidemmän aikaa hoidossa. Se antaisi enemmän aikaa sinulle.

[quote author="Vierailija" time="23.12.2013 klo 14:27"]

Viikonloppuisin mies osallistuu kotitöihin, mutta enisijaisesti on lasten kanssa.

 [/quote]

Aika monella miehellä on omia viikonloppumenoja...

Sorry, en ihan ehkä saanut hahmotettua millaista arkenne on, mutta tuli mieleen, että kaikkien on saatava sen verran unta, että selviää hengissä. Ja jos sulla alkaa tulla se raja vastaan niin onhan miehen pakko hoitaa vauvaa öisin. Meidän esikoinen heräsi joka ikinen yö 2-15 kertaa 4kk-2.5v iän ajan ja todellakin valvoimme vuoroöin riippumatta siitä, kumpi oli töissä ( olimme molemmat hoitovapaalla myös). 

Tuli myös mieleen, että onko miehen pakko opiskella nyt, kun teillä on raskas tilanne. 

Muuten komppaan tuota, että laske rimaa kotona ja eskari voisi olla pitempään hoidossa väliaikaisesti. Ja ensiapuna: voisitko mennä esim vanhenpiesi luo yhdeksi yöksi vauvan kanssa ja pyytää heitä hoitamaan vauvaa yöllä? Univaje on yksi maailman hirveimmistä asioista ja voi itsessään johtaa masennukseen.

Arjesta tulee raskasta jatkuvasti kanniskeltavan ja liikkeessä pidettävän vauvan kanssa. Oletteko kokeilleet herätä kuukausikaupalla 5-10 kertaa yössä, olla nukkumatta päiväunia ja sitten tehdä kaikki hommat vauva sylissä liikkuen tai vaihtoehtoisesti kuunnellen vauvan itkua? Vauvoja on erilaisia. Jatkuvasti huonovointinen tai kipeä vauva on aika työläs hoidettava.

Jos mies on valmis hoitamaan lasten iltarutiinit vaikkapa joka toinen ilta, niin anna hoitaa vaikka tekisikin sinun mielestä pieleen. Voitte etukäteen puhua, mikä on eskarilaiselle sopiva nukkumaanmenoaika ja jos mies ei osaa sitten yksinään pitää siitä kiinni, niin anna olla pitämättä. Päätä, ettet puutu asiaan mitenkään tai mene neuvomaan, tai edes seuraa heidän aikataulujaan vaan menet itse lepäämään.

[quote author="Vierailija" time="23.12.2013 klo 19:27"]

Oletteko kokeilleet herätä kuukausikaupalla 5-10 kertaa yössä, olla nukkumatta päiväunia ja sitten tehdä kaikki hommat vauva sylissä liikkuen tai vaihtoehtoisesti kuunnellen vauvan itkua?

[/quote]

En tosiaankaan ole. Miksi ihmeessä kokeilisin tuollaista? Tiedän kyllä kokeilemattakin, miten kurjaa elämästään voi saada lapsia hankkimalla.

Olen kokeillut valvomista. Astmalapsi valvotti kuusi vuotta risoja unia. Silti hoidin hänet ja myös esikoisen, tein kotoa käsin töitä ja tuin miehen uraa. Ap:llahan on isommat poissa osan päivää ja mies hoitaa melkein kaikki kuskaukaet. Naurettavaa ruikuttaa!

Ehdottakaa jotain, koska nyt ollaan siinä pisteessä että jotain ratkaisua täytyy löytyä arkeen. En halua luoda etukäteen asetelmaa kertomalla enempää vaan etsin neutraaleja näkökulmia reilusta jaosta.

Ihan eka erottaisin vauvan ja äidin toisistaan eli vaikuttaa vahvasti siltä, että äiti on turhan herkkäuninen. Isä ja vauva nukkukoot samassa huoneessa, silloin vauva ei ole yksin,  sitä ei hylätä.

Eskarilainen opettelee tulemaan itse kotiin. Jos matka yli 2 km, voi kysyä kunnasta koulukyytiä.

Mies käy kaupassa samalla kun kuljettaa isompia harrastuksiin.

Lapset osaavat varmasti itse aamurutiininsa, jolloin riittää se, että on aamupala ja vaatteet valmiina. Kannattaa opettaa lapsille itsenäisyyttä siten, että vanhempi on  paikalla, mutta lapsi vastaa itse siitä, että saa vaatteet päälleen jne. Tuosta voi huolehtia isä, joka vie eskariinkin.

Meillä äidillä on auto ja äiti huolehtii ihan yksin kuljetukset jne. ymmärtämättä, että tätä pitäisi jotenkin jakaa.

No äidin nyt pitää vaan jaksaa ja koittaa nukkua kun vauvakin nukkuu. Eskarista haku. Mies vie isommat harrastuksiin. Väliaikaa ei nyt järkevästi voi käyttää oikein mihinkään. Sanoisin että kaikki loput niin kauan kuin vauva itkuinen puoliksi. Kun vauva rauhouttunut, äiti tekee kotihommat ja käy pääasiallisesti kaupassa jos on kotona.

Koska miehesi saa levätä?

Miksi vauva on itkuinen?

Isä ei aio herätä öisin. Valittaa väsymystä, vaikka saa nukkua yöt. Hoitaa kyllä isommat jos heräisivät sairastelun tms takia, mutta vauvat olen minä hoitanut. Hänen sanojensa mukaan ei voi tehdä väsyneenä työtänsä. Kun taas minä voin olla kotona väsyneenä vauvan ja isompien kanssa. Vauva on allerginen ja refluksivauva. Allergiat selvityksen alla ja imetys ainut vaihtoehto juuri nyt.

Kouluikäinen hoitaakin itse lähtönsä jne. Eskari on pahimmassa uhmassa ja keksii kaikki metkut ja viivytykset aamuisin. Laitan iltaisin kaiken aamuksi valmiiksi lapsia varten. Mies ei aio herätä yhtään aiemmin laittaakseen lasten vaatteet esim. aamulla tai ollakseen uhmaisen eskarilaisen kanssa hieman pidempään aamulla. Lähtevät joka aamu myöhässä, koska mies ei halua varata aikaa mahdollisiin viivytyksiin lapsen kanssa. Useina aamuina autan laittamaan aamupalan jne myös.

ap

Unohtakaa se kaupassa käynti, tilataa ruuat kuljetuspalvelulla kotiin. Tilaamme kolme kertaa kuussa, maksaa yhteensä 21 euroa. Jos jotain ylimääräistä tarvitsee, sen voi hoitaa harrastusreissulla.

Vuorotelkaa niitä harrastuskuljetuksia, ne onnistuvat myös vauvan kanssa tai mies voi jäädä vauvan kanssa kotiin.

Pyykit voi laittaa pyörimään päivällä ja levittää illalla, kun molemmat on kotona.

Imurointi on sellainen vähän hankala kotityö. Me imuroidaan viikonloppuna, kun molemmat on kotona.

Eskari ja koululainen siivoavat itse huoneensa. Me siivotaan lasten huoneet aika harvoin, osalle on luontevaa pitää huoneensa siisteinä, osalle ei. Kun lapsi on siivonnut huoneensa, se imuroidaan, joko lapsi tai aikuinen. Meillä koululaiset imuroivat itse, pienempien huoneet aikuinen.

Ruuan tekee se, kumpi ei ole vauvan kanssa. Meillä syödään kotona tosi simppeliä ruokaa.

Kun eskari on aamupäivän poissa, ota vauvan kanssa lungisti. Jos vauva nukkuu, saat sitä omaa aikaa. 

Ja vielä siitä siivouksesta: vauva-aikana ei tarvitse olla putipuhdasta! Ja eskarivuosi on vähän hankala, kun ainakaan täällä meillä ei saa tulla yksin eskarista kotiin. Ensi vuonna helpottaa, kun koulu alkaa.

Kaupassa käydään kerran viikossa. Vain jotain pakollista kuten maitoa haetaan muutoin. Siisteydestä ei voi kauheasti tinkiä astman takia. Meillä ei kerta viikkoon imurointi toimi siis. Lapset siivoavat muutoin huoneensa itse. Pyykkivastuu on täysin minulla. En tee mitään turhaa kuten silitä, mutta viideltä tulee pyykkiä kauheasti. Isommat urheilevat ja toki tuon ikäiset sotkevat vaatteita muutenkin. Astman ja allergisen nuhan takia ei voi myöskään lintsata petivaatteiden jne vaihdossa. Ruokapolitiikkaa hankaloittaa imetysdietti, sekä vauvan että kahden muun allergiat. Harrastuskuljetukset on jaettu. Minä hoidan varusteet, eväät, aikataulut ja osan kuljetuksista. Mies mainitsemani kuljetuksen muutaman kerran viikossa. Minä kuljen niihin kävellen tai bussilla kaikki lapset mukanani, koska mies on töissä autolla. Toki koululainen voi olla kotona myös jos vien eskarin johonkin.

Jotenkin on tosiaan viime hetkinä tuntunut et tyytymättömän vauvan kanssa on todellinen haaste suoriutua kaikesta arkisesta. Olen ollut töissä ennen kolmatta lasta ( 8h töissä ja 2 h matkoihin = tunti suuntaansa) ja kotityöt ja harrastukset oli samat silloinkin. Aiemmin on ollut kaksi pientä lasta yhtäaikaa. Nyt isommat jo järjellisessä iässä. Raskasta on silti kitisevän vauvan kanssa arkea pyörittää. Aamupalat, ruoat, välipalat, iltapalat, pyykit, tiskit, siivoukset, harrastuskamppeet ja eväät, kaikkien aikatauluista huolehtiminen = koulun, eskarin, lääkärikäyntien, juhlien ym lukemattomien juttujen hoitaminen. Huonosti nukkuen ei kauaa jaksa olla tehokas, alkaa ajatuskin hidastua. Päivällä nukkuminen on haaste kun koululainen saattaa mennä kymppiin, vauva nukahtaa vasta sen jälkeen ja eskaria pitää jo hakea ennen puolta päivää. Jossain kohtaa pitää itsekin käydä suihkussa, syödä jne. Sitten taas jo koululainen tulee kotiin. Joskus on annettava tuoda kavereita. Eskari käy kavereilla jne. Isompien arkea ei voi laittaa "tauolle" vauvan takia. Joku kysyi milloin mies lepää. Minä olen ihmetellyt myös koska itse lepään... Siksi ajattelin kysyä miten arki olisi reilua jakaa. Minusta sekin on joustoa ettei miehen tarvi valvoa yöllä. Minun vuorokausi on jatkumatonta läsnäoloa jollekin kun vauva heräilee läpi yön. Teen mielelläni asioita, mutta haasteeksi tekemiselle nyt muodostunut tuo vauvan tyytymättömyys. Mietin, että onko kohtuutonta vaatia miestä osallistumaan tehokkaammin kotitöihin. Vauvan voinnin huomioiminen mielestäni ohittaa kuitenkin muun.

Jakakaa isompien lasten iltatoimet niin, että hoidatte vuoroilloin. Se on helpottanut ainakin meillä, tosin vauvan hoito jää yleensä äidin harteille mutta muuten saa itselle vapaaillan joka toinen ilta.

Minkä ikäinen vauva on? Ei varmaan tällä hetkellä helpota ajatus siitä, ettei tuota loputtomiin jatku..