Lue keskustelun säännöt.
Terapiassa luodaan valemuistoja hyväksikäytöstä!
05.10.2020 |
Oikeudessa on huomattu tämä eikä syytökset enää mene läpi jos "muisto" on auennut terapian seurauksena eikä muita todisteita ole.
Yle: "Terapeuttini alkoi manipuloida minua ja syöttää mielikuvia siitä, että isäni olisi käyttänyt minua seksuaalisesti hyväksi. Hajosin ja menin täysin sekaisin tässä terapiassa.”
“Psykoterapiassa vaikeuksieni syyksi alkoi muodostua lapsuudenaikainen hyväksikäyttö. Katkaisin yhteyden lapsuuden perheeseen, vaikka en koskaan muistanut hyväksikäyttöä. Vuosia terapian jälkeen tajusin, ettei mitään hyväksikäyttöä koskaan ollutkaan.”
“Terapeutti hivutti mieleeni, että olisin insestin uhri. Se ei ole totta, olen sen selvittänyt. Terapiasta on nyt 15 vuotta, mutta olen edelleen järkyttynyt. Tuntematta isääni ollenkaan terapeutti syytti häntä rikoksesta.”
Kommentit (46)
Onhan noita ollut. Nuori saadaan uskomaan että on joutunut lapsuudessa hyväksikäytön uhriksi enonsa toimesta. Myöhemmin selviää ettei eno ole ollut oletettuna tapahtuma-aikana edes samalla mantereella.
Yhdessä hoitolaitoksessa oli vaikeasti autistiset lapset saatu "kertomaan" kamalista hyväksikäyttötapahtumista kirjaimia osoittelemalla. Todellisuudessa henkilökunta osoitti itse potilaan kädestä pitäen mitä kirjaimia halusi, sillä potilaat itse olivat täysin kommunikaatiokyvyttömiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on yllättävän yleistä ja terapeuteissa tuntuu olevan kokonaan pseudotieteellinen koulukunta jonka tulkinnan mukaan asiakkaan ongelmat johtuvat "unohdetusta traumasta" vaikka tutkimusten mukaan ihmiset muistavat traumat. Näitä "unohdettuja muistoja" yrittävät sitten johdatella ja manipuloida esiin.
Vierailija kirjoitti:
Laita nyt ihmeessä linkkikin väitteidesi ja lainauksesi tueksi.
Ks yle. Etusivulla.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on yllättävän yleistä ja terapeuteissa tuntuu olevan kokonaan pseudotieteellinen koulukunta jonka tulkinnan mukaan asiakkaan ongelmat johtuvat "unohdetusta traumasta" vaikka tutkimusten mukaan ihmiset muistavat traumat. Näitä "unohdettuja muistoja" yrittävät sitten johdatella ja manipuloida esiin.
Linkki tutkimukseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on yllättävän yleistä ja terapeuteissa tuntuu olevan kokonaan pseudotieteellinen koulukunta jonka tulkinnan mukaan asiakkaan ongelmat johtuvat "unohdetusta traumasta" vaikka tutkimusten mukaan ihmiset muistavat traumat. Näitä "unohdettuja muistoja" yrittävät sitten johdatella ja manipuloida esiin.
Linkki tutkimukseen?
Ylellä asiantuntija kommentoi. Etsi sieltä jos kiinnostaa. En ole työkseni hakukone.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No olihan Ameriikassa 80-90-luvulla useampi tapaus, jossa esimerkiksi kokonaisen päiväkodin henkilökunta todettiin s**tananpalvojiksi ja hyväksikäyttäjiksi. Lapset saatiin kertomaan tarinoita myös hurjista rituaaleista, joissa uhrattiin kymmeniä tai peräti satoja vauvoja. Satojen aikuisten ja lapsien elämä pilattiin.
Tuollaisen "terapeutin" oikea paikka on vankila.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan nämä psykoterapiassa käyneet urheilijatkin, jotka kokevat liikunnan epämieluisana näitä aivopesun uhreja...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut ovat manipuloitavissa.
On hyvä keskustella jonkun kanssa siitä, mitä terapiassa tapahtuu.
On keinoja erottaa aito muisto valemuistosta.
Aitoon muistoon liittyy aistihavaintoja, joihin terapeutilla ei ole pääsyä.
Esim. lapsuusmuistot voi ajoittaa vertaamalla omaa silloista kokoa muihin ihmisiin ja huonekaluihin.
Terapeuttiin ei pidä luottaa sokeasti.
Terapeutti ei ole ystävä eikä läheinen.
Se tekee vain työtään rahasta.
Omalle lapselleni syntyi terapiassa kuva kylmästä ja etäisestä äidistä, joka ei koskaan pitänyt sylissä. Oli ihan turha näyttää lapsuudessa kuvattuja videoita, joissa on kuvattu tuntitolkulla perheemme arkea, naurua, sylissäpitoa, leikkimistä, ulkoilua... Ehei, ne oli näytelty ja niiden ulkopuolella lapsi oli aina yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omalle lapselleni syntyi terapiassa kuva kylmästä ja etäisestä äidistä, joka ei koskaan pitänyt sylissä. Oli ihan turha näyttää lapsuudessa kuvattuja videoita, joissa on kuvattu tuntitolkulla perheemme arkea, naurua, sylissäpitoa, leikkimistä, ulkoilua... Ehei, ne oli näytelty ja niiden ulkopuolella lapsi oli aina yksin.
Meillä oli ihan oikeasti tuollaista. Silmänpalvontaa, vieraille ja sukulaisille esiintymistä. 70-luvulla aika monella. Muulloin oli täysin yksin, hyväksyntää haettiin suorittamalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalle lapselleni syntyi terapiassa kuva kylmästä ja etäisestä äidistä, joka ei koskaan pitänyt sylissä. Oli ihan turha näyttää lapsuudessa kuvattuja videoita, joissa on kuvattu tuntitolkulla perheemme arkea, naurua, sylissäpitoa, leikkimistä, ulkoilua... Ehei, ne oli näytelty ja niiden ulkopuolella lapsi oli aina yksin.
Meillä oli ihan oikeasti tuollaista. Silmänpalvontaa, vieraille ja sukulaisille esiintymistä. 70-luvulla aika monella. Muulloin oli täysin yksin, hyväksyntää haettiin suorittamalla.
Eli sinä nauroit vain, kun kamera käynnistettiin?
Meillä muilla lapsilla ei ole samanlaista kokemusta lapsuudesta, joten nähtävästi manipuloimme heidät kokonaan ja vain tämä terapiassa käyvä lapsi koki lapsuuden todellisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalle lapselleni syntyi terapiassa kuva kylmästä ja etäisestä äidistä, joka ei koskaan pitänyt sylissä. Oli ihan turha näyttää lapsuudessa kuvattuja videoita, joissa on kuvattu tuntitolkulla perheemme arkea, naurua, sylissäpitoa, leikkimistä, ulkoilua... Ehei, ne oli näytelty ja niiden ulkopuolella lapsi oli aina yksin.
Meillä oli ihan oikeasti tuollaista. Silmänpalvontaa, vieraille ja sukulaisille esiintymistä. 70-luvulla aika monella. Muulloin oli täysin yksin, hyväksyntää haettiin suorittamalla.
Eli sinä nauroit vain, kun kamera käynnistettiin?
Meillä muilla lapsilla ei ole samanlaista kokemusta lapsuudesta, joten nähtävästi manipuloimme heidät kokonaan ja vain tämä terapiassa käyvä lapsi koki lapsuuden todellisena.
Kyllä me kaikki sisarukset ”esiinnyimme” iloisina - muuten olisi kuultu huonosta käytöksestä. Ikävää ettet kykene ottamaan vastaan lapsesi muistoja ja tuntemuksia. Se kertoo paljon - myös lapsuudesta.
Sellaista se on kun psykopaatit tunnetusti hakeutuvat alalle terapoimaan muita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalle lapselleni syntyi terapiassa kuva kylmästä ja etäisestä äidistä, joka ei koskaan pitänyt sylissä. Oli ihan turha näyttää lapsuudessa kuvattuja videoita, joissa on kuvattu tuntitolkulla perheemme arkea, naurua, sylissäpitoa, leikkimistä, ulkoilua... Ehei, ne oli näytelty ja niiden ulkopuolella lapsi oli aina yksin.
Meillä oli ihan oikeasti tuollaista. Silmänpalvontaa, vieraille ja sukulaisille esiintymistä. 70-luvulla aika monella. Muulloin oli täysin yksin, hyväksyntää haettiin suorittamalla.
Eli sinä nauroit vain, kun kamera käynnistettiin?
Meillä muilla lapsilla ei ole samanlaista kokemusta lapsuudesta, joten nähtävästi manipuloimme heidät kokonaan ja vain tämä terapiassa käyvä lapsi koki lapsuuden todellisena.
Kyllä me kaikki sisarukset ”esiinnyimme” iloisina - muuten olisi kuultu huonosta käytöksestä. Ikävää ettet kykene ottamaan vastaan lapsesi muistoja ja tuntemuksia. Se kertoo paljon - myös lapsuudesta.
Aa- oletkin sisarus! Usein ”kultasisarus”, vanhempien lemmikki, harjoitta tällaista henkistä kieltämistä.
Mikähän tämän terapeutin ammattitaito oikein on?
Psykoterapeutille, psykiatreille ja psykologeille ei ole soveltuvuuskokeita.
Oikeudessa ei mene läpi valemuisto mutta esim. lastensuojelussa menee.
Laita nyt ihmeessä linkkikin väitteidesi ja lainauksesi tueksi.