Lue keskustelun säännöt.
Onko teitä koskaan huvittanut kenenkään kuolema?
19.12.2013 |
Tai niin että ei oo aiheuttanut negatiivisia tunteita vaan jotain muuta, jopa iloa, helpotusta tai ajattelua että "oma vika kun kuolit" (jos siis henkilö on ns itse aiheuttanut kuolemansa leikkien terveydellä)
Kenen ja miksi?
Kommentit (36)
[quote author="Vierailija" time="19.12.2013 klo 18:55"]
[quote author="Vierailija" time="19.12.2013 klo 18:19"]
Samoin oikein toivon, että liikenteessä sekoilijat kohtaavat lopullisen tiensä pään (ilman sivullisia).
[/quote]
No huh huh. Mieheni autosta meni jarru lukkoon ja auto liukui lähelle toista autoa parkkipaikalla. Tuon toisen auton kuljettaja (nainen) tuli ulos autostaan ja alkoi raivota, kuinka hullu mieheni on. Autot eivät siis osuneet yhteen. Olet varmaan tuo sama nainen. Hae apua.
[/quote]
Miksi otit tästä nokkiisi kun tässä tuskin tarkoitettiin miestäsi? Viestissä mitä luultavimmin tarkoitettiin tahalteen liikenteessä sekoilevia. Tuskin tämä nainenkaan tiesi että vahingossa jarrut lukkiutuivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se naapurin tupakoinnista kärsinyt...
Kyllä, jokainen tekee kotonaan mitä haluaa ja tupakointi ei ole kiellettyä. Naapuri poltti sisätiloissa ja se tuli venttiilien kautta suoraan meille kotiin (100 vuotta vanha kerrostalo, joka kärsi pommituksissa ja jonka ilmanvaihtojärjestelmä ihan sekaisin, jonka vuoksi painovoimainen ilmanvaihto ja venttiilit eivät toimineet kunnolla). Tupakansavun kulkeutuminen toiseen asuntoon ei ole tupakoitsijan ongelma, vaan taloyhtiön.
Se ei kuitenkaan lievennä sitä, millaisen painajaisen me jouduimme käymään läpi naapurin tupakoinnin vuoksi. Taaperolla astmaattiset keuhkot ja minä pahimmillaan oksensin tupakanhajusta.
Viranomaiset kutsuvat passiivista tupakointia toisen ihmisen fyysiseksi pahoinpitelyksi ja sitä se onkin.
Ihan rauhassa saatte alapeukuttaa. Kerrotte siinä vain itsestänne.
Mieleen on syöpynyt jo varmaan ainakin kymmenen vuoden takaa Ilta-Sanomien lööppi: "4-vuotias jäi junan alle. Mummo meni suremaan, jäi itse junan alle". Kumpikaan noista ei varmaankaan ansainnut kohtaloaan mutta erityisesti tuo otsikon mahdollisimman kompakti muotoilu luo koko juttuun tietyn mustan humoristisen säväyksen, joka naurattaa ääneen.
Eipä kuolema harmita. Lähinnä se olisi toivottavaa, jos kyseinen henkilö on millään lailla hankaloittanut tai haitannut elämääni. Kassajonossa tönijät, liikenteessä hidastelijat ja asiakaspalvelutyötään osaamattomat joutaisivat ensimmäisenä pois näin joulun aikaan, kun ei nykyään saa edes antaa silmä silmästä-oikeuden tapahtua.
Jos mieheni exä kuolisi niin olisin erittäin tyytyväinen ja helpottunut. Siitä akasta ei ole kuin harmia. Nytkin odotellaan uutta oikeudenkäyntiä kun ei ollut akka tyytyväinen oikeuden päätökseen. Lisää vaan rahaa pitäisi saada vaikka lapset on jo nyt meillä tosi paljon. Halutaankin että lapset olisivat meillä paljon, mielellään kokonaan asuisivat meillä. Eikä ole lapsille edes kovin kummonen äiti (ei edes tee lasten kanssa ikinä mitään, isovanhemmat hoitavat silloin kun eivät ole meillä) eli en olisi edes lasten puolesta pahoillaan jos kuolisi pois. Helpottaisi elämä meillä ja lapsilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ollut surullinen, kun Nicolae Ceausescu, Moammar Gaddafi ja Osama bin Laden surmattiin.
Tunsin että henkilö sai mitä ansaitsi ja olin iloinen siitä että kuoli, kun lääkäri joka ei kuunnellut potilaitaan vaan mm määräsi sopimattomia lääkkeitä (ja nauroi kun sille yritti sanoa että eivät sovi) joutui onnettomuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pari kertaa nämä Darwin awards -tyyppiset tapaukset. Kuten yksi mies, joka oli yrittänyt päästä jonkun kimppuun hakkaamalla haulikon (?) perällä auton ikkunaa ja ase oli lauennut päin naamaa. Yleensäkin kaikki, jotka vaarantavat typeryydellään myös muiden hengen ja terveyden.
No ei kyllä nuinkaan. Mutta, sen verran voin sanoa että usein olen kokenut helpotusta kuolemasta. Hän on päässyt tuskistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muakaan ole yhtään harmittanut kun olen kuullut kaikenmaailman hirmuhallitsijoitten teloituksista ja kuolemista, olen vaan ajatellut että sepä hyvä.
iloa en ole kokenut, mutta tuota "oma vika"-ajattelua monestikin. esim. osa junan alle jääneistä. pakkoko siellä raitella on istua?! ei äly sen vertaa kanna...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No on noita varmaan tapauksia, joissa alahuuli ei paljoa väpätä, mutta suoranaista vahingoniloa en tietääkseni ole tuntenut. Tai no ehkä joku Stalin, joka kuoli yksinään ja tuskissaan, kun kukaan ei uskaltanut tai halunnut mennä hänen makuuhuoneeseensa. Siinä todella niitti, mitä oli kylvänyt. Pelkoa nimittäin.
Mut sit näitä kuolemantapauksia, joihin liittyy jotain koomista, vaikka ovat sinällään hirveitä tapahtumia:
Tanssija Isabella Duncanin kuolema - pitkä kaulaliina kietoutui avourheiluauton renkaan ympärille ja naks niskat poikki/tukehtuminen.
Suomen 30-luvun filmitähti Sirkka Sari: kiipeää pienessä nousuhumalahuiskeessa yöllä Aulangon näköalatasanteelle tajuamatta, ettei se ole tasanne - klassinen askel tyhjyyteen eli tippuminen 30 m korkeaan savupiippuun. Kuolema oli tässäkin tapauksessa ilmeisen nopea.
Tuo Fast and Furius -persoonan kuolema. Teki mieli hakata päätään seinään. Mutta hei, olisihan se oikeastaan yllättävää jos tyyppi EI ajaisi hullua ylinopeutta ja kuolisi räjähdysmäisesti auto-onnettomuudessaan nuorehkona. Pidän tyyppiä meinaan ihan yhtä vastuussa onnettomuudesta kuin se kuski joka sitä ralliautoaan hurisutti. Eipähän kituneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua halpamaisesti kohdellut työkaveri kuoli ikävässä onnettomuudessa. Ilkeä ajatukseni oli: siitäs sait! En yleensä ajattele noin, mutta hänen tapauksessaan en tuntenut minkäänlaista surua.
[quote author="Vierailija" time="19.12.2013 klo 17:20"]
Muakaan ole yhtään harmittanut kun olen kuullut kaikenmaailman hirmuhallitsijoitten teloituksista ja kuolemista, olen vaan ajatellut että sepä hyvä.
[/quote]
Varsinkin kun tilalle tulee aina uusi diktaattori. :)
Sitten taas uusi vallanpitäjä tapattaa kansansa "vihollisia" ja odotellaan kuka onnistuu posauttamaan tuon diktaattorin päiviltään. Koreassa on jännät paikat, eikun onkos se kestänyt melko pitkään? :/
En kyllä ollut surullinen, kun kuulin minua koulussa potkineen, lyöneen ja muutenkin vuosikausia kiusanneen naisen kuolleen parikymppisenä auto-onnettomuudessa.
Kenenkään kuolemasta en ole iloinnut, mutta on monia tapauksia, jotka eivät ole herättäneet minkäänlaisia tunteita. Siihen ryhmään kuuluvat monet tavalla tai toisella julkisuudessa keikkuneet pikkujulkkikset. Mutta toisaalta on monia julkisuuden henkilöitä, joiden kuolema on herättänyt surua, esim. Matti Ranin tuossa jokin aika sitten.
Aika lähelläkin on tapaus, jossa "itse aiheutettu...". En voi sanoa että olisi koskettanut, kuten täällä moni julisti ja tekopyhästi huusi voimia läheisille!?
No huh, kylläpä huomaa millainen tabu kuolema on vaikka se onkin vain pakollinen osa ihmisen elämää.
Kyllä, ajatus kuolemasta ahdistaa ja kunnioitan kuolleita (ainakin suurinta osaa heistä) ja suren jos minulle merkityksellinen ihminen kuolee. MUTTA en näe yhtäkään syytä miksi esimerkiksi rattijuopon kuollessa ei saisi olla tyytyväinen että luonto karsii tyhmempiä pois. Nuo kun ovat vielä sellaisia tapauksia että eivät ainoastaan omalla hengellään leiki.