Terapiassa luodaan valemuistoja hyväksikäytöstä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kaikilla ehkä on jonkinasteista seksuaalista hyväksikäyttöä lapsuudessa. Se vaan on ollut yleistä. Eräs vastenmielinen minua vanhempi naapurin lapsi halusi aina leikkiä pussaamisleikkejä. Se oli hyvin etovaa ja loppui kun vihdoin olin tiukkana. Ei niitä kehdattu kenellekään kertoa. En ole koskaan ollut lihava.

Vai että lapsi. Ei lapsi voi käyttää hyväksi, aikuinen vaan.

Kyllä muuten voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemus on voi olla tosi, ihminen harvoin luo vääriä mielikuvia mistään noin vakavasta asiasta, traumat jää mieleen ja niitä yrittää peittää itseltään, koska se on osa selviytymis mekanismia, oikeudessa tarvitaan vahvat todisteet, pelkkä oma sana ei riitä, tekijä harvemmin myöntää teon.

Ihminen harvoin myös täysin unohtaa mitään noin traumaattista.

Hypnoosissa esiin kaivettu "tukahdutettu muisto" on varmuudella valemuisto, syntynyt johdattelevan terapian aikana.

Hypnoosissa saattaa myös olla vahvasti lääkitty ja täysin puolustuskyvytön. Et tiedä, oletko hereillä vai unessa. Varsinaista terapiaa.

Onko näin, että joillakin terapeuteilla olisi niin kova tarve löytää syy asiakkaan huonolle ololle, ahdistukselle tai masennukselle, että luovat ongelman, jos sitä ei muuten löydy. Insesti tai kylmä äitisuhde ovat niitä kliseisiä, klassisia syitä, menevätkö mistä aita on matalin? Tai terapeutti siirtää omia kokemuksiaan asiakkaalleen. Ei ole helppo sarka, maksat itsesi kipeäksi ja vaara, että hoito tekee olon entistä vaikeammaksi. Onneksi hyviäkin terapeutteja on, mistä sen vaan etukäteen voi tietää.

Olen kokenut jälkikäteen, että psykoterapeutti manipuloi minut uskomaan, että minulla on narsistinen persoonallisuushäiriö vaikka näin ei ole ollut eikä ole edelleenkään.

Minulla on kyllä ollut narsistisia piirteitä, jotka ovat johtuneet siitä, että olin noin kymmenen vuoden ajan lääkittynä voimakkailla keskushermostoon vaikuttavilla lääkkeillä, jotka sotkivat ajatteluni ja toimintani täysin. Olin lääkityksen loppuvaiheessa myös itsekin huolissani noista piirteistä, sillä minulla ei ole ollut eikä ole pienintäkään halua ehdoin tahdoin vahingoittaa ihmisiä. Lääkitys myös vaikutti muistiini ja mieleni dissosioitui noina vuosina erittäin pahasti.

Terapeutilla itsellään oli ilmeisesti narsistista problematiikkaa, jonka vaikutuksesta oma problematiikkani sai hänet sietämättömien ajatusten ja olotilojen valtaan. Tämä sitten johti hänen keinottomuuden kanssa siihen, että hän mursi psyykeeni.

Olen tiennyt todella pitkään, että olen ollut aivan liian kiltti, hyväuskoinen ja helposti johdateltavissa. Lisäksi olen ollut sosiaalisesti kömpelö ja paikoitellen sokea ihmisten ajatuksille, tunteille ja toiminnalle.

Terapeutin pitäisi kuitenkin käsittääkseni auttaa asiakasta pääsemään problematiikastaan eroon eikä käyttää sitä hyväksi. Valemuistot/identiteetti iski vielä pahiten terapian päättymisen jälkeen kun jäin liian paljon pohtimaan asioita yksin. Nyt on ollut h******llinen työmaa päästä eroon vääristyneistä ajattelumalleista ja toimintatavoista.

m36

Onpas yllättävää ettei löydy mitään linkkiä?

Ja kyllä terapeutitkin ovat ihmisiä, muistan lukeneeni vähän vastaavanlaista tapausta jenkeistä. Mt ongelmainen nainen meni terapiaan kertoi lapsuudestaan ja ainoa järkevä selitys oli että häntä olisi hyväksikäytetty. 

Case meni oikeuteen ja terapeutti tajusi siinä vaiheessa että tää nainen puhui sontaa. 

Hui. Eipä kaikkiin terapeutteihin voi luottaa. Joku nuori kai luottaa siihen liikaa? Miten joku uskoo tuollaisen väittämän joka ei ole totta. Onko silloin jo liian säröttynyt ihminen, jos ei erota todellisuutta ja syötettyä tarinaa. Vai jokin häiriö joka sen aiheuttaa vai oliko lapsi silloin. Miten sellainen terapeutti voi jatkaa työssä? Onko syntynyt jokin väärinkäsitys, ei? Terapian ei pitäisi aiheuttaa traumoja, vaan korjata ihmistä, ymmärtää. Ei udella sopimattomia. Miten joku uskaltaa altistaa lapsensa vieraalle ihmiselle.