Tuosta rumuus-kauneuskeskustelusta...

Minä olen saanut syntymälahjanani hyvän ulkonäön. Tämä ei ole mikään kehu, kunhan totean faktan. Sain aina lapsenakin kehuja nimenomaan ulkonäöstäni... aivan sama mihin säkkiin olin pukeutunut.



Mutta en ole millään tavalla arvostaa sitä. Arvostan paljon enemmän esim. älyä. Kauniskin voi olla älykäs, niin rumakin, samoin "ihan tavis".



Nykyisin en tosiaankaan ole mikään sykähdyttävä kaunotar enää, tiedän, että ihmiset pitävät minua "ihan ok:n näköisenä, vaikka lapsista onkin jäänyt pari liikakiloa, raskausarpia ja vaikka mitä... enkä ravaa kampaajalla tahi ostele jatkuvasti uusia muotivaatteita.



Olen varmaankin naivi, kun minusta naisissakin olisi ensimmäiseksi arvostettava:

- älyä

- huumorintajua

- osaamista

- ystävyyttä

- ihmisyyttä

- lahjakkuutta

jne.



Ja kaiken tämän jälkeen (jos vielä jaksaa) voi kiinnittää huomiota siihen onko henkilö fyysisesti viehättävä vai ei. Ei ihme, että lasten ja nuorten syömishäiriöt ym. lisääntyvät, kun naisiin kohdistuu aina ensiksi vaatimus olla kaunista katsottavaa ja vasta sen jälkeen on mitään merkitystä sillä kuka sinä olet.