Lue keskustelun säännöt.
Avopuolisoni himouskovainen perhe ahdistaa
18.12.2013 |
Mieheni perhe ja suuri osa sukua kuuluu erääseen uskonlahkoon ja etenin hänen perheensä on erittäin tiiviisti mukana toiminnassa. Onko normaalia, että minua ahdistaa tämä asia? Uskonto alkoi yhtäkkiä tuntua kumman vastenmieliseltä, mitä enemmän kuulin hänen lapsuudestaan ja luin tämän tietyn kristinuskon lahkon toiminnasta. En haluaisi viettää tuon perheen parissa juurikaan aikaa, sillä pelkkä ajatus uskosta puhumisesta ällöttää, enkä jaksaisi (etenkään jouluna) leikkiä pelkääväni jumalaa ja kuunnella evankeliumeja ja muita saarnoja. Pelkään kai myös tulevani tuomituksi uskonnottomuuteni takia. Onko täällä kukaan samantapaisessa tilanteessa?
Kommentit (36)
Himouskovainen? Siis selvennä hiukan mitä se tarkoittaa miten se näkyy? Voisitko sanoa myös mikä lahko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.12.2013 klo 12:20"]Himouskovainen? Siis selvennä hiukan mitä se tarkoittaa miten se näkyy? Voisitko sanoa myös mikä lahko.
[/quote]
Kaikki fundamentalistit ovat pohjimmiltaan hyvin samankaltaisia
Ei ole kokemusta vastaavasta tilanteesta mutta voin kuvitella miten ahdistava tilanne on. Ymmärrän siis hyvin eikä kuulosta mielestäni mitään oudolle tuntemuksesi. Minuakin kiinnostaisi onko miehesi kuitenkin "normaali", onko eronnut "lahkosta" (ehkä ei? yleensähän välit tuppaavat katkeamaan tällaisessa tilanteessa ymmärtääkseni?)?
Käsitteellä "himouskovainen" tarkoitan sitä, että tosiaankin ovat erittäin aktiivisia seurakuntansa toiminnassa, osaavat raamatun lähes ulkoa ja tottelevat sen sanaa melko tiukasti. Pelkään joutuvani jotenkin hyljeksityksi tästä lahkosta lukemieni juttujen perusteella.
Mieheni ei kuulu onneksi kuulu samaan sakkiin.
Minusta tuntuu, että sinua ahdistavat omat ennakkoluulosi enemmän kuin mikään todellinen käytännön tilanne.
Olisi myös kiva tietää, mitä tarkoitat lahkolla. Esim. luterilaisen kirkon herätysliikkeet eivät ole lahkoja, eikä sitä ole myöskään Vapaakirkko tai Helluntaiherätys (jossa on monta kertaa enemmän jäseniä maailmanlaajuisesti kuin ev.lut. kirkoilla).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.12.2013 klo 12:23"]
Käsitteellä "himouskovainen" tarkoitan sitä, että tosiaankin ovat erittäin aktiivisia seurakuntansa toiminnassa, osaavat raamatun lähes ulkoa ja tottelevat sen sanaa melko tiukasti. Pelkään joutuvani jotenkin hyljeksityksi tästä lahkosta lukemieni juttujen perusteella.
Mieheni ei kuulu onneksi kuulu samaan sakkiin.
[/quote]
Sen takia kysyin mitä tarkoitat himouskovaisuudella kun monilla on "periaatekäsitys" uskovista jotta kaikki ovat jotain hihhuleita. Riippumatta siitä kuinka käyttäytyvät.
Eihän tuo pahalta vaikuta jos aktiivisia ovat ja noudattavat raamatun sanaa, eihän se "himo"uskiksen merkki ole :) Asiahan riippuu siitä kuinka kohtelevat ihmisiä, minkälaisia itse ovat ihmisinä. Näköjään et siis tiedä minkämoisia ovat kun sanot että pelkäät joutuvasi hyljeksityksi. Elikkä rohkeesti vaan tapaamaan sakkia, sittenhän näet miten suhtautuvat sinuun. Sen jälkeen on helppo päättää haluatko olla tekemisissä vai jätätkö omaan rauhaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no en mä ainakaan esim. joulua haluais viettää seurassa, jossa vain taivastellaan ja käydään läpi raamattua ja halutaan vaikkapa keskustella eli käännyttää minua vrt. jehovat oven takana.
5
Minun mieheni on vanhoillislestadiolaisesta perheestä. Kielsi uskon jo lapsena. Kertoi sitten lapsuuden juttuja minulle ja pelotteli minua vanhemmillaan. Kyllä jännitti tavata sitten vanhemmat ja yllätys oli suuri, kun minua oli vastassa mitä ihanimmat ihmiset :) Ja iso määrä sisaruksia.
Heille oli selvää, että elämme omalla tavallamme ja he omalla. Kumpikin kunnioittaa toisen tapaa elää ja koskaan ei ole uskonto vaikuttanut meidän väleihin mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Inhosin aikanaan viettää jouluja ex-mieheni siskon perheen luona, vuorottelimme tuolloin jouluina.
Nimittäin siellä siskon luona oli aina myös siskon miehen vanhemmat, tosiuskovaisia, siis ihan ev.lut. Koko joulu oli yhtä uskonnon tuputtamista. Rukoiltiin aina ennen ruokailuja, samoin kiitettiin rukoillen ruoasta syönnin jälkeen. Kuunneltiin pelkkiä jouluvirsiä, kaikkien joululaulujen piti olla uskonnollisia, heillä oli oma cd:t mukana. Niiltä levyiltä piti myös kaikkien kokoontua yhteen pari kertaa päivässä kuuntelemaan joku joulusaarna.
Telkasta sai katsoa vain uskonnolliset ohjelmat, esim. jumalanpalvelukset (ei missään tapauksessa piirrettyjä). Lapset pakotettiin opettelemaan ja esittämään Tiernapojat. Tietenkin luettiin jouluevankeliumi ja kaikkien piti mennä joulukirkkoon. Ja vaikka mitä muuta ....
Voi että olen iloinen, ettei enää ikinä tarvitse noita jouluja kokea. Olen itse ateisti, eikä kumpaakaan lastani ole edes kastettu.
En tuputa maailmankatsomustani kenellekään, enkä halua, että kukaan tuputtaa minullekaan omaansa!
[quote author="Vierailija" time="18.12.2013 klo 12:39"]
Minun mieheni on vanhoillislestadiolaisesta perheestä. Kielsi uskon jo lapsena. Kertoi sitten lapsuuden juttuja minulle ja pelotteli minua vanhemmillaan. Kyllä jännitti tavata sitten vanhemmat ja yllätys oli suuri, kun minua oli vastassa mitä ihanimmat ihmiset :) Ja iso määrä sisaruksia.
Heille oli selvää, että elämme omalla tavallamme ja he omalla. Kumpikin kunnioittaa toisen tapaa elää ja koskaan ei ole uskonto vaikuttanut meidän väleihin mitenkään.
[/quote]
Voi kunpa tämä voisikin olla totta joka suvussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ajattelisin, että jos miehesikään ei kuulu tähän lahkoon, niin etköhän sinäkin ole "turvassa". Vai onko miehen perhe yrittänyt saada miestäsi liittymään siihen? En tiedä mikä lahko on kyseessä, mutta ne kristityt, joita itse olen elämässäni kohdannut, ovat yleensä olleet ihan rentoa porukkaa. Toki he haluavat tietyllä tavalla levittää evankeliumia, koska uskovat, että se on tarkoitettu koko maailman pelastukseksi, mutta eivät yleensä tee sitä Raamatulla päähän hakaten vaan ennemminkin niin, että kutsuvat mukaan seurakunnan tilaisuuksiin ja ehkä rukouksissaan muistavat "uskosta osattomia".
On myös ero tuputtamisella ja asian esillä pitämisellä. Monet uskovat katsovat tehtäväkseen pitää uskon sanomaa esillä, esim kertovat avoimesti uskostaan silloin, kun asia tulee luontevasti esille, saattavat antaa jotain hengellistä luettavaa tai joskus kutsua tilaisuuksiin. Minusta sellaisesta loukkaantuminen on nipottamista. sen sijaan voi kohteliaasti kieltäytyä ja kertoa, että on vaikka ateisti eikä ole kiinnostunut keskustelemaan uskonnosta. Jos uskovainen tämän jälkeenkin jatkaa jankkaamista, mennään jo tuputtamisen puolelle.
Henk koht en vaan ole koskaan jaksanut ymmärtää ihmisiä, jotka loukkaantuvat ja ahdistuva kuollakseen siitä, että heidän kuultensa joku puhuu uskostaan. jos asia on niin perin juurin vastenmielinen, tulee mieleen, että ehkä ko. henkilö ei sittenkään ole niin sinut asian kanssa, kuin väittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.12.2013 klo 12:47"]
Inhosin aikanaan viettää jouluja ex-mieheni siskon perheen luona, vuorottelimme tuolloin jouluina.
En tuputa maailmankatsomustani kenellekään, enkä halua, että kukaan tuputtaa minullekaan omaansa! [/quote]
Et siis sallisi perheen viettää joulua omalla tavallaan? Mitä ihmeen tuputtamista se on?
Tuputtamista on jos vaaditaan, että kaikki miehen siskon luona vierailevat pakotetaan viettämään joulua miehen siskon miehen vanhempien tavalla: vain jouluvirret sallittuja, ei piirrettyjä, pakollinen jouluevankeliumi ja kirkko. Kaikille siis pakkosyötettiin uskonnollinen joulu mehen siskon miehen vanhempien tyyliin.
Varoituksen sana, jos pitkään suhteesee n tuon miehen kanssa aiot: elämän kriiseissä ja/tai vanhetessa/ lasten kasvatuksessa se uskonnollisuus voi hyvinkin nousta esiin. Vaikka sanot, että "mies ei kuulu samaan porukkaan", niin kyllä hän kuuluu. Hänet on kasvatettu uskonnollisesti ja jos hänellä jossakin vaiheessa elämäänsä menee huonosti, esim. työttömyyttä/sairautta/masennusta/lapsettomuutta, hän saattaa ruveta ajattelemaan, että kyse on "jumalan rangaistuksesta" ja palata takaisin seurakuntaan ja uskoon erittäin voimakkaasti. Näitä on tuttavapiirissä ollut. Lisäksi lasten syntymä voi saada aikaan jotakin samaa ja hän vaatii esim. uskonnollista kasvatusta. Muuten ei kai suvun kanssa niin tiiviisti tarvitse yhtä pitää.
Nro 16 oivalsi hyvin, mitä tarkoitin tuputtamisella.
Jos minä tuputtaisin ateismiani, niin sehän tarkoittaisi sitä, että päivät pitkät perustelisin, miksi raamattu ei ole mikään "Jumalan sana", miksi jumalaa, jeesusta eikä mitään muutakaan mielestäni ole olemassakaan. Ja miksi on biologian vastaista opettaa, että joku tulee raskaaksi hengestä ja synnyttää neitsyenä.
Samoin tuputtaisin, jos lukisin Darwinismin oppeja ja ihmislajin kehityksen eri vaiheita ja kertoisin, millainen on Prometheus -leiri vaihtoehtona riparille jne....
Minä en siis tuputa ateismiani enkä halua, että mullekaan tuputetaan minkään lajin uskontoa tai elämänkatsomusoppeja. Nro 12.
jos he yrittävät käännyttää sinua, sano kiitos ei, ja jos he eivät usko sano että et tule heidän luonaan enää käymään, ja että miehesi saa hoitaa yhteydenpidon sen jälkeen. Appivanhemmat EIVÄT kuulu ydinperheeseen eikä heitä ole pakko mielistellä jos he ovat mahdottomia.
Sama juttu tapahtui minun ja appivanhempieni välillä, syynä ei tosin uskonto vaan politiikka, he ovat äärivasemmalla ja vihaavat porvareita, EU:ta ja länsimaita ja haukkuivat minua porvarinretaleeksi ym, ja varoittivat että minun käy vielä huonosti.
Sanoin heille että nyt en enää tule käymään ja oli parin kuukauden tauko. Nyt pitäis jouluna nähdä heidät, toivottavasti ovat ymmärtäneet että mun yksityisasiat ja poliittiset mielipiteeni eivät kuulu heille.
[quote author="Vierailija" time="18.12.2013 klo 12:23"]
Pelkään joutuvani jotenkin hyljeksityksi tästä lahkosta lukemieni juttujen perusteella.
[/quote]Siis pyritkö lahkoon jäseneksi vai miksi tämä on ongelma? Luulisi, että mitä vähemmät olet näiden hihhuleiden kanssa tekemisissä, sitä parempi.
Onko avomiehesi kuitenkin normaali? Yleensä kotitausta vaikuttaa jotenkin, vaikka tietoisesti vastustaisikin sitä.
Voisiko ratkaisu olla yltiöavoimuus tämän perheen kanssa: Entä jos kertoisit heille, niin kuin tässä aloituksessa, että olet uskonnoton etkä halua keskustella asiasta, etkä myöskään osallistua heidän palvontamenoihinsa millään lailla. Ja toivot että voisitte jutella muista asioista. Tietenkin normaalit lepytysfraasit päälle, että sinulla ei ole mitään uskontoja tai uskovaisia vastaan (sallittu valkoinen valhe sovun ylläpitämiseksi), ja kunnioitat heidän uskoaan (taas valhe), mutta et vain haluaisi joutua selvittelemään omia vakaumuksiasi etkä kuuntelemaan heidän.
Joskus totuus toimii yllättävän hyvin.