Sinä joka olet hyvä lukemaan ihmisiä

Tiedän! Hatuttaa kun en silti ikinä sano mitään asiasta.

Toinen ikävämpi juttu on se kun muita mielistelevä, pidetty ihminen näyttää hampaansa mutta ainoastaan sinulle, koska tietää että näet läpi eikä muut kuitenkaan usko vaikka asiasta kertoisitkin.

Kohtuu raskasta, mutta koitetaan kestää. Hiljaisuus ja kylmä pää on loistavia suojamuureja, etenkin jos olet itse jo valmiiksi introvertti. Keep them guessing. Joskus kieroilija hätääntyy kun ei saa sinulta vahvistusta että hänen huijauksensa menee läpi. Kannattaa katsoa videoita poliisikuulusteluista, niistä saa hyviä vinkkejä kieroilijan kanssa toimimiseen. JCS on ehkä paras tubekanava ikinä.

Yleensä jos ihminen Itse uskoo vankasti olevansa jotenkin erityisen hyvä lukemaan ihmisiä, hän ei ole. On todella helppo projisoida toiseen omia tunteitaan ja ajatuksiaan ja harhautua kuvittelemaan vaikka mitä. Ihmisillä, jotka ovat rakentaneet osan itsetunnostaan tämän "kykynsä" varaan, riski on erityisen suuri. Totuus kuitenkin on, että toista ei voi tuntea koskaan, eikä hänen päänsä sisälle nähdä.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä jos ihminen Itse uskoo vankasti olevansa jotenkin erityisen hyvä lukemaan ihmisiä, hän ei ole. On todella helppo projisoida toiseen omia tunteitaan ja ajatuksiaan ja harhautua kuvittelemaan vaikka mitä. Ihmisillä, jotka ovat rakentaneet osan itsetunnostaan tämän "kykynsä" varaan, riski on erityisen suuri. Totuus kuitenkin on, että toista ei voi tuntea koskaan, eikä hänen päänsä sisälle nähdä.

Ei siihen itsetuntoa tarvitse edes osaksi rakentaa kun oppii läheiseltä ihmiseltä miltä kieroilu ja selittely näyttää. Etkö sinä sitten opi sosiaalisia asioita? Ei voi olla että jo toka vastaus tähän ketjuun on näitä "enn usko enn enn ennn!" -piiperryksiä.

Tiedätkö eron sen välillä että näkee toisen ihmisen pään sisälle täysin ja tuntee ihmisen läpikotaisin, ja sen välillä että on hyvä lukemaan ihmisten alitajuisia eleitä? Jälkimmäisestä on tehty tutkimuksiakin, ja on olemassa ammattikuntia jotka perustavat leipänsä sille muiden lukemiselle.

Jestas että voi olla pikkumainen kun käy noin luonnon päälle että joku kehtaa luulla olevansa hyvä jossain. Kyllä sen on pakko olla niin että ei varmana ole!

Näen, mutta mulla se ei aiheuta yleensä vitutusta vaan myötätuntoa. Yleensä ei kuitenkaan ole niin kamalista asioista kyse, valehtelu tms ei imartele ketään enkä siten ala symppaamaan. Harvoin kuitenkaan hirveästi järkytyn. Jokunen kerta on ollut kun minulle on yritetty valehdella törkeästi, läpinäkemisen jälkeen alkanut röyhkeä kiristys ja uhkailu jonka senkin kuittaisin, että uhotkoon. Mutta nuo pari kertaa kyllä järkyttivät, onneksi sentään olin älykkäämpi kuin uhmakas valehtelija. Oli vielä kyse läheisestä ihmisestä, jolle en itse olisi tahtonut pahaa joten siksikin tuntui niin pahalta kuinka paljon pahaa minulle toivoi ja tahtoo vain hyötyä. Idiootin määritelmä mielestäni, ei ymmärrä millä olisi voinut olla arvoa. Itse hän eniten häviää valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Näen, mutta mulla se ei aiheuta yleensä vitutusta vaan myötätuntoa. Yleensä ei kuitenkaan ole niin kamalista asioista kyse, valehtelu tms ei imartele ketään enkä siten ala symppaamaan. Harvoin kuitenkaan hirveästi järkytyn. Jokunen kerta on ollut kun minulle on yritetty valehdella törkeästi, läpinäkemisen jälkeen alkanut röyhkeä kiristys ja uhkailu jonka senkin kuittaisin, että uhotkoon. Mutta nuo pari kertaa kyllä järkyttivät, onneksi sentään olin älykkäämpi kuin uhmakas valehtelija. Oli vielä kyse läheisestä ihmisestä, jolle en itse olisi tahtonut pahaa joten siksikin tuntui niin pahalta kuinka paljon pahaa minulle toivoi ja tahtoo vain hyötyä. Idiootin määritelmä mielestäni, ei ymmärrä millä olisi voinut olla arvoa. Itse hän eniten häviää valitettavasti.

Tämä on totta. Jos olisi sydämen sivistystä niin ymmärtäisi olla rettelöitsemättä, etenkin ihmisille jotka välittävät. Heiltä itseltään se on loppupeleissä pois ja nämä tapaukset ovat lähes aina sääli.

Kaverini soitti ennen usein minulle, koska olin auttanut monessa. Puhelut alkoivat aina samalla kaavalla ja odottelin lopulta aina sitä palvelupyyntöä. Tajusin ettei hän ikinä soita minulle, kuin silloin vain, jos tarvitsee jotakin.

Kun lakkasin olemasta avustaja, loppuivat puhelut. Siinä kävi niin ettei vastannut enää yhteydenottoihini, eikä soittanut takaisin. Olisin halunnut lähettää lapselleen lahjan. Syy tietysti lapsen "unohtamisessa" oli minun, vaikka hän itse ei ajoissa tehtyihin yhteydenottoihin vastannut.

Joidenkin kanssa ystävyys tulee ostaa, muuten se hiipuu. Itse en jaksa enää näitä tämän tyyppisiä ihmisiä.

Totta tuo edellinenkin, mutta kyllä se syö luottamusta ja aiheuttaa turhia pettymyksen tunteita varsinkin jos puoliso koittaa peitellä jotain.

Mulle rehellisyys on tärkeää, koska oon elänyt elämäni valehtelevan vanhemman kanssa.

Oon liian huono ymmärtämään mitään valehtelua.

-ap