Vaativien vauvojen äidit: koska helpottaa vauvan kanssa/helpottaako koskaan?
Olen aiemmin kirjoitellutkin meidän neidistä joka mielestäni lukeutuu vaativien vauvojen joukkoon: ei viihdy juuri muualla kuin sylissä ja vain tietyissä asennoissa, nukkuu huonosti päivisin, on erittäin kärttynen kaiken valveillaoloaikansa, inhoaa vaunuja, ei halua olla lattialla ilman jatkuvaa viihdyttämistä jne...
Neiti nyt 3kk ja mietinkin että koskahan mahtaa helpottaa? Vai helpottaako ollenkaan? Kaikki sanoivat aluksi että kun lapsi lähenee 3kk alkaa " elämä hymyilemään" , mutta meidän tapauksessa tämä ei ainakaan vielä ole pitänyt paikkaansa. Mietinkin nyt että onko tämä sitten pysyvä olotila? Voiko lapsi tosiaan olla luonteeltaan vaan niin kärttyisä? Itse en tätä haluaisi uskoa.
Lääkärissä on tyttöä käytetty ja nyt olen maidoton/munaton dietillä mutta mitään muutosta ei tunnu tapahtuvan.
Itse en pääse edes kunnolla tuulettamaan päätäni koska neitimme kieltäytyy pullosta ja huutaa ja kirkuu naama punaisena pullolle. Siksi haluaisinkin tietää miten muilla on mennyt. Onko edes odotettavissa valoa tunnelin päässä? Rakastan tytärtäni yli kaiken mutta aika raskasta tämä on ja voimia koettelee.
Kiitos jos joku jaksaa vastata ja anteeksi taas tämä valitukseni!
Emmi
Kommentit (23)
Meidän kuopus oli kaikkien mittapuiden mukaan vaativa, nukkui huonosti, huusi kaikkialla muualla paitsi sylissä,rattaat olivat kuin kuolemantuomio ekat 8kk, ei ole IKINÄ viihtynyt lattialla ja ikää nyt 14kk.
Meillä kantoliina oli arjen pelastaja, poika sinne niin johan oli parempi, siinä imetin ja nukutin poikaa.
Lattialla en ole pitänyt väkisten, olen lukenut jostain tutkimuksesta, että lapsen motoriikan kehitykselle juuri sylissä/liinassa pitäminen on tärketä. En usko, että lapsi oppii sen nopeammin liikkumaan, vaikka huudattaisi lattialla. Uskon, että lapsi lähtee liikkeelle kun on siihen valmis.
Pullonkaan ei oppinut, ihan pari kertaa vauvana poika söi pullosta, muuten oli syömättä enemmin kuin koski pulloon.
Sitten varsinaiseen kysymykseen, en sanoisi että on helpottanut, vaan vaativuus on muuttanut muotoaan. Poika on hyvin tempperamenttinen, tulta ja tappuraa ja jos ei saa tahtoaan läpi, kirkuu ja viskoo tavaroita, mutta asian kääntöpuolena, kun asiat ovat hyvin, ne ovat todella hyvin, silloin poika on hurjan aurinkoinen ja ihana. Vieläkään ei viihdy lattialla ollenkaan, ehkä 30 minuuttia kerrallaan, ellei ole seuraa, jos on muita lapsia viihtyy mainioisti lattialla, tosin sylissä käy tankkamassa läheisyyttä. Mutta vallan ihana tuo meidän pikku pippuri on =) Nyt on nukuttu yöt hyvin, mutta muuten ei voi sanoa, että olisi helpottanut, osa asiosta on helpottunut, mutta tilalle on tullut joku uusi juttu
M+Poika
tuohon esikoisasemaan, meidän esikoinen on itse rauhallisuus, tosi tosi helppo vauva, joka viihtyi lattialla tuntikaupalla itsekseen. Ja tämä kuopus on sitten ihan eri maata, eiköhän se ole synnynäinen tempperamentti, joka pitkälle vaikuttaa
M+Pojat 1v ja 5v
...tuo tempperamentti. Joskus meilläkin on ollut noita monien mainitsemia hyviä kausia ja välillä jotkut asiat sujuu tosi helposti. Mutta kylläpä tuo kovaääninen ja nopea reagointi niin hyvässä kuin pahassa taitaa kuulua pojan luonteeseen. Ja tarve oppia eli oppimisen aikana kiukkuillaan ja kun taito on opittu, on iloinen (kovaääninen) veijari hetken aikaa. Ja uhmavaiheet ovat melko rajuja. Poika on nyt 2v.
Meilläkin pikkukakkonen on eri maata. Eikä erot todellakaan selity pelkällä esikoisasemalla ;)