Elokuva/tv sarja joka pelästytti sinut lapsena?

Vierailija kirjoitti:

Paranormal activity

Itse en ollut lapsi, kun toi tuli, mutta nuorena aikuisena, kun näin tuon niin pelkäsin nukkumaan mentäessä, että jokin vetää jalastani.

Mikä se olikaan "Hui hai hiisi", peikko ja haltia tekivät lasten kanssa tehtäviä siellä luolissa. Koko ajan jännitti, että mitä jos hiisi saa heidät kiinni!

Myöhemmin tartu sormusten herrasta -örkit ja Harry potterista ihmissusi, niitä pelkäsin pimeällä ja näin painajaisia yläasteikäisenäkin 😱😭

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruohometsän kansa

Lapsena toi oli itselleni vain surullista. En pelännyt.

Jännää kuvitella, kuinka erilaisia mieliä on.

Ei jumpe, sekoitin tuon

Kaukametsän pa ko laisiin.

Aikuis-iällä vasta näin tuon Ruohometsän kansan ja aivan hirveä elokuva oli. Jos olisin nähnyt tuon lapsena niin aivan kauheat traumat olisi itselleni jääneet siitä.

Kaverini vanhemmat lainasivat Ruohometsän kansan kirjastosta ja 8-vuotiaina katsottiin se piirretty yökylässä kaverin huoneessa. En ollut ikinä nähnyt mitään niin pelottavaa

Juuret. Ne kohtaukset esim. kun orjia ruoskittiin. Vanhemmat katsoivat ja emme olisi saaneet katsoa, mutta yritimme kurkkia kuitenkin.

Soittorasia

Siinä vissiin ollut joku kohtaus, että ikkunaan ilmestyy hahmo tai kasvot, koska se jäi minulle pysyväksi kammoksi. En muista siitä juuri mitään, mutta olen muistavinani jotain sellaista.

Eläinten kapina. Ihan hirveä.

Vierailija kirjoitti:

Muistan yhden kotimaisen sarjan tod.näk. 90-luvun alusta, jossa oli Eero Melasniemi ja Anna-Leena Härkönen. Nimeä en muista, mutta oli pelottava sarja.

Hui. Muistan tämän, mukana taisi olla myös Johanna Raunio näyttelemässä farmaseuttia. 51

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus lapsena 80-luvulla näin päiväsaikaan telkkarista tulleen piirretyn, jossa kuvattiin ydinpommin aiheuttamaa tuhoa. Pommi räjähti, ja ilmanpaine vei ensin ihmisiltä vaatteet, lopulta kaikki luhistui. Loppukohtauksessa ns. kasan päällimmäiseksi jäi aiemmin äitinsä sylissä ollut pieni lapsi, jonka kasvot olivat enää veristä mössöä. Jäi mieleen ja vieläkin itkettää pelkkä ajatus. Kylmän sodan aikana lapsuuttaan viettäneille on varmaan monille jäänyt takaraivoon ydinsodan pelko. 

"Suosittelen" katsomaan youtubesta sellaisen leffan kuin Day After. Katso se ensimmäiseksi, sillä se on helpompi kuin seuraava leffa, Threads.

Day after on elokuva, jossa kaikki kääntyy hollywoodilaisittain hyväksi. Threads on BBC dokumentti. Suosittelen katsomaan Threadsin jälkeen tullen keskusteluosionkin, jos englannintaitoa on.

Threads on se leffa, joka pilasi kokonaisen sukupolven ja sai ihmiset kaduille vaatimaan ydinaseiden täyskieltoa, joten elokuvan merkitystä ei voi vähätellä vieläkään vaikka efektit ovat 80 luvun alun torsoa tekniikkaa! Suosittelen oikeasti katsomaan sen vasta Day Afterin jälkeen koska siitä puuttuu kaikenlainen länsipropaganda ja se on varsin kiinnostava tarkasteltava kuinka amerikkalaiset näkivät tulevaisuuden ja kuinka taas länsieurooppa sen näki.

Koko lapsuuteni ja nuoruuteni meni pilalle sen jälkeen kun olin erehtynyt lapsena katsomaan Threadsin. Elokuva tuli silloin kun olin vasta noin 5-6 vuotias. Seuraavina öinä kysyin vanhemmilta, nukkuessani heidän välissään, että milloin ydinsota alkaa. Vielä yläasteikäisenä rukoilin ettei ydinpommeja pudotettaisi sinä yönä, ja samaan aikaan katselin ikkunasta ja kuvittelin öisen metsänrajan takaa nousevan kirkkaita välähdyksiä ja sienipilviä ja laskin milloin paineaalto tuhoaisi kaiken ja estäisikö pieni mäki talomme tuhon.

Hieman aikuisempana, pelot lievittyivät aavistuksen, ja aloin tutustua enemmän aiheeseen. 00-luvulla kirjoitin useita novelleja ydinsodan tuhosta ja selviytymisestä, ja tilasin esimerkiksi yliopistojen tekemiä tutkimuksia ydinsodan jälkeisestä maailmasta, ihmisten reaktioista ja selviytymisstrategioista, kuin myös tutkimuksia eri räjäytyksistä jne. Varmaan tällä yritin terapoida itseäni. Tämä tutustuminen alkoi sen jälkeen kun olin nähnyt televisiosta "Atomipommi"-elokuvan.

Yhä edelleen, jos vierailen esimerkiksi kylmän sodan aikaisissa bunkkereissa, tai vaikkapa ihan esimerkiksi oman kerrostaloni alla olevassa väestönsuojassa, tuo ahdistus/kiinnostus puskee hyvin voimakkaana esille. Mutta vaikka aihe kiinnostaakin, siitä huolimatta ahdistus on vahvempaa. Joskus takavuosina Teemalta tuli suomalainen ydinsotadokumentti, laskeuma, jossa ihmisiä neuvottiin kuinka toimia jos pommi tippuisi. Se oli aika kesyä, suomalaiseen tapaan, kun venäläisiä ei ihan suoraan uskallettu nimetä pommien tiputtajiksi.

Teemalta tuli samalla myös Hiroshiman kauhuista kertova japanilaisdokumentti, jossa selviytyneet kertoivat sen päivän kokemuksista. Siinä eräs nainen kertoi kuinka hänen äitinsä oli jäänyt palavan kattoparrun alle, ja aneli lastaan vetämään hänet pois sieltä, mutta lapsi ei jaksanut ja liekkien kuumuuden vuoksi joutui pakenemaan ulos ja ulkopuolella kuuntelemaan kunnes äidin huudot lakkasivat. Hän oli päätynyt myös jonkun sotilaan ottamaan kuvaan, jossa ihmiset odottelivat sillalla, ihonriekaleet roikkuen, sotilaiden levittäessä jonkinlaista ihovoidetta kärsiville, ja tajuamatta että vedessä oli ihmisiä jotka olivat yrittäneet pelastautua mutta kuolleet sinne. Mutta kauhut eivät loppuneet vieläkään siihen, vaan hän kertoi kuinka oli ollut niin heikko, että oli jonkun sillan alla janoissaan, mutta kykenemättä enää liikkumaan, katsellut kun muut parempi kuntoiset olivat lopulta kuivuneina saaneet sadetta, joka oli ollut mustaa ja erittäin radioaktiivista. Ihmiset olivat sitä janoissaan juoneet, tietämättä sen olevan tappavan vaarallista. Seuraavana päivänä suurin osa ihmisistä jotka olivat ensin selviytyneet pommista ja päässeet jonkinlaiseen turvaan, olivat kuolleet säteilymyrkytykseen.

Vasta tuossa 2013 löysin Threadsin vahingossa youtubesta ja katsoin sen toistamiseen ja sain helpotuksen.

Day after on ihan hollywood nössökamaa sen rinnalla millaisen trauman Threads aiheutti.

Tuttua. Itse ajattelin kyllä lopun tulevan laskeuman kautta, ei suoran hyökkäyksen kohteena kotiseutuni olisi ollut.

Aiemmin mainitsin elokuvan "Viimeisellä rannalla".

Alle 10- vuotiaasta teini-ikään vaivasi ydinsodan pelko.

Schindlerin lista, pahimpia se punatakkisen pikkutytön kohtalo ja Amon Goeth, joka täysin arvaamaton, saattaa nauraa vitsille ja seuraavaksi teloittanut viisi. Pahinta että perustuu oikeaan hahmoon.

Kuutamosonaatti! Oltiin vuokrattu syyslomaksi mökki ja äitini sai niin pahan  migreenin että iskä lähti viemään tätä sairaalaan. Minä jäin vahtimaan nukkuvaa  pikkuveljeä. Olin 12. Ajattelin katsoa jonkun elokuvan mutta kokeolma ei ollut kovin laaja, muistaakseni siellä oli Jäniksen Vuosi ja Tuntematon sotilas ainakin ja sitten tuo Kuutamosonaatti. Katsoin sitä istuen sohvalla jonka vieressä oli  pimeä ikkuna. Jossain vaiheessa luulin kuulevani kuistilta askelia. 

Pätkä Screamia, 6-vuotiaana. Kaverin isoveli oli lapsenvahtina ja naureskellen antoi meidän katsoa. En ollut ikinä nähnyt mitään pelottavaa telkkarista, ja sitten tuo... trauma kulki mukana vuosikausia.

Vierailija kirjoitti:

Eläinten kapina. Ihan hirveä.

Muistan, kun ihmeteltiin kaverin kanssa, miksi tuollainen ohjelma esitettiin jouluna. Tässä vähän aikaa sitten se tuli uusintana ja ihastelin hienosti tehtyä animaatiota.

Scary movie oli vähän yli 10 vuotiaana pelottava.

Ihan naurettava se on, mutta jännittäviä elementtejä siinä myös on.

V.

Vierailija kirjoitti:

Kuutamosonaatti! Oltiin vuokrattu syyslomaksi mökki ja äitini sai niin pahan  migreenin että iskä lähti viemään tätä sairaalaan. Minä jäin vahtimaan nukkuvaa  pikkuveljeä. Olin 12. Ajattelin katsoa jonkun elokuvan mutta kokeolma ei ollut kovin laaja, muistaakseni siellä oli Jäniksen Vuosi ja Tuntematon sotilas ainakin ja sitten tuo Kuutamosonaatti. Katsoin sitä istuen sohvalla jonka vieressä oli  pimeä ikkuna. Jossain vaiheessa luulin kuulevani kuistilta askelia. 

Tämä! Ihan kamala, olen kotoisin tuommoselta kylältä jossa oli kaikenmaailman kylähulluja ja näin tuon ala-asteikäisenä. Ihan jonkun verran pelotti kävellä kylän raittia tuon jälkeen.

Punainen viiva Pohjanmaan ihmisistä  kertova elokuva siinä olivat hyvät tehosteet ja näyttelijät!

Entity.

It-leffa tuli katsottua -90 ollessani viisivuotias. Näin kuukausien ajan painajaisia kyseisestä pellestä, kunnes vaaleanpunainen pantteri tuli ja otti hänen pääroolinsa painajaisissani. :D

M35

Vierailija kirjoitti:

Eläinten kapina. Ihan hirveä.

Tarkoitatko Eläinten vallankumous?

Vierailija kirjoitti:

Punainen viiva Pohjanmaan ihmisistä  kertova elokuva siinä olivat hyvät tehosteet ja näyttelijät!

Eikö Punainen viiva sijoitu Kainuuseen?

Ilmari Kiannon kirja, filmattu myös.