Lue keskustelun säännöt.
Kiusaaja, kiusattu, ja kiusaamisen mahdollistaja
05.10.2020 |
Tyypillisestä koulukiusaamistapahtumasta jää kiusatulle huono kokemus, kiusaajalle hyvä kokemus. Kiusaamisen mahdollistaja pääsee pälkähästä. Kasvakaa ulos antipatiasta, sanovat koulukiusaamisen mahdollistaneet, jotka eivät saaneet toiminnastaan mitään konkreettista sanktiota, kuten ei kiusaajakaan. Sama mahdollistajasakki lohduttautuu myyteillä kiusaajan huonoista oloista ja fantasioinnista: ei siitä kiusaajasta mitään tule, miksi kiusatunkin piti olla niin nynny. Empatian puute puuttuu heiltä täysin, aivan kuin he olisivat itsekin kiusaajia. Välinpitämättömien ja empatiataidottomien ei soisi enää pääsevän rehtoreiksi saatika opetusministereiksi vuonna 2020.
Kommentit (5)
Vierailija kirjoitti:
Rakennustyömaat mainostavat: tänään X päivää ilman työtapaturmia. Voisiko koulujen pihalla olla samanlainen systeemi: tässä koulussa X päivää ilman koulukiusaamista?
Ja läheltä piti ilmoitukset myös
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ryhmät olisi pienemmät niin lapsien perään ehdittäisiin edes katsoa, mikä ois tehokkain tapa estää kiusaamista, kun ois se aikuinen joka voisi peliin puuttua!!!
Minua vaivaa aina kiusaamiskeskustelussa tuo mustavalkoinen luokittelu, mitä ap harrastaa, ikään kuin kyse olisi eri eliölajeista. Osa vaan syntyy tai kasvatetaan huonosti kiusaajiksi.
Todellisuudessa useimmat kiusaajat ovat itse joutuneet myös kiusatuksi. Milläs sen ap selität?
Sen voi selittäå ihan sillä, että kyse on virhetoiminnasta, joka liittyy ennen kaikkea ryhmään vääränlaiseen toimintakulttuuriin ja puuttuviin sääntöihin.
Joo, toki on psykopaatteja ja narsisteja, mutta varsinkaan lapsissa heitä on paatuneita tapauksia vielä hyvin vähän. Silti oikeastaan jokaisessa luokassa JOTAKUTA mollataan ja pidetään sosiaalisesti ulkokehällä eli kiusataan.
Ja kyllä, ei se ole kiusaajallekaan hyvä kokemus, se synkistää omakuvaa ja aiheuttaa häpeää ja katumusta - kuten tietysti oikein onkin.
Jotta sellainen kiusaajan ja manipulaattorin rooli ei jäisi päälle - eli että sama tyyppi siirtää roolinsa aina uusiin yhteisöihin - SE olisi kaikkien etu. Sen katkaiseminen katkaisisi kiusaamisen.
Siksi se on aikuisen vastuulla asettaa ryhmiin toiminnalle rajat. Mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Aikuisen on tartuttava heti kiusaajan toimintaan ja osoitettava, että se, mitä hän tekee, on väärin, eikä hän tule sillä saamaan ryhmässä suosiota ja valtaa.
Kun kiusaaminen ymmärretään ennen kaikkea ryhmäsosiaaliseksi virheeksi, eikä luonnevirheeksi ja pysyväksi ominaisuudeksi, myös kiusaajien toimintaan on helpompi puuttua. Vanhemmille ei iske heti kieltämisrefleksi päälle, kun heille puhutaan heidän lapsensa harjoittamasta kiusaamisesta "ei meidän Matti kiusaa, se on kiltti ja suosittu poika!!!"
Ja on myös tosiaan siis hyvä tajuta, että kiusaamisesta voi oppia pois, se ei ole mikään ominaisuus, joka seuraa ihmistä hautaan saakka. Jos kuvitellaan kuten ap kuvittelee, että se on pysyvä ominaisuus, nostetaan kädet pystyyn, eikä tehdä asialle mitään.
Sitäkö ap haluaa tuolla saavuttaa? Että annetaan kiusaajien olla, kun "ne on aina kiusaajia"?
Se mikä monesti mättää kiusaamisessa on se, että kun kiusaajaa ärsyttää jokin piirre kiusatussa, sitä ei hänelle tietenkään voi kertoa että voisi vaikka toimia toisella tavalla ja kehittyä ihmisenä vaan häntä halutaan vihata ja pilailla hänen kustannuksellaan.
Rakennustyömaat mainostavat: tänään X päivää ilman työtapaturmia. Voisiko koulujen pihalla olla samanlainen systeemi: tässä koulussa X päivää ilman koulukiusaamista?