Lue keskustelun säännöt.
Epärealistisimmat unelmanne?
17.12.2013 |
Itse unelmoin nuorempana oopperalaulajan tai musikaalinäyttelijän työstä. Nykyäänkin lauleskelen paitsi suihkussa, myös yksin kotona ollessani, ja eläydyn aarioihin ja musikaalinumeroihin täysillä (onneksi asun omakotitalossa). Olen äärimmäisen esiintymiskammoinen enkä mikään ilo silmälle, joten ei ihme, ettei tämä unelma koskaan toteutunut ;)
Muita?
Kommentit (65)
Että oppisin pitämään kodin aina siistinä. Kuulun niihin ihmisiin, joilla kotona kaaos tuppaa valtaamaan alaa ja kunnolla tulee siivottua vain silloin, kun tulee vieraita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ettei minun tarvitsisi koskaan kokea läheisen poismenon aiheuttamaa surua.
Sori, meni vähän masentavan puolelle. Mutta ette voi kieltää etteikö olisi epärealistinen unelma!
Olla joku tutkimusmatkailija ja reissata pitkin poikin maailmaa :)
Townhouse West Villagessa, loputtomasti aikaa ja rahaa nauttia New Yorkin houkutuksista, kiertää kaikki mantereet, kiivetä vuorille ja uida jättiläiskilpikonnien kanssa.
Ja täällä mä istun Tampereella...
Mä unelmoin suurperheestä ja tärkeästä poliittisesta virasta. Ihanaa että tulin järkiini enkä edes yrittänyt kumpaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin hyvä kirjoittaja ja haaveilin kirjoittavani nuorena jonkun ääreist-täräyttävän esikoisteoksen tyyppiä "Häräntappoase". Olen Anskun ikätoveri, joten tämä kirja osui ja upposi meihin siinä ikäpolvessa ainakin.
Lahjakkaaksi esikoiskirjailijaksi sitten EI tule sillä tavalla, että lähtee ravintola-alalle kiertelelmään ja opettelee siinä samalla sen alalle tyypillisen juomisen: eli töiden jälkeen työporukalla otetaan ja sitten yhteisenä vapaapäivänä otetaan ja sitten lennetään jonnekin reissuun porukalla ja otetaan jne jne.
Sitten sitä huomaakin olevansa reilusti keski-ikäinen pätkätyöntekijä ja vähän opiskellut sitä-sun-tätä eikä mistään ole oikein valmista tullut.
Nykyään jo yhden illan ottamisesta krapula on niin kova ja kestää päiväkausia, että ne usko että mitään käsikirjoitusta lähtee tässä lähivuosina miltään kypsemmältäkään esikoiskirjailjalta. Ainakaan täältäpäin...
Nyrkkeilyn mm-tittelistä. Ura katkesi 18-vuotiaana tyrmäykseen ja selkävaivoihin. T. Mies 41v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 23:40"]
Olin hyvä kirjoittaja ja haaveilin kirjoittavani nuorena jonkun ääreist-täräyttävän esikoisteoksen tyyppiä "Häräntappoase". Olen Anskun ikätoveri, joten tämä kirja osui ja upposi meihin siinä ikäpolvessa ainakin.
Lahjakkaaksi esikoiskirjailijaksi sitten EI tule sillä tavalla, että lähtee ravintola-alalle kiertelelmään ja opettelee siinä samalla sen alalle tyypillisen juomisen: eli töiden jälkeen työporukalla otetaan ja sitten yhteisenä vapaapäivänä otetaan ja sitten lennetään jonnekin reissuun porukalla ja otetaan jne jne.
Sitten sitä huomaakin olevansa reilusti keski-ikäinen pätkätyöntekijä ja vähän opiskellut sitä-sun-tätä eikä mistään ole oikein valmista tullut.
Nykyään jo yhden illan ottamisesta krapula on niin kova ja kestää päiväkausia, että ne usko että mitään käsikirjoitusta lähtee tässä lähivuosina miltään kypsemmältäkään esikoiskirjailjalta. Ainakaan täältäpäin...
[/quote]
No älä juo enää? Eikä kirjailijanammattiin mitään koulutustakaan tarvita. Lahjakkuutta, päättäväisyyttä ja havainnointikykyä sitäkin enemmän.
unelmoin siitä että minulla olisi ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin ikioman uima-altaan. Sairastan syöpää, joten lääkitykseni vuoksi en saa suuren bakteeririskin vuoksi uida julkisissa uima-altaissa. Case pesemättömät uimarit... Kaipaan uimista. Saisin uida luonnonvesissä, mutta en todellakaan pystynyt siihen edes kesällä kortisonilääkitykseni vuoksi. Ruumiinlämpöni on 35,5 astetta.
Että löydän fiksun nuorekkaan miehen ja hänen kanssaan rakkauden, viettäisimme yhdessä loppuelämämme! No saahan sitä haaveilla. Olen maaseutukaupungissa asuva kohta 59 vuotta täyttävä ihan mukavan näköinen nainen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unelmoin haltiakorvista. Ne olisi hienot mutta valitettavasti kukkaro ei anna myötä että pääsisin Jenkkilään leikkaukseen.
Portaali Keskimaahan olisi myös aika jees.
Tämän epärealistisempia unelmia tuskin löytyy :D
Toivon, että unelmasi osoittautuu realismiksi ja toteutuu, toivon myös, että paranet syövästäsi. Joulurauhaa ja lämpöä elämääsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löytäisin mukavan, rehellisen ja hauskan näköisen miehen joka olisi sopiva minulle. Saisin työn josta nauttisin. Lapseni menestyisi elämässä ja saisi hyviä ihmisiä ympärilleen. Saisimme mukavat naapurit.
Nämä aivan tavalliset unelmat juuri tuntuvat olevan mahdottomia.
Nuorena halusin kovasti näyttelijäksi tai muusikoksi. Kumpaakaan minulla ei ole pienintäkään lahjakkuutta, en myöskään osaa esiintyä. Kärsin siitä että minua tuijotetaan. Silti vaan sinnikkäästi kuvittelin itseni tuhansien ihmisten edessä esiintymässä. Ajattelin että jossain syvällä sisimmässäni olisi suuri määrä lahjakkuutta, joka sitten poksahtaa esille. Joskus. Ei ole näkynyt, ei.
Teininä halusin missiksi tai malliksi. Valitettavasti olen lyhyt ja ruma. Suosittu laulaja olen myös fantasioinut olevani, mutta ei ole kyllä lauluääntä sitten yhtään, eikä siinäkään ammatissa naisella se rumuus juuri auta ;-)
Nykyisin epärealistisia haaveita on, että löytäisin miehen - ei ole todennäköistä, olen jo 39 enkä ole vielä koskaan löytänyt mitään vakimiestä, vain pari kännipanoa nuorempana. Haaveilen myös ulkomaille muutosta, mutta olen todella huono kielissä enkä osaa edes englantia juuri yhtään, ja olen muutenkin liian avuton mihinkään yksin muuttamaan.
Että mun miesystävä jättäisi vaimonsa ja muuttaisi luokseni.
Halusin vuosikaudet lammastilalliseksi Australiaan tai Uuteen-Seelantiin.
Syy: Okalinnut
Lottovoitto kai se on. Unelmoin säännöllisen epäsäännöllisesti, mitä kaikkea rahoillani tekisin, mitä ostaisin ja kenelle, minne lahjoittaisin ja kuinka salaisin lottovoittoni. En edes lottoa koskaan :P
Iso maatalo jossa on paljon tilaa, pihaa ja tekemistä.