Elokuva/tv sarja joka pelästytti sinut lapsena?
Minulla se oli elokuva nimeltä Gritters ollessani noin 10v.
Kommentit (1249)
Pelkäsin pienenä The Joulukalenterin Näsää. Se juo sitä viinaa ja on jotenki tosi pelottava. Pelkkä "oli synkkä ja myrskyinen yö" saa ihon vieläkin kananlihalle :D
Sitten on tullut katsottua vähän isompana lapsena, 10-12-vuotiaana läjäpäin kauhuleffoja. Mieleen jäi erityisesti Kuudennen aistin joku telttakohtaus ja Manaajasta sitten ihan kunnon traumat. En vieläkään pysty katsomaan Manaajaa, se oli jotain niin karmeaa.
N28
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hannele Lauri yleensä lapsena. Ehkä nyt ajatellen koominen lapsuudenpelko.
Speden sketseissä ja vastaavissa aina pelkäsi häntä kun oli temperamenttisia rooleja ja huusi koko ajan. Samasta syystä jonkun verran myös Marjatta Raita Uunoissa sai samaa reaktioita aikaan.
Minä huomasin vasta aikuisena että onpas tuo Uunon vaimo tosi vihainen koko ajan. Tajusin myös että niinhän oma äitinikin oli aina tuollainen. Kai se oli silloin ”normaalia”?
Ohis, mutta kyllä mäkin olen nyt aikuisena todennut, että jos mulla olisi Uunon kaltainen mies, niin olisin kyllä itsekin koko ajan aika vihainen.
Vierailija kirjoitti:
Löysin youtubesta hienot kauhu trailerit disneyn elokuvista:
Hui!
Nämähän on pelottavampia, kuin osa täällä mainitsemista.
Vierailija kirjoitti:
Muumeista, kun ollaan nyt puhuttu niin tässä teille siitä kauhu musiikkia coverina.
Tämä on varmasti kaikkein kauheinta musiikkia mitä olen kuullut 💀 Aaaaagghhhh!
Ihmissusi Lontoossa ja Candyman
Riihalan valtias, kotimainen mustavalkoelokuva vuodelta 1956. Olin n. 12-13-vuotias, kun kerran iltapäivällä olin yksin kotona ja katselin sitä tv:stä. Näin sen silloin ensimmäistä kertaa.
Elokuvassa Riihalan emäntä, joka eli onnettomassa avioliitossa, sai kerran saunaa lämmittäessään ajatuksen, että sulkisi kiukaan pellin tahallaan liian aikaisin ja näin aiheuttaisi miehelleen häkämyrkytyksen, kun tämä saunoisi. Tuossa kohtauksessa emännän kasvot oli onnistuttu tekemään valon ja varjojen avulla hyvin pelottavan näköisiksi, ja ääni taustalla kuiskaili todella aavemaisesti: " Hän saa kuolla häkään, häkään, häkääään..."
Rupesin kovasti pelkäämään, ja rauhoituin vasta, kun veljeni tuli koulusta kotiin, eikä minun enää tarvinnut olla yksin.
Aikuisena olen katsonut saman elokuvan useamman kerran, eikä tuo kohtaus enää pelota.
Vierailija kirjoitti:
Riihalan valtias, kotimainen mustavalkoelokuva vuodelta 1956. Olin n. 12-13-vuotias, kun kerran iltapäivällä olin yksin kotona ja katselin sitä tv:stä. Näin sen silloin ensimmäistä kertaa.
Elokuvassa Riihalan emäntä, joka eli onnettomassa avioliitossa, sai kerran saunaa lämmittäessään ajatuksen, että sulkisi kiukaan pellin tahallaan liian aikaisin ja näin aiheuttaisi miehelleen häkämyrkytyksen, kun tämä saunoisi. Tuossa kohtauksessa emännän kasvot oli onnistuttu tekemään valon ja varjojen avulla hyvin pelottavan näköisiksi, ja ääni taustalla kuiskaili todella aavemaisesti: " Hän saa kuolla häkään, häkään, häkääään..."
Rupesin kovasti pelkäämään, ja rauhoituin vasta, kun veljeni tuli koulusta kotiin, eikä minun enää tarvinnut olla yksin.
Aikuisena olen katsonut saman elokuvan useamman kerran, eikä tuo kohtaus enää pelota.
Mulle on myös jäänyt vahva muistijälki tuosta "häkään-häkään-häkääään"-hokemasta. Oli kyllä todella pelottava.
Vierailija kirjoitti:
Pelkäsin pienenä The Joulukalenterin Näsää. Se juo sitä viinaa ja on jotenki tosi pelottava. Pelkkä "oli synkkä ja myrskyinen yö" saa ihon vieläkin kananlihalle :D
Sitten on tullut katsottua vähän isompana lapsena, 10-12-vuotiaana läjäpäin kauhuleffoja. Mieleen jäi erityisesti Kuudennen aistin joku telttakohtaus ja Manaajasta sitten ihan kunnon traumat. En vieläkään pysty katsomaan Manaajaa, se oli jotain niin karmeaa.
N28
Johtuu varmaan niistä vampyyirnhampaista ja siitä kännisestä solkutuksesta :D Minula on The Joulukalenteri dvd:llä ja katsoin sen lasten nähden vasta kun olivat 10 ja 9vuotiaat.
Kaukametsän pako laiset jossa joku lintu näkee puolisonsa paistettuna lautasella.
Digimon pelotti myös. Esim kohtaus missä ne lapset löytää vanhoja puhelinkoppeja ja soittaa saadakseen apua mutta puhelimista vastaa vain joku nauhoite.
Vierailija kirjoitti:
Kaukametsän pako laiset jossa joku lintu näkee puolisonsa paistettuna lautasella.
Sekä kohtaus missä hiirenpoikaset on lävistetty puiden oksiin
Vierailija kirjoitti:
Kaukametsän pako laiset jossa joku lintu näkee puolisonsa paistettuna lautasella.
Digimon pelotti myös. Esim kohtaus missä ne lapset löytää vanhoja puhelinkoppeja ja soittaa saadakseen apua mutta puhelimista vastaa vain joku nauhoite.
Alkaa kohdasta 0:22. Mutta minusta tuo kuulosti karmivammalta sillä surkealla suomidubilla.
Simpsonien Kauhujen talo -jaksot.
Myös normaaleissa jaksoissa oli pelottavia juttuja mm.
Homer rakentaa Bartille pellesängyn
Ja kun Homer söi maailman tulisinta chiliä ja alkoi hallusinoida psykedeelisestä erämaasta.
Ihmemaa Oz (1939). Näin siitä luudalla lentävästä noidasta painajaisia useita kertoja 4-5 vuotiaana.
Ei varsinaisesti elokuva eikä sarja, mutta Valentin Konosen oksentelu näissä eräissä mm-kisoissa pelotti pienempänä. Vielä varsinkin kun pätkä näytettiin myöhemmin uudestaan Urheiluruudussa niin silloin viimeistään juoksi pois Tv:n äärestä. Vanhempana ei enää olekaan tuota oksennuskammoa missään muodoin.
Mennään bussilla-sarja ja siinä kohta jossa tiessä oleva viemärin kansi oli avattu ja yksi mies meni sinne. Asuin sillloin maalla enkä ollut koskaan nähnyt sellaisia enkä oikeastaan asfalttitietä. Olin nippa nappa kouluikäinen.
Yöjutussa oli pari aivan kaameaa jaksoa, jotka kirjaimellisesti veivät yöunet. En kertonut vanhemmille kun pelkäsin, etten saisi enää katsoa niitä.
Nuorena, kun olin psyykkisesti huonossa kunnossa (ajan myötä tervehdyin), niin Salatut elämät oli ahdistava ja pelottava.
poltergeist siinä se puu olin vissiin 4 tai 5v kait sitä muitakin on ollu mut se oli eka nykyään ei pelota mut mielummin kattosin kun joku kuolee kun et kattosin ku ihmisille tehään kauneusleikkauksia riippuu tietyst mil taval kuolee jos siinäkin leikellään ni jättäsin senkin kattomatta