Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisit mun tilanteessa?
05.10.2020 |
Olen 28-vuotias ja kärsinyt masennuksesta jo pitkään. Oikeastaan kohta pari vuotta se on ollut jo pahana. Ongelma on siinä, että en saa haettua apua. En pysty. Olen sulkeutunut, en pysty puhumaan kenellekkään.
Oikeastaan pääni on täynnä ajatuksia, etten riitä, en kelpaa, olen huono ja en pärjää. Sattuu helvetisti sieluun. Oon ihan täysin rikki. Mun pitäis käydä töissä, opiskella ja niin edes päin. Kyllä näin teenkin, mutta autopilotilla. Muisti ei toimi vaan pätkii.
Mä haluisin vaan kuolla pois. Mulla ei ole paikkaa minne mennä - välit lapsuudenperheeseen ovat huonot, lähdin kotoa pois tosi nuorena. Äitini on sanonut, etteivät he ole enää perhettäni. Miehelläni on perhe, mutta se on hänen perhe, enkä siihen kuulu. Mulla on muutama lukiokaveri, mut eo juuri ystäviä.
Auttakaa oikeasti, mun tilanne on lohduton :(
Kommentit (23)
Ihan ensin kannattaa vaihtaa miestä, jos sinulla olisi oikea mies et olisi tuossa jamassa. Itse olin aivan samoissa tuntemuksissa mutta kun tapasin yhden miehen ja hän heti huomasi masennukseni ja pyysi mukaansa liikkumaan ja keskusteltiin asioista luonnon keskellä ja rakastuttiin ja ollaan aivan sielunkumppanit oltu siitä lähtien
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro miehelle ja ystävillesi, saat selville ketkä ovat oikeita ystäviäsi. Lopullinen apu toki löytyy sitten ammattilaisilta.
Keskusteluapua ja mahdollisesti masennuslääkitys matalalla annoksella voisi auttaa. Suosittelen myös säännöllistä liikuntaa. Minua auttoi nämä, ja enää en tarvitse lääkitystä. Tee asioita jotka piristää mieltä, pyri kaikesta negatiivisesta eroon- ihmisistä ja asioista.