Suomalainen hetero mies: miksi et lähesty naista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totuusjotakukaaneimyönnä kirjoitti:

Naiset jotka haluavat miehen tekevän aloitteen kykenemättä siihen itse ovat luultavasti hieman narsistisia. Kaksoismoralismi ei kuulu arvoihin jota odotan puolisoltani ja lähinnä kuvottaa.

Entä miehet jotka ei tee? Eli melkein kaikki ketjun kommentoijat.

Huono itsetunto, pelkää pakkeja, pelkää naisia, ei halua nolata itseään/toista, kuumottaa liikaa, jne...

Itse olisin todennäköisesti helposti vietävissä jos joku tulis kysymään yhteystietoja.

M

Nämä eri säännöt sukupuolille ei ole kaksinaismoralismia ja kuvottavaa?

Vaikea niitä on poistaakaan koska ne ovat kytköksissä miesten ja naisten seksuaalisuuteen. Naisia sytyttää miesten itsevarmuus ja se että se itsevarman henkilön huomio saa naisen itsensä tuntemaan olonsa kauniiksi, halutuksi ja seksikkääksi. Homma ei vain toimi jos mies ujostelee, sitä sytyttävää tilannetta ei tule.

Se olisi vähän sama kuin jos nainen pukeutuisi pahvilaatikoihin ja muistuttaisi lasten robottipukua eikä puhuisi pihaustakaan. Ei siinä ole mitään mistä mies kiinnostuisi.

Silloin naisten pitäisi edes selvästi osoittaa se kiinnostuksensa, eikä antaa miehelle täysin päinvastaista kuvaa, koska sen oman kiinnostuksensa näyttäminen olisi jotenkin noloa ja siinä menettäisi kasvonsa tai jotain. Naispuolisen kaverini kautta kuulin, että eräs toinen nainen oli ollut minusta kiinnostunut, mutten minä sitä tajunnut kun häneltä tuli niin ristiriitaisia merkkejä. Omasta kuvakulmastani esimerkiksi heti alkuun naureskellen tylytti minut ettei hän minunlaisiin miehiin viitsi sekaantua hah-haa. Ajattelin, että okei, ei sitten. Kuitenkin välillä oli käpälöimässä ja hinkuttamassa itseään minua vasten, mutta siltikin kutsui minua vaan kaveriksi. No okei, kaipa se jotain kaverillista tuttavuutta sitten oli vaan. Kuulteni kuitenkin muille (varatuille) miehille kertoili miten miehen voisi vielä laittaa ja vieläpä juuri minunlaiseni eikä ne jotkut tietyt jutut haittaa. No, ehken juuri minä sitten vaan kiinnostanut, kun kerran niin heti alkuun sanoi. Mutta kuitenkin sitten olisin nähtävästi kiinnostanutkin. Aaarghhh. Selvät merkit, eikä mitään tuollaista "esitänpä tässä nyt kasvoni säilyttääkseni kaveria mutta toivon että mies kuitenkin tajuaisi kiinnostukseni ja tekisi aloitteen"-kikkailua.

Et ilmeisesti itsekään kuitenkaan ollut tuosta naisesta kovin kiinnostunut, kun et itse tehnyt sitä aloitetta?

Ei tietenkään ole kivaa jos toinen antaa kovin ristiriitaisia viestejä, mutta kyllähän tuo nainen sinulle melkoisen hyvin ns. latuakin avasi sen aloitteen suhteen. Ei nainen miehen kimpussa kiehnää ja hinkuta itseään tätä vasten, jos ei ole kiinnostunut miehestä. Jos itse en tuollaisessa tilanteessa saisi mieheltä vastakaikua, olettaisin ilmanmuuta, että hän ei ole minusta kiinnostunut ja todennäköisesti ajattelisin nolanneeni itseni hänen silmissään.

Niin että ensin kun on annettu merkkiä ettei kiinnosta pitäisikin yhtäkkiä olla iskemässä kun sattuu vähän hinkuttamaan? Eihän tuo aiheuta kuin hämmennystä tuollainen sekoboltsikäytös. Jos on kiinnostunut niin sitten ei höpötä mitään kaverijuttuja eikä lannista toista millään paskanjauhannalla, ettei kiinnosta vaikka kiinnostaisikin.

Autistit ne ei vaan tajuu, että naiset puhuu yhtä ja tekee toista. Niiden puheita ei kannata KOSKAAN uskoa. Tämän tietää jokainen Chad.

No höpöhöpö. Eivät naiset yleisesti ole yhtään sen epärehellisempiä kuin miehetkään. Tässä toiseen tutustumispelissä vaan moni, sukupuoleen katsomatta, turvautuu epäsuoraan viestintään suoran puheen sijaan. Siitä sitten johtuu väärinymmärryksetkin.

Toisesta kiinnostuminenkaan ei ole mikään yksiselitteinen "joko kiinnostaa tai ei kiinnosta ja tämä maailman loppuun asti" -juttu. Kiinnostus voi herätä vasta tutustumisen myötä tai se voi myös haihtua sen myötä.

Kiinnostuminen ei myöskään läheskään aina ole pelkästään toisesta ihmisestä riippuvainen asia, vaan usein siihen vaikuttaa oma mieliala, elämäntilanne, elämänkokemukset yms. Olen omassa elämässäni huomannut, etten esimerkiksi työttömänä ollessani oikein osaa tai anna itselleni lupaa kiinnostua kenestäkään, koska työttömyys hävettää minua. Pelkään että olen toisen silmissä samanlainen luuseri kuin millaisena itseni näen. En myöskään kiinnostu miehistä kovinkaan helposti jos olen juuri vastikään eronnut suhteesta. Tai sitten jos mulla on huono itsetunto, niin kynnys paitsi kiinnostua sekä osoittaa kiinnostuksensa toiselle kasvaa. Ei nämä helppoja juttuja ole naisillekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä, että suomalaiselle miehelle nuo metoot yms on niin kova kalahdus ja älähdys. Esimerkiksi Jenkeissä kuulutellaan metroasemilla ja julkisissa kulkineissakin puhelinnumeroa, johon soittaa jos tulee vähänkään seksuaalisesti häirityksi. Tästä huolimatta miehet uskaltavat tehdä aloitteita.

Joko suomalainen ei siis erota ahdistelun ja aloitteen välistä eroa tai sitten syyllisyys painaa jotenkin? Kun muualla tällaista ongelmaa ei oikeastaan ole.

Itse olen aloitteellinen nainen ja lähestyn mieluiten itse miestä, mutta kunhan vain aina mietin tätä. Että miksi meillä on kansallisen tason ulina kansainvälisestä liikkeestä.

Johtunee siitä että suomalaiset ihan oikeasti yrittävät noudattaa ohjeita eikä vain sano niin. Useammankin kerran on todettu että ei-toivottu aloite voidaan tulkita seksuaaliseksi häirinnäksi. Aloitteen tehdessäsi otat siis melkoisen riskin. 

Mikä tämä melkoinen riski on, jos teet naiselle aloitteen ilman seksuaalisia kosketuksia tai vihjailuja? Sisältyykö siihe joku muukin riski, kuin se, että nainen ei innostu ja antaa pakit?

Kuinka moni normaali aikuinen nainen alkaa syyttämään seksuaalisesta häirinnästä miestä, joka ei ole edes puhunut seksistä mitään?

Kaikilla epänormaaleilla on otsaan tatuoituna:"Olen aivan pimeä. Varokaa!"

Straight White Male kirjoitti:

Miksi heteromiehen pitäisi käyttäytyä kuin robotti ja ehdoin tahdoin hakeutua parisuhteeseen?  Vapaana poikamiehenä sitä saa päättää omasta ajan ja rahan käytöstä ilman että tarvitsee tinkiä omista rutiineistaan ja tehdä laihoja kompromisseja. Olen siinä määrin romantikko että nykyisestä asemasta luopuminen edellyttää voimakasta rakastumisesta, jonka vuoksi on valmis tekemään kaikkea hullua kyseisen naisen huomion saavuttamiseksi. Mutta noita aitoja rakastumisia tapahtuu hyvin harvoin.

On mukava jututtaa erilaisia ihmisiä ilman sen suurempia motiiveja olipa kyseessä sitten vanha mummo tai keski-ikäinen mies eikä vain niitä mahdollisia seurustelukumppaneita. Parasta harjoitusta sosiaalisille taidoille on tavata erilaisia ihmisiä spontaanisti vaikka kauppareisun yhteydessä.

Jos sitä alkaa ajattelemaan että tuossa on se nainen, jonka kanssa haluan viettää loppuelämäni, niin silloin varmasti kipsautuu eikä saa yhtään järkevää sanaa suustaan ulos. Olen mielelläni kotona omissa oloissa ja kun haluan tavata ihmisiä, lähden itse liikkeelle. Tosin tämä korona-aika on tehokkaasti vähentänyt sosiaalisii kontakteja ja satunnaisia tapaamisia.

Samat setit täälläkin. Ja kävipä tuossa vuosi sitten, että kolahti ihan kunnolla ja olin valmis tekemään jotain asian eteen. Olin ns. varpaita myöten ihastunut. No huonosti siinä kävi ja kyllä teki kipeää. Olen nyt entistä varovampi näissä asioissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvemmin näkee niin rumaa naista, että kannattaa mennä juttusille. Nykyään pitää arvioida että nainen on ulkoisesti vähintään kaksi pykälää omaa tasoa alempi, mieluiten kolme. Sitten vasta juttusille.

Riittääkö 2,1 huonompi, vai pitääkö olla 3,49 tai enemmän? Vai riittäisikö kuitenkin 2,0001 huonompi?

Mihin vedetään raja?

Tasoteoria on pastaa, pizzaa ja pastaa.

Ei siinä, voihan rumienkin naisten kanssa olla hauskaa, mutta henkilökohtaisesti, jos itse valitsen, valitsen nätin naisen, ikäiseni, en parikymppistä.

Jos on itse siellä tasoskaalan yläpäässä, eli naisia tuosta vain valitaan ja otetaan, niin se varmasti luokin sellaisen illuusion ettei mitään tasoja ole.

Tuskin -70 luvulla syntynyt työtön lievästi ylipainoinen kaljuutuva hukkapätkä tasoskaalan yläpäässä on. En siltikään tuijottele mitään tasoja, kerroin vain, että lähestyn mieluimmin itseäni viehättäviä naisia kuin naisia jotka koen rumiksi. En väittänyt saavani niitä kaunottaria suhteeseen.

metoo

Vierailija kirjoitti:

"Anteeksi, mutta oletko kiinnostunut?"

"Alkaisimmeko parisuhteeseen?"

Puhukaa, hyvät ihmiset!

Jotenkin repesin tuohon kirjakieleen. Olis kyl tosi koomista jos menis noin kysymään joltain.

Joko kyllästyitte niihin mokkiksiin ja nokipoikiin kun tuollaista kyselette?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä, että suomalaiselle miehelle nuo metoot yms on niin kova kalahdus ja älähdys. Esimerkiksi Jenkeissä kuulutellaan metroasemilla ja julkisissa kulkineissakin puhelinnumeroa, johon soittaa jos tulee vähänkään seksuaalisesti häirityksi. Tästä huolimatta miehet uskaltavat tehdä aloitteita.

Joko suomalainen ei siis erota ahdistelun ja aloitteen välistä eroa tai sitten syyllisyys painaa jotenkin? Kun muualla tällaista ongelmaa ei oikeastaan ole.

Itse olen aloitteellinen nainen ja lähestyn mieluiten itse miestä, mutta kunhan vain aina mietin tätä. Että miksi meillä on kansallisen tason ulina kansainvälisestä liikkeestä.

Johtunee siitä että suomalaiset ihan oikeasti yrittävät noudattaa ohjeita eikä vain sano niin. Useammankin kerran on todettu että ei-toivottu aloite voidaan tulkita seksuaaliseksi häirinnäksi. Aloitteen tehdessäsi otat siis melkoisen riskin. 

Mikä tämä melkoinen riski on, jos teet naiselle aloitteen ilman seksuaalisia kosketuksia tai vihjailuja? Sisältyykö siihe joku muukin riski, kuin se, että nainen ei innostu ja antaa pakit?

Kuinka moni normaali aikuinen nainen alkaa syyttämään seksuaalisesta häirinnästä miestä, joka ei ole edes puhunut seksistä mitään?

Kaikilla epänormaaleilla on otsaan tatuoituna:"Olen aivan pimeä. Varokaa!"

Suurin osa naisista on kuitenkin ihan normaaleja. Mutta oliko tämä "melkoinen riski" siis se, että nainen sattuukin olemaan epänormaali ja alkaa kiljumaan että älä ahdistele mua, jolloin kaikki muutkin paikalla olijat todennäköisesti tajuavat hänen olevan epänormaali?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä, että suomalaiselle miehelle nuo metoot yms on niin kova kalahdus ja älähdys. Esimerkiksi Jenkeissä kuulutellaan metroasemilla ja julkisissa kulkineissakin puhelinnumeroa, johon soittaa jos tulee vähänkään seksuaalisesti häirityksi. Tästä huolimatta miehet uskaltavat tehdä aloitteita.

Joko suomalainen ei siis erota ahdistelun ja aloitteen välistä eroa tai sitten syyllisyys painaa jotenkin? Kun muualla tällaista ongelmaa ei oikeastaan ole.

Itse olen aloitteellinen nainen ja lähestyn mieluiten itse miestä, mutta kunhan vain aina mietin tätä. Että miksi meillä on kansallisen tason ulina kansainvälisestä liikkeestä.

Johtunee siitä että suomalaiset ihan oikeasti yrittävät noudattaa ohjeita eikä vain sano niin. Useammankin kerran on todettu että ei-toivottu aloite voidaan tulkita seksuaaliseksi häirinnäksi. Aloitteen tehdessäsi otat siis melkoisen riskin. 

Mikä tämä melkoinen riski on, jos teet naiselle aloitteen ilman seksuaalisia kosketuksia tai vihjailuja? Sisältyykö siihe joku muukin riski, kuin se, että nainen ei innostu ja antaa pakit?

Kuinka moni normaali aikuinen nainen alkaa syyttämään seksuaalisesta häirinnästä miestä, joka ei ole edes puhunut seksistä mitään?

Kaikilla epänormaaleilla on otsaan tatuoituna:"Olen aivan pimeä. Varokaa!"

Suurin osa naisista on kuitenkin ihan normaaleja. Mutta oliko tämä "melkoinen riski" siis se, että nainen sattuukin olemaan epänormaali ja alkaa kiljumaan että älä ahdistele mua, jolloin kaikki muutkin paikalla olijat todennäköisesti tajuavat hänen olevan epänormaali?

Missä niitä normaaleja naisia on?

Aina vaan jotain feministi-viher-vegaani-pörhojä.

Vai oliko tuo nyt sitten se normaali?

Vierailija kirjoitti:

Joko kyllästyitte niihin mokkiksiin ja nokipoikiin kun tuollaista kyselette?

Omasta puolestani nauttikoot  ä m m ä t  nyt niistä kun ovat  t u s s u t  turvoksissa niitä tänne kokoajan lisää haalimassa.

Sitä saa mitä tilaa.

Naiset eivät ole koskaan lähestyneet minua, olen tehnyt siitä omat johtopäätökseni omasta ulkonäöstäni. Nettideittailun kautta olen saanut jotain lyhyitä juttuja aikaan, mutten mitään pysyvää.

Asiaa ei yhtään auta se, että ikää on pian 40 eikä työhistoriani ole kovin kummoinen (työttömyyttä, lyhyitä työjaksoja, ei kunnon uraa), en omista autoa, omaa asuntoa tai harrasta aktiivisia ulkoilmaharrastuksia (eivät yksinkertaisesti kiinnosta). Kaiken saa kruunattua ikäisekseni liiän alhaisella kuukausipalkalla.

Vierailija kirjoitti:

Luovuttaminen on järkevintä tehdä ajoissa, ennenkuin päänuppi sekoaa lopullisesti. Suosittelen miehille!

MGTOW4LIFE

Vierailija kirjoitti:

Miehet, näyttäisi olevan paremminkin "miehet." En minäkään suosittele kadulla tai edes kaupassa ensimmäistä vastaantulijaa lähestymään, mutta pikkuisen tutulle - voit varmuudella sanoa nähneesi hänet ennenkin, ja ehkä hänkin on kerran pari silmiisi vilkaissut - voi ihan hymyillä, ja jopa tervehtiä, ja sen jälkeen on todennäköisesti lupa jo sanoa muutakin. Katse ja hymy naiselta kuitenkaan, - toivottavasti kukaan ei ylläty - ei oikeuta "tarttumaan piparista" eikä mistään muualtakaan.

Perus käytöstavat ja itsetunto kuntoon. Tai voihan sitä jatkaa ulisemista mm. täällä ja olutta saa kaupasta mielinmäärin tuskaa lievittämään, se tosin tekee sinulle ajanmittaan naisen lähestymisen hankalammaksi.

Kukas täällä on   u l i s s u t   muuta kuin ettei löydä hyviä miehiä?

Joo, yks "k i l t t i m i e s" spammaaja joka on sama tyyppi kuin se   k a n n a b i s k e t k u

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tarvetta enää iskeä, mutta vastaan menneisyyden perusteella.

Iskeminen ei ole pelottavaa. Se on aina ollut (minulle) hyvin helppoa. Pelottava osuus on nimenomaan seuraukset.

Ajatellaan vaikkapa urheiluseuraa, seurakuntaa, vakiokuntosalia tai muuta paikkaa, jossa käy itse usein, ja jossa näkee viikosta toiseen suunnilleen samat 10-15 kiinnostavaa naista. Minulle ei olisi ongelmaa kysyä vaikka kaikkia treffeille. Kuten jo sanoin: ongelmana ovat seuraukset. => Jos/kun isken yhtä sen urheiluseuran/seurakunnan naisista ja epäonnistun, kaikki muutkin kääntävät minulle selkänsä. Jos siis aloite epäonnistuu, ja seura edelleen kiinnostaisi, on edessä urheiluseuran/seurakunnan/kaveripiirin tai muun vastaavan vaihtaminen kokonaan.

Aloitin iskemään tyttöjä 13-vuotiaana, ja seurustelin ensimmäisen kerran vasta 18-vuotiaana. Ja se ensimmäinen tyttöystäväni oli naapurikaupungista, jossa kukaan ei minua ennakkoon tuntenut. Siitä eteenpäin KAIKKI parisuhteeni olen löytänyt ympäristöstä, jossa kukaan ei ole minua ennakolta tuntenut.

Juuri tuo naisten kollektiivinen torjunta yhden epäonnistuneen aloitteen jälkeen on se syy, miksi Tinder ja muu nettideittailu on miesten keskuudessa niin suosittua.

Tiedätkö mistä tämä johtuu? Kun kysyt yhtä treffeille, kaikki tietävät hänen olevan sinun ensimmäinen  valintasi. Jos saat pakit ja siirryt yrittämään seuraavaa, se seuraava tietää että olisit mieluummin halunnut sen jota kysyit ensimmäisenä ja hän on itse kakkosvaihtoehto, johon joudut tyytymään kun ekalle et kelvannut. Ei kukaan halua olla se kakkosvaihtoehto.

Ei sillä ole mitään väliä mistä se johtuu, kyse on siitä että noin käy.

Mitä v**tua te vääntelette ja kääntelette asiaa jatkuvasti? Ensin kiistetään "mitä sä muka pelkäät, mikä maine menee" ja sitten kun vääntää rautalangasta, selität mistä se johtuu.

Ei s**tana... Miehet: tätä se on sitten aviossakin. Miettikää kannattaako haaskata elämänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tarvetta enää iskeä, mutta vastaan menneisyyden perusteella.

Iskeminen ei ole pelottavaa. Se on aina ollut (minulle) hyvin helppoa. Pelottava osuus on nimenomaan seuraukset.

Ajatellaan vaikkapa urheiluseuraa, seurakuntaa, vakiokuntosalia tai muuta paikkaa, jossa käy itse usein, ja jossa näkee viikosta toiseen suunnilleen samat 10-15 kiinnostavaa naista. Minulle ei olisi ongelmaa kysyä vaikka kaikkia treffeille. Kuten jo sanoin: ongelmana ovat seuraukset. => Jos/kun isken yhtä sen urheiluseuran/seurakunnan naisista ja epäonnistun, kaikki muutkin kääntävät minulle selkänsä. Jos siis aloite epäonnistuu, ja seura edelleen kiinnostaisi, on edessä urheiluseuran/seurakunnan/kaveripiirin tai muun vastaavan vaihtaminen kokonaan.

Aloitin iskemään tyttöjä 13-vuotiaana, ja seurustelin ensimmäisen kerran vasta 18-vuotiaana. Ja se ensimmäinen tyttöystäväni oli naapurikaupungista, jossa kukaan ei minua ennakkoon tuntenut. Siitä eteenpäin KAIKKI parisuhteeni olen löytänyt ympäristöstä, jossa kukaan ei ole minua ennakolta tuntenut.

Juuri tuo naisten kollektiivinen torjunta yhden epäonnistuneen aloitteen jälkeen on se syy, miksi Tinder ja muu nettideittailu on miesten keskuudessa niin suosittua.

Tuo nyt ei kyllä pidä yhtään paikkansa että jos jossain harrastuksessa yhden kanssa ei natsannut niin ei natsaa sen jälkeen kenenkään muunkaan kanssa joka siellä harrastuksessa on myös paikalla. Iät ja ajat ihmiset ovat seurustelleet milloin ex-kumppanin serkkujen, kamujen, tutun tuttujen kanssa. Aika ennen nettiä on paljon pidempi kuin netin kanssa ja kyllä silloin niitä kumppaneita löytyi ihan samalla tavalla kuin nytkin. Voi niitä naisia pyytää treffeille muualtakin kuin sieltä samasta ja yhdestä harrastuksesta. Ja ihan tuntemattomiakin.

Ei, kyllä tuo kaveri on täysin oikeassa. Vain onnistuneet palkitaan muidenkin osalta, pakit saaneet taas menettävät arvonsa muiden silmissä. Ja lopulta myös uskon itseensä. Siksi miehet eivät lähesty naisia kovinkaan paljoa.

Tuolla logiikalla ihmiset olisivat kuolleet jo sukupuuttoon. Tämän päivän ongelma on että nyt miehillä on porno 24/7 saatavilla sekä nykyään jopa nuket joita panna, ei niitä oikeat naiset enää kiinnosta. 

Ei missään tapauksessa kuollut sukupuuttoon, koska se kaikkein hyväksymä eliittimies siitti lapsia kaikille tienoon naisille.

Entisaikoina naiset naitettiin ja naisten oli yleisestikin oltava vähemmän nirsoja, kovassa maailmassa kun ei yksin pärjännyt. Kaikki tämä on muuttunut nykyajassa.

Tämä ei silti selitä sitä miksi miehet eivät enää edes yritä tai jopa pelkäävät...

Miksi yrittäisivät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En vain jaksaisi enää, vaikka olisinkin sinkku. Jos nainen vain odottaa, että mies lähestyisi, hän varmaan odottaa, että mies tekisi kaiken muunkin suhteessa eikä itse tarvitse tehdä mitään. Avuttomat naiset eivät kiinnosta.

Mistä te miehet tuntemattomista naisista tiedätte, että he ovat avuttomia naisia, jotka vain odottavat että mies lähestyy? Näkyykö tällainen naisesta päälle päin?

Niinhän te naisetkin tiedätte tuntemattomista miehistäkin jo kaiken luonteesta lähtirn valmiiksi ulkonäön perusteella ettei kelpaa. Mikä tässä on eri asia?

Siis jos joku tyrmää pelkän ulkonäön perusteella niin torjunnan syynä silloin on ihan puhtaasti se ulkonäkö, ei se että nainen olisi sen perusteella päätellyt jotain luonteesta. Joidenkin ulkonäöstä (tai yleensä koko ulkoisesta olemuksesta) vaan tulee välitön ei-reaktio ja se voi riittää ihan hyvin torjumiseen. Mutta tokihan miehen tavasta ottaa kontaktia pystyy päättelemään jotain myös persoonasta - myös niitä ei-niin-positiivisia asioita.

Sehän on tuhanteen kertaan täälläkin sanottu, että jos nainen joutuu tehdä aloitteen, niin joutuu tehdä kaiken muunkin koska aloitteita tekemätön mies on muussakin elämässä tietenkin täysi saamaton vätys. ohis

No voihan ollakin vätys, mistäpä sen tietää. Minä en kuitenkaan niin ajattele vaan ennemmin ettei kyseinen mies ole kiinnostunut minusta. Se on ainut päätelmä jonka osaan tehdä, sillä oletan että riittävän kiinnostunut tekee ennemmin tai myöhemmin aloitteen.

Ja sitten odotellaan, ja odotellaan, ja o-d-o-t-e-l-l-a-a-n, kun kumpikaan ei joko uskalla tai vaan halua tehdä mitään.

Jos nainen on aidosti kiinnostunut, hän tekee kyllä aloitteen.

Millaisen aloitteen? En ole kuuna päivänä nähnyt elämäni aikana naisen tekevän selvää "lähtisitkö kanssani..."-aloitetta kenellekään, itsestäni nyt puhumattakaan.

Nainen luo katseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tarvetta enää iskeä, mutta vastaan menneisyyden perusteella.

Iskeminen ei ole pelottavaa. Se on aina ollut (minulle) hyvin helppoa. Pelottava osuus on nimenomaan seuraukset.

Ajatellaan vaikkapa urheiluseuraa, seurakuntaa, vakiokuntosalia tai muuta paikkaa, jossa käy itse usein, ja jossa näkee viikosta toiseen suunnilleen samat 10-15 kiinnostavaa naista. Minulle ei olisi ongelmaa kysyä vaikka kaikkia treffeille. Kuten jo sanoin: ongelmana ovat seuraukset. => Jos/kun isken yhtä sen urheiluseuran/seurakunnan naisista ja epäonnistun, kaikki muutkin kääntävät minulle selkänsä. Jos siis aloite epäonnistuu, ja seura edelleen kiinnostaisi, on edessä urheiluseuran/seurakunnan/kaveripiirin tai muun vastaavan vaihtaminen kokonaan.

Aloitin iskemään tyttöjä 13-vuotiaana, ja seurustelin ensimmäisen kerran vasta 18-vuotiaana. Ja se ensimmäinen tyttöystäväni oli naapurikaupungista, jossa kukaan ei minua ennakkoon tuntenut. Siitä eteenpäin KAIKKI parisuhteeni olen löytänyt ympäristöstä, jossa kukaan ei ole minua ennakolta tuntenut.

Juuri tuo naisten kollektiivinen torjunta yhden epäonnistuneen aloitteen jälkeen on se syy, miksi Tinder ja muu nettideittailu on miesten keskuudessa niin suosittua.

Tuo nyt ei kyllä pidä yhtään paikkansa että jos jossain harrastuksessa yhden kanssa ei natsannut niin ei natsaa sen jälkeen kenenkään muunkaan kanssa joka siellä harrastuksessa on myös paikalla. Iät ja ajat ihmiset ovat seurustelleet milloin ex-kumppanin serkkujen, kamujen, tutun tuttujen kanssa. Aika ennen nettiä on paljon pidempi kuin netin kanssa ja kyllä silloin niitä kumppaneita löytyi ihan samalla tavalla kuin nytkin. Voi niitä naisia pyytää treffeille muualtakin kuin sieltä samasta ja yhdestä harrastuksesta. Ja ihan tuntemattomiakin.

Ei, kyllä tuo kaveri on täysin oikeassa. Vain onnistuneet palkitaan muidenkin osalta, pakit saaneet taas menettävät arvonsa muiden silmissä. Ja lopulta myös uskon itseensä. Siksi miehet eivät lähesty naisia kovinkaan paljoa.

Tuolla logiikalla ihmiset olisivat kuolleet jo sukupuuttoon. Tämän päivän ongelma on että nyt miehillä on porno 24/7 saatavilla sekä nykyään jopa nuket joita panna, ei niitä oikeat naiset enää kiinnosta. 

Ei missään tapauksessa kuollut sukupuuttoon, koska se kaikkein hyväksymä eliittimies siitti lapsia kaikille tienoon naisille.

Entisaikoina naiset naitettiin ja naisten oli yleisestikin oltava vähemmän nirsoja, kovassa maailmassa kun ei yksin pärjännyt. Kaikki tämä on muuttunut nykyajassa.

Tämä ei silti selitä sitä miksi miehet eivät enää edes yritä tai jopa pelkäävät...

Ehkäpä siksi, ettei ole kovin kiva saada monia pakkeja. Luulisi nyt naisenkin käsittävän? Toki ne aloitteita tekee, joilla se tuottaa tulosta. Toiset luovuttaa, kun idioottihan se on joka pään seinäänhakkaamista jatkaa ihmetellessä, kun tulee pää kipeäksi.

Tuo on luuserin puhetta. Niin kauan kuin on elämää on toivoa! Jos kaikki ajattelis noin kuin sinä, niin ei tässä maailmassa saisi yhtään mitään aikaiseksi. Minua on kohdeltu kuin puhdasta paskaa useamman miehen toimesta, enkä silti ole menettänyt toivoa siitä, että joskus voin vielä löytää rakkauden. Pakit on pientä siihen nähden mitä mä olen käynyt läpi, joten nyt vähän itsevarmuutta tuohon touhuun ja kentälle hyvä mies!

Ei tartte, naiset hoitaa sen puolen jos kiinnostaa. 

Vierailija kirjoitti:

Yli 500 heteromiestä jotka eivät lähesty naista syystä tai toisesta ja tämä vain joku hikinen vauva.fi 

Ohhoh... :O 

Ja tuhansia palstanaisia jotka odottavat vain että mies lähestyy

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet, näyttäisi olevan paremminkin "miehet." En minäkään suosittele kadulla tai edes kaupassa ensimmäistä vastaantulijaa lähestymään, mutta pikkuisen tutulle - voit varmuudella sanoa nähneesi hänet ennenkin, ja ehkä hänkin on kerran pari silmiisi vilkaissut - voi ihan hymyillä, ja jopa tervehtiä, ja sen jälkeen on todennäköisesti lupa jo sanoa muutakin. Katse ja hymy naiselta kuitenkaan, - toivottavasti kukaan ei ylläty - ei oikeuta "tarttumaan piparista" eikä mistään muualtakaan.

Perus käytöstavat ja itsetunto kuntoon. Tai voihan sitä jatkaa ulisemista mm. täällä ja olutta saa kaupasta mielinmäärin tuskaa lievittämään, se tosin tekee sinulle ajanmittaan naisen lähestymisen hankalammaksi.

"Itsetunto kuntoon", ja mitenköhän tuo nyt onnistuu? Niskasta kiinni vaan ja silleen? Väittäisin että aika helvetin helppo sanoa etenkin jos ei itse tarvitse aloitteita suorittaa.

En väitä että se helppoa olisikaan. Hyväksyy itsessään sen mitä ei pysty muuttamaan ja pyrkii muuttamaan niitä juttuja joita pystyy parantamaan. Omalla kohdalla auttoi tajuta, että lähestyessä toista ihmistä, naista minun tapauksessani, nainen ei ole minulle mitään velkaa, pakit ei ole mitään minulta pois. Minulla on vain voitettavaa, jutteli nainen sitten kanssani vartin, tai jopa lähtee luokseni yöksi.

Ennen aloitusrepliikkiä, minulla ei ole mitään, sen jälkeen voi olla ei-mitään tai mitä vain. Pakit ei ole maailmanloppu, kiitos ei, ei ole maailmanloppu, monesta lyhyestä keskustelusta olen saanut hyvänpäiväntutun joka tulee itse jututtamaan yöelämässä minua. Viimeisimmän kanssa on tapailtu toista vuotta. Harmittaa vaan, että piti ettei nuorempana tajunnut, ettei katkeroituminen kannata, se vain karkottaa nekin jotka saattaisivat kiinnostua, kun saa jutun alkuun.

Ei se ole katkeroitumista että tajuaa ettei tarvitse naista mihinkään

Se on valaistuminen

Välillä olen miettinyt sitä onnea, että puolisoni on mies kuten itsekin. On vaan oikeestiniin paljon helpompaa, kun ei tarvi miettiä tätä nykyään järkyttäväksi paisunutta sukupuolten välistä kuilua. Vastakkaisista poteroista huudellaan kuinka katsekin on rikos ja miehet ryhtyy marttyyreiksi. Tuntuu, että keskiverto-ajattelu on ihan liian tylsää kaikille.