Miten eletään ns. täysillä? Elättekö itse niin?

En elä oikeastaan ollenkaan. Möllötän kotona ja käyn vain kaupassa. Luultavasti joudun kohta tukitöihin ja se on sitten ainoa kodin ulkopuolinen aktiviteettini kaupassa käynnin ohella. Joskus innostun juopottelemaan mutta harvoin baariin silloinkaan. Ei ole elämä minua varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi määritellä ensin "täysillä elämistä". 

Varmaan unelmien toteuttamista, kokemuksien kerryttämistä, ei huolta huomisesta -asenteella elämistä.

Tästä juuri kaipaisin esimerkkejä, millaisien unelmien ja kokemusten ym.

No mitä unelmia nyt kenelläkin on, eri ihmisillä tosi erilaisia. Itselläni mm. taiteeseen ja taidekäsityöhön liittyviä. Kiinnostunut myös tutustumaan monenlaisiin ihmisiin. Ehkä se, että uskoo itseensä, polkuunsa, unelmiinsa, intuitioonsakin, eikä latista kaikkea jahkaamalla ja "järkeistämällä" liikaa. Hyppää rohkeasti tuntemattomampaakin ja uusiin asioihin. Esim. perustaa taide-käsityö alan yrityksen, josta haaveillut (kuten itse tein). Sellaisesta kertyy kaikenlaista uutta kokemusta; oppii uudenlaisia asioita, tapaa uusia ihmisiä jne. Ja tätä tehdessä pitää mukana hauskuuden eikä ota asioita liian vakavasti, vaikka tulisi vastoinkäymisiäkin.

- eri

Ala-asteen koulukiusaaminen vaikutti mun elämään todella kauan. Nyt koen olevani "parantunut" tästä, ja uskallan elää. Mulle täysillä eläminen on esimerkiksi kaikkia ihania vaatteita mitä olen hillonnut jo vuosia, nyt uskallan vihdoin käyttää niitä.

Eilen haravoisin ison kasan lehtiä keskelle pihaa ja makasin lapsen kanssa kasassa katsellen taivasta. Ihan sama vaikka nääpurit näki että keski-ikäinen täti makaa lahtikasassa, makasin koska halusin.

Pieniä asioita, mut niistä pienistä päivittäisistä jutuista tulee se eläminen, että elää täysillä. Laitan kauppaan kauneimman vintagemekon ja punasta huulipunaa, illalla juon lasin viiniä vaikka on keskiviikko. Koska mä voin.

Vierailija kirjoitti:

Ala-asteen koulukiusaaminen vaikutti mun elämään todella kauan. Nyt koen olevani "parantunut" tästä, ja uskallan elää. Mulle täysillä eläminen on esimerkiksi kaikkia ihania vaatteita mitä olen hillonnut jo vuosia, nyt uskallan vihdoin käyttää niitä.

Eilen haravoisin ison kasan lehtiä keskelle pihaa ja makasin lapsen kanssa kasassa katsellen taivasta. Ihan sama vaikka nääpurit näki että keski-ikäinen täti makaa lahtikasassa, makasin koska halusin.

Pieniä asioita, mut niistä pienistä päivittäisistä jutuista tulee se eläminen, että elää täysillä. Laitan kauppaan kauneimman vintagemekon ja punasta huulipunaa, illalla juon lasin viiniä vaikka on keskiviikko. Koska mä voin.

Joo, ei "täysillä elämisen" tarvi olla välttämättä niitä benjihyppyjä Brasiliassa. Vaan jokaiselle sitä, mistä itse nauttii. Että toteuttaa elämässään sitä, mistä palikoista itse kukin on rakennettu.

Sitten kun on jo jokin toimiva koronarokotus, niin myyn omaisuuteni ja lähden repun kanssa hakemaan elämyksiä ympäri maailmaa. Aion elää täysillä :)

Täysillä elämisen lieveilmiöitä tuppaa olemaan, seksitaudit, päihdeongelma ja vankilatuomiot sekä mielenterveysongelmat, mutta muuten kyllä, ai että...

Vierailija kirjoitti:

En... Sairaus verottaa jaksamista todella paljon. Töistä selviän ja kaupassa käyn kun on parempi päivä, mihinkään ylimääräiseen ei vaan riitä paukkuja. Just jätin kummipojan pelin väliin, kun en vaan pystynyt menemään. Ärsyttää kun aika kuluu ja lääkäri käskee vaan odottamaan, josko olo paranisi itsekseen 😖 Ihmiset rakkaat: nauttikaa elämästä ja menkää nyt kun olette voimissanne! Onneksi elin parikymppisenä täysillä, sillä nyt kolmekymppisenä en pysty... On edes muistot tallella ja ihmisiä edellisestä elämästä ❤️

Voimia sinne <3 Itselläkin on tässä opettelua elämään sairauden kanssa hyvää elämää. Ilo pitää raapia kasaan pienistä asioista. Mutta onneksi tykkään noista pienistäkin asioita, vaikka omenehillon keittämisestä tai hyvän musiikin kuuntelusta. Tokin silloin kun oikein kehno olo, niin pelkäksi selviämiseksihän se helposti hetkeksi menee..

Itse olen all-in tyyppinen ihminen enkä tee mitään latteaa. Tänä syksynä mm. aloitin työpaikkaromanssin ja uudet opinnot alalla joka todella haastaa älynystyräni.

Olen intohimoinen ihminen, rakastan elämää.

En ole ollut koskaan kiinnostunut ”täysillä elämisestä”. Nautin kaikista eniten tekemättömyydestä, en aidon oikeasti kaipaa kovin paljoa virikkeitä elämääni. Kaikki ylimääräinen lähinnä vaan stressaa. Vapaa-ajalla tykkään vaan olla ja puuhastella kotosalla. Monelle tämä olisi varmasti kuolettavan tylsää elämää, mutta mulle juuri parasta. Ei ole tylsää eikä yksinäistä ikinä, vaan ihanaa ja rentoa.

Eläisin, mutta siihen tarvitaan rahaa, jota minulla ei ole.

Katon täällä sohvalla TV:tä niin täysillä kuin vaan pystyn! Meinaan pudota reunalta tuntemattomaan...

Joillakin on tarve määrittää kaikki ulkoisen statuksen kautta. Kaiken minkä voi konkreettisesti mitata, tutkinnot, tittelit ja rahamäärät.

Toisilla sitten on rauha omassa olossaan, ilman kulissia. Eli elämän kokeminen on aina subjektiivista, henkilökohtaista. Sitä ei muut määritä. Aina on ihmisiä jotka vähättelee muita jotta tuntisivat itsensä tärkeiksi. Ei kannata verrata itseä muihin.

Vierailija kirjoitti:

En ole ollut koskaan kiinnostunut ”täysillä elämisestä”. Nautin kaikista eniten tekemättömyydestä, en aidon oikeasti kaipaa kovin paljoa virikkeitä elämääni. Kaikki ylimääräinen lähinnä vaan stressaa. Vapaa-ajalla tykkään vaan olla ja puuhastella kotosalla. Monelle tämä olisi varmasti kuolettavan tylsää elämää, mutta mulle juuri parasta. Ei ole tylsää eikä yksinäistä ikinä, vaan ihanaa ja rentoa.

Samaa täällä. Se vain että laukaisi vihaa narsistisessa kaverissa, se että pystyn olemaan niin ettei tarvi säätää eikä kilpailla. Mahtaa niillä olla kamalaa, kun eivät itse pysty olemaan rauhassa.