Vikaa mielenterveydessä, mistä sen siis päättelet? Kysyn koska

Pukeudutko erikoisesti ja tilanteisiin sopimattomasta? Oletko äkkipikainen ja saat aggressiivisia kohtauksia?

Miten muka puolitutut/tuntemattomat tulisivat tuollaista sanomaan? En oikein usko. Vaikka epäilisin jollain puolitutulla mt-ongelmia, en ikinä solvaisi asialla tai ylipäänsä ottaisi sitä puheeksi, jos henkilö itse ei siitä puhu.

Joku ex mies nyt voi haluat aloukata ja sanoa mitä vaan, se on eri juttu...

mun lähipiirissäni ihmisten mielenterveyden häiriöt näkyvät näin:

-yksi käyttäytyy holtittomasti, ajaa ylinopeutta, on täysin piittaamaton esim pysäköintisäännöistä ja vastaavista, mutta suhtautuu tosi tiukkapipoisesti ja vaativasti ihmissuhteisiin. Kiva ihminen, hyvä kaverini, mutta hulluhan hän on. Satun tietämään, että hänellä on masennus ja ahdistuskohtauksia ja niihin lääkitys.

-yksi käy töissä, mutta ei pysty normaaliin ja valikoi työtehtäviänsä sen perusteella, että ei esim saa joutua kulkemaan autolla tai esiintymään tilaisuuksista, eikä koskaan käy juhlissa. Hän on muutamille valituille kertonut, että taustalla on paniikkihäiriö, ja kyllähän se näkyy, kun sen tietää.

- yhdellä opiskelijallani on anoreksia. Tiedätte kyllä, mistä sen näkee.

-itselläni on ocd. Senkin näkee, kun minua vähän aikaa tarkkailee, olen "tarkastaja", joka aina lähdettyään huoneesta palaa takaisin "tarkastamaan", mitä jäi ja unohtui.

Toi hulluus on vielä vähän tabu, ilkiöiden on hyvä käyttää sitä mustamaalauksessa kun se pelottaa monia. Älä niistä välitä.

Musta mt-ongelmista kertoo liika päihteiden käyttö, tupakointi, pöhöttynyt naama ja ruumis, likaisuus, sokea uskonnollisuus. Ja sit tietysti harhaisuus, suhteeton aggressiivisuus tai kontrollinhalu. Ehkä myös poikkeava laihuus/lihavuus, tosin niihin voi olla ruumiillisiakin sairauksia syinä.

Mulle tulee mieleen, että olet todella hiljainen, ehkä hieman vakavakin ja vaikutat epäsosiaaliselta. Olen itse kuvailemani kaltainen ja olen muutamia kertoja joutunut tilanteisiin, joissa mielenterveyttäni on epäsuorasti kyseenalaistettu. Ekstrovertit hallitsevat maailmaa, eipä sille mitään mahda. Toki tällaisen ihmisen on onnellista syntyä Suomeen, jossain Jenkeissä minut olisi varmaan jo passitettu pehmustettuun huoneeseen vaisun luonteen vuoksi.

Ovatko puheesi (ilman että itse sitä tajuat) epäjohdonmukaisia ? Epäiletkö salaliittoja? Pelkäätkö kovasti joutuvasi jollain lailla uhriksi (varkauden, ryöstön, pahoinpitelyn, hyväksikäytön tms)? Oletko tunne-elämältäsi tasapainoton tai rajoittunut? 

En ole törmännyt moiseen missään muualla kuin nettipalstoilla. Perustuuko sosiaalinen vuorovaikutuksesi niihin?

Ap vastailee:

Pukeudutko erikoisesti?
Ihan tavallisesti pukeudun. Hieman homssuinen ehkä olen, mutta se lienee suomalaisilla naisilla ihan tavallista :)

Oletko äkkipikainen ja saat aggressiivisia kohtauksia?
Olen kerkevä kommentoimaan asioita, mielipiteikäs. Mutta en ilmaise negatiivisia tunteita voimakkaasti ääneen, vaan pikemminkin olen melko hillitty enkä pysty puolustamaan itseäni. Olen huomannut kyllä että vaikka omasta mielestäni puhuisin normaalilla puheäänellä määrätietoisesti, niin monet kokevat niin että olen vihainen ja suorastaan huudan. Ilmeisesti joissakin tilanteissa joissa yritän saada sanomaani läpi, puheeseeni tulee sellaista intensiteettiä että se voidaan kokea aggressiivisena.

Käyttäydytkö holtittomasti?

Yleensä käyttäydyn rauhallisesti. Jotakin on joskus harvoin ehkä joka voidaan katsoa holtittomaksi, merkityksessä impulsiiviseksi lähinnä. Olen impulsiivinen kyllä. Mutta elämäntavoiltani varsin säännöllinen kuitenkin. Jotkut asiat ovat mielipidekysymyksiä.

Piittaatko säännöistä?

Pääsääntöisesti kyllä, olen lainkuuliainen ja noudatan muitakin sääntöjä. On tiettyjä kulttuurisia "sääntöjä" joista en liiemmin piittaa tai joita jopa tietoisesti haluan rikkoa. Esimerkiksi en halua mielistellä esimiehiä tai vallassa olevia. En halua kunnioittaa auktoriteetteja, jos he eivät sitä jossain asiassa tai yleisesti ansaitse.

Oletko tiukkapipoinen ja vaativa ihmissuhteissa?

Tiukkapipoinen en ole yleisesti ottaen, pyrin suurpiirteisyyteen, etenkin näin vanhemmiten. Lapsena ja nuorena olin as-piirteinen, vaativa, totuuden torvi. Vaativa ihmissuhteissa - sitä olen kyllä. Mutta se pätee lähinnä isoihin asioihin. Pienissä asioissa en ole vaativa. Eli juuri päinvastoin kuin mitä ihmiset yleensä, kokemukseni mukaan. Minulle on yksi hailee saanko joltain joulukorttia tai kutsuuko joku minua kotiinsa enkä myöskään piittaa tässä suhteessa juurikaan vastavuoroisuudesta. En loukkaannu tuollaisista asioista. Sen sijaan loukkaannun jos ystävällä on aina kiire, hänellä ei koskaan ole aikaa nähdä, jos hän ei kuuntele minua, jos häntä eivät kiinnosta asiani.

Olenko tunne-elämältäni tasapainoton?

Sitä ehkä olen. Mieliala vaihtelee aika lailla. Vanhemmiten olen kyllä alkanut tasoittua. Kuitenkin moneen muuhun ihmiseen verrattuna seilaan varmasti enemmän eri tunnetilojen välillä. Minulla on taipumusta masentuneisuuteen.

Paniikkihäiriötä minulla ei ole. Neuroottisia tapoja ei ole. En ole sairaalloisen kontrolloiva tai edes kontrolloiva. En käytä ylenmäärin päihteitä, en oikeastaan ollenkaan. Reseptilääkkeitä kyllä jonkin verran. En tupakoi. Olen normaalin siisti. En ole harhainen. Mietin paljon asioiden taustoja ja analysoin asioita ääneen, esitän tulkintoja jne. mutta ne eivät ole harhoja so. epärealistisia. Epäluuloisuutta on jonkin verran nykyään, mutta sanoisin että sitä on tullut iän ja elämänkokemuksen ja huonojen kokemusten myötä. Mielestäni sekin on ihan terveellä asteella vielä. En ole hissukka enkö rajoittunut. Minua on usein kuvailtu sosiaaliseksi ja avoimeksi. Tosin itse koen itseni introvertiksi ja en ole koskaan osannut toimia ryhmissä tai laumaantua.

Minua on kuvailtu lukemattomia kertoja älykkääksi, lisäksi poikkeukselliseksi ja erilaiseksi, intensiiviseksi, pelottavaksikin. Olen valmistunut koulusta ja yliopistolta parhain arvosanoin. Juttuni ovat kuulemma joskus kummallisia, ainakin joku on näin sanonut. Koen itseni edelleenkin jossain määrin asperger-tyyppiseksi naiseksi, jonka on vaikea saada ystäviä ja joka ajautuu helposti ristiriitoihin ihmisten kanssa ja joka herättää joskus voimakkaita reaktioita ihmisissä. 

On nykyään ihan yleistä että ihmisiä leimataan mielenterveysongelmaisiksi milloin mistäkin syystä. Syyksi riittää se että on eri mieltä pomon kanssa...

up

up

up

Sinähän kuvaat itse itseäsi arperger-piirteiseksi. Eikö selitys muiden oletukselle voi olla se, että tuo as näkyy sinussa jollain tavoin?

Oma kokemukseni on, että ainoa joka on koskaan yrittänyt mt-leimaa minuun iskeä on katkera exä, joka on itse epäonnistunut elämässään hoitamattomien mt-ongelmien takia. Eli ihan tämä klassinen kuvio että yritetään liimata ensimmäiseen heilaan ne piirteet joita itsessään eniten pelkää, niin sitten niitä "ei enää ole" itsellä :). Yleensä ihmisillä ei ole tarvetta leimata kanssaihmisiään mt-ongelmaisiksi, ja tuskinpa ap:nkaan ympärille on mitenkään voinut osua poikkeuksellista määrää pahansuopia luusereita. Eli ap, varmaan annat tuon vaikutelman mt-taustasta jotenkin siinä mitä itsestäsi kerrot muille. Mahdatko yliarvioida ihmisten ymmärtäväisyyttä? Joskus itseään avarakatseisinakin pitävät ihmiset ovat sisäisesti äärettömän epävarmoja ja ahdistuvat hirveästi siitä että joku kertoo jotain vähänkin erikoisempaa.

Ylenmääräinen asioiden pohdinta ja puntarointi ääneen voi saada aikaan sen vaikutelman, että on mielenterveydellisiä haasteita.

Entä elekielesi, onko siinä jotain erikoista? Katse, vartalonliikkeet, ilmeet? Sanatonkin viestintä voi antaa tietyn käsityksen ihmisestä...