IHANA tunne kun vihdoin päässyt eroon ihastumisesta!!!

Naiset ihastuu huomion saamiseen ,sitten kadutaan kun Se olikin varattu renttu !

Katja?

[quote author="Vierailija" time="20.12.2013 klo 20:24"]

Korjaan: koska en ole lääkäri, niin en voi diagnosoida, mutta kansankielellä sitten: kusipää ja minusta voit olka mitä mieltä haluat, se on se ja sama. Itsepä tiedän mitä on tapahtunut! Alkup.

[/quote]

Minusta sinä olit kusipää ja hyvin ailahteleva persoona, jonka kanssa ei vpo lehott'' tasapainoista suhdetta.

[quote author="Vierailija" time="20.12.2013 klo 23:26"]

Mullakin oli oma suhde sellainen ainakin väljähtänyt. Ja tää mies kehen ihastuin oli kesken jäänyt, käsittelemätön rakkaus, joka tuli ihan puskista, törmäsin häneen sattumalta ja auts auts auts. En siis todellakaan ollut etsimässä ketään, luulin vielä silloin kun hänen kanssaan asiat jäivät vähän levälleen, että "se oli sitten siinä, en voi enää koskaan rakastua", ja menin "turvallisin mielin" yhteen nyksäni kanssa, koska hänetkin tunsin ennestään ja meillä oli ollut vähän sellainen hän soutaa ja mä huopaan - suhde. Mutta silloin päätin, että huopaaminen saa loppua, mä otan tämän toisen ihan kivan kaverin.

Ja kiva mun mies onkin, ei siinä mitään. 

Mutta ainakin multa oli jäänyt tunteita käsittelemättä, ja olihan tää meidän liitto kypsyttämyt mua kai niitä käsittelemäänkin... 

Tää on ollut välillä mulla myös ihan kauheaa. Pahimpina hetkinä olen miettinyt melkein tosissani  itsemurhaa - en niinkään sen toisen miehen takia, vaan näiden mun tunteiden. Mutta olen koittanut antaa vaan itselleni nyt LUVAN surra ja myös luvan tuntea onnen tunteita. Mun mies tietää missä mennään (mun oli pakko tunnustaa ihastuminen, se oli niin rankkaa) ja hän sanoi mulle, että saa tuntea tunteita. 

Hän koittaa siis onneksi tukea mua, eikä ole asettanut ehtoja. Tai yhden se sanoi ehkä vähän pilke silmäkulmassa: Jos rupean perustamaan perhettä tämän toisen kanssa, niin siitä ei tykkää.

Hänellä ei ole kauheasti pelättävää, en ole edes tavannut tätä toista. Se on sellainen ongelmakimppu. Että kaikenlisäksi olen vaarantamassa perheonneni miehen vuoksi, joka on "alemman tason mies" laasaslaisittain sanottuna mutta jokin eritoten hänen psyykessään puhuttelee mua kuin tuhat volttia. 

Huh, tulipa sepustus, mutta purkaa, purkaa, purkaa... Ehkä tää joskus helpottaa. Reilu 2kk tässä kärvistelty.

t.4

[/quote]Komppaan yhtä toista vastaajaa tässä ketjussa eli älä nyt omaa hyvää suhdetta mieheesi pilaa! Sun mies vaikuttaa ihanan tasapainoiselta ja ymmärtäväiseltä, sellaiset miehet on tosi harvassa. Onneksi heräsin ymmärtämään oman mieheni ihanuuden ajoissa. Ehkä sullekin käy samoin? Kaikkea onnea sulle jatkossa! Alkup.

Vähän samanlaisia ajatuksia täällä. Mutta en aio toimia niin, että jotain tapahtuisi. Vaikka tyyppi onkin tosi kiva, suloinen ja kuuma samalla kertaa. Ehkä ihan vähän pelottavakin. Mutta pysyn lujana. Ja tämä tunne voi olla yksipuolistakin, edes sitä en tiedä. Hullua! Ehkä tää lumettomuus on saanut meidät kaikki sekoamaan.

[quote author="Vierailija" time="21.12.2013 klo 13:29"]

Vähän samanlaisia ajatuksia täällä. Mutta en aio toimia niin, että jotain tapahtuisi. Vaikka tyyppi onkin tosi kiva, suloinen ja kuuma samalla kertaa. Ehkä ihan vähän pelottavakin. Mutta pysyn lujana. Ja tämä tunne voi olla yksipuolistakin, edes sitä en tiedä. Hullua! Ehkä tää lumettomuus on saanut meidät kaikki sekoamaan.

[/quote]nauti tunteesta, ota siitä kaikki positiivinen irti, mut älä vaan lähde mihinkään sen enempään! Alkup.

Kiitos, tää tunne on tosiaan aika ihana ja kutkuttava, mutta samalla myös järjetön...

-16

Mullakin oli oma suhde sellainen ainakin väljähtänyt. Ja tää mies kehen ihastuin oli kesken jäänyt, käsittelemätön rakkaus, joka tuli ihan puskista, törmäsin häneen sattumalta ja auts auts auts. En siis todellakaan ollut etsimässä ketään, luulin vielä silloin kun hänen kanssaan asiat jäivät vähän levälleen, että "se oli sitten siinä, en voi enää koskaan rakastua", ja menin "turvallisin mielin" yhteen nyksäni kanssa, koska hänetkin tunsin ennestään ja meillä oli ollut vähän sellainen hän soutaa ja mä huopaan - suhde. Mutta silloin päätin, että huopaaminen saa loppua, mä otan tämän toisen ihan kivan kaverin.

Ja kiva mun mies onkin, ei siinä mitään. 

Mutta ainakin multa oli jäänyt tunteita käsittelemättä, ja olihan tää meidän liitto kypsyttämyt mua kai niitä käsittelemäänkin... 

Tää on ollut välillä mulla myös ihan kauheaa. Pahimpina hetkinä olen miettinyt melkein tosissani  itsemurhaa - en niinkään sen toisen miehen takia, vaan näiden mun tunteiden. Mutta olen koittanut antaa vaan itselleni nyt LUVAN surra ja myös luvan tuntea onnen tunteita. Mun mies tietää missä mennään (mun oli pakko tunnustaa ihastuminen, se oli niin rankkaa) ja hän sanoi mulle, että saa tuntea tunteita. 

Hän koittaa siis onneksi tukea mua, eikä ole asettanut ehtoja. Tai yhden se sanoi ehkä vähän pilke silmäkulmassa: Jos rupean perustamaan perhettä tämän toisen kanssa, niin siitä ei tykkää.

Hänellä ei ole kauheasti pelättävää, en ole edes tavannut tätä toista. Se on sellainen ongelmakimppu. Että kaikenlisäksi olen vaarantamassa perheonneni miehen vuoksi, joka on "alemman tason mies" laasaslaisittain sanottuna mutta jokin eritoten hänen psyykessään puhuttelee mua kuin tuhat volttia. 

Huh, tulipa sepustus, mutta purkaa, purkaa, purkaa... Ehkä tää joskus helpottaa. Reilu 2kk tässä kärvistelty.

t.4

Siis viestin 9 kirjoitti ei 4 vaan nro 5.

Sanoisin sulle että älä päästä liittoasi kuolemaan ihastuksen vuoksi ,kadut joskus liikaa jos hylkäät noin ihanan miehen joka tukee sua näin vaikeessa tilanteessa !

Ja onkohan hän ihan oikeasti narsisti sitten kuitenkaan. Miten sitä kehtaakin jotkut heitellä tuosta noin vain ihmisille leimaksi, en oikein tajua. Luulisi raksuttavan että antaa enemmänkin leimaajasta itsestään aika ikävän kuvan, eikä niinkään siitä ketä kulloinkin yritetään leimata.

Korjaan: koska en ole lääkäri, niin en voi diagnosoida, mutta kansankielellä sitten: kusipää ja minusta voit olka mitä mieltä haluat, se on se ja sama. Itsepä tiedän mitä on tapahtunut! Alkup.

Oliko pitkäaikainen suhde? Itse olen ollut samanlaisessa tilanteessa ja toipumiseen meni kauan. Jälkeenpäin ihmettelin olinko ollut jossain psykoosissa kun menetin mielenrauhani noin. Liittyi varmaan kolmenkympin kriisiin. Olen iloinen puolestasi kun pääsit kusipäästä eroon.

Mulla on vielä psykoosi päällä... :( Mitään ei ole kylläkään tapahtunut, mutta edelleen toivon, että voisi tapahtua... Ja juu tiedän, aivan idioottia. Ei kai auta kuin odotella, että mies paljastuisi myös vastenmieliseksi. 

Olis helppo tie ulos. 

Nousiko teillä muilla kauhea kasa (tai edes vähän) käsittelemättömiä tunteita esille, kun rakastuitte (ollen jo vakiintuneita)? Mulla nousi. Pääosassa suru ja sen sisältämät ahdistus, masennus, epätoivo ja kaiho sekä tietenkin rakkaus ja sen sisältämät intohimo, iloisuus, onni, riehakkuus ja kaipaus.

Mä en ole päässyt yli enkä ympäri. Olen lopettanut kaiken yhteyden ja mieskin taitaa olla aika kusipää. Tunteet ei vaan lopu, vaikka välillä jo luulen, että kohta helpottaa. Aikaakin on jo kulunut.

Pitäiskö niitä tunteita sitten vaan käsitellä? Siis itsekseen tai miksei jonkun ammattilaisen kanssa tai ystävän? Kun mulla nimenomaan tunteet oli se iso juttu tässä (sitten vasta tulee se mies, johon ihastuin). Veikkaan, että ne minulla oli käsittelemättömiä tunteita, jotka vaativat saada tulla huomatuiksi. Ja yhä käsittelen niitä. Tää on kovaa psyykkistä työtä, mutta aion selviytyä. 

Ja se toinen mies tarvittiin siihen, että niitä nousi käsittelyyn. Tietysti mä olisin halunnut saada olla hänen kanssaan, mutta vaikka en (vielä ole) saanut niin tunteet silti elää.

t.5

5) kuulostaa aivan omalta tilanteeltani.

Tosin oma suhde on ollut "kuollut" jo pitkään. Ja nyt toisen ihmisen huomio vie minut aivan sekaisin. Juuri nuo mainitsemasi tunteet laittavat minut aivan sekaisin. Lisäksi mietin asioita mitä hän on sanonut/tehnyt, mitä itse olen sanonut ymym. Ei tämä enää ihan tervettä voi olla. Todella rasittavaa, itseasiassa :(