Haluaisin erota miehestäni, mutta koen velvollisuudekseni jatkaa suhdetta
Mies odottaa, että alamme lähitulevaisuudessa yrittämään lasta. Itse taas haaveilen erosta. En saa lähtöä aikaiseksi, koska mies on uhrannut paljon omasta elämästään vuokseni ja auttanut minua taloudellisestikin. Olen luvannut elää elämäni hänen kanssaan. Enää ei vaan pätkääkään tunnu, että haluaisin ryhtyä tähän. Tiedän, että jos lähden, mies tulee syyllistämään minua kaikesta, mitä hän on vuokseni tehnyt.
Kommentit (17)
oletko katsonut elokuvan Tunnit?
Jonain päivänä löydät oman tahtosi ja on parempi että silloin et ole naimisissa miehen kanssa jota et rakasta ja lapset tehtynä. Siitä asetelmasta on ikävämpi lähteä.
Mitä se mies on uhrannut?
Miksi haaveilet erosta?
mikä teidän suhteessa on vikana?
mitä sinä sitten haluaisit?
miksi et saa sitä tässä suhteessa?
Kakkonen puhui asiaa. Tiedät tilanteesi hyvin, älä jatka valheelliista elämää, kadut sitä loppu ikäsi.
Ei kenelläkään ole velvollisuutta pilata elämäänsä jonkun toisen takia, siitä seuraa vain katkeruus. Jokainen saa elää elämänsä niinkuin haluaa ja itselle on paras.
Olen mies ja samantyyppisessä tilanteessa kuin ap.
Naisystäväni on voimakkaasti ripustautunut minuun ja tiedän, että lähtöni satuttaisi häntä pahasti. Mutta onko isompi paha jäädä parisuhteeseen, johon ei tunnu kuuluvansa - ja tehdä vielä lapsiakin siihen? Haluaisin isäksi, mutta en tässä suhteessa. :(
Nuorempi minäni olisi ehdottomasti sanonut sinulle: elä vtussa jatka, jätä se paska!
Perhe-elämämme oli nimittäin rakkaudetonta ja vailla minkäänlaista toisen ihmisen kunnioitusta, vihasin isääni ja halveksin äitiäni, joka suostui elämään noin, eikä potkaissut ukkoa pihalle. Joka päivä rukoilin, että ne eroaisi ja aina ihmettelin, minkä ihmeen takia he roikkuvat toisissaan, kun seurauksena ei ole muuta kuin suunnaton määrä mielipahaa ja katastrofeja. No minä itse olin myös seurausta tuosta suhteesta, tietty.
Vanhemmiten mieli on tyyntynyt, en halveksi äitiäni, ymmärrän hänen ajatusmaailmaansa, vaikka en hänen päätöksiään hyväksy. Itse olisin tehnyt toisin ja olen omassa elämässäni varonut tekemästä hänen virheitään. Ja olen onnistunutkin.
Kaiken tän paasauksen jälkeen: asioiden ei tarvitse edes olla niin hvetin persiillään, niin siitä huolimatta lapset huomaavat rakkaudettomuuden - ja se ei ole hyväksi. Ei kenellekään.
Minä olen 25 ja mieheni 27. Mies on mm. jättänyt ottamatta pitkään haluamaansa opiskelupaikkaa vuokseni, koska olisi joutunut muuttamaan toiselle paikkakunnalle, ja minun opiskeluni ovat täällä. Minä siis opiskelen ja mies maksaa vuokramme ja lähestulkoon kaikki muutkin menomme. Mies on ihan hyvä mies, mutta ei minulle se oikea. Ahdistaa elää "toisen elämää", tämä ei tunnu omalta. Olen vain mennyt voimakastahtoisen miehen mukana, enkä osaa hypätä kyydistä.
Täytyy katsoa tuo suositeltu elokuva, kiitos.
Aloittaja
Jos mies on uhrannut taloudellisesti, vaikkapa maksanut ison lainasi tai muuta vastaavaa, tee suunnitelma (ja esitä se hänelle), kuinka aiot maksaa hänelle takaisin. Jos hän on jättänyt lähtemättä työkomennukselle toiseen maahan, joka olisi ollut loistava hänen uralleen ja hän olisi sitä halunnut kovasti, mutta sinä olet vastustanut ja hän ei ole lähtenyt, ymmärrä ainakin pahoitella sitä. Missään nimessä älä lasta tee, mutta mieti tarkkaan (ja vaikka jonkun ammattiauttajan kanssa) mitä oikeasti itse haluat ja miksi et halua tätä suhdetta. Voi nimittäin olla niinkin, että haluat jotain mitä ei ole olemassakaan ja tämä olisi oikeasti paras mitä voisit saada. Älä tee päätöksiä hätiköiden.
Toisaalta jos on kyse siitä, että mies manipuloi, kontrolloi ym. tavoilla käyttäytyy huonosti, lähde, kun lapsia ei ole, se on vielä aika helppoa.
Onko eroon jokin tietty syy? Itse vähän samankaltainen tilanne, mutta haluan antaa vielä suhteelle tilaisuuden. Harvoin löytää semmoista miestä joka tekisi mitä tahansa vuoksesi.
Miehellehän se olisi vaan hyvä, saisi opiskella mitä haluaa, eikä tarvis maksaa sun elämistä. Vai onko se just se mikä sua on estänyt lähtemästä, että joutuisit taloudelliseen ahdinkoon?
Pärjäsin kyllä ennen miestäkin ihan hyvin taloudellisesti (ja muutenkin). Eli ei ole mistään sellaisesta kyse. Mies on aika kontrolloiva ja omistushaluinen, tuntuu, että elämä jää elämättä tässä suhteessa. Kaikki päivät ja viikonloput kuluvat kotona ja opiskellessa, alkaa masentaa. Se on suuri syy erosta haaveiluun. Tunnen itseni kuitenkin suht. nuoreksi vielä.
[quote author="Vierailija" time="15.12.2013 klo 00:30"]Kaikki päivät ja viikonloput kuluvat kotona ja opiskellessa, alkaa masentaa.
[/quote]Mitä sitten haluisit tehdä, bilettää?
[quote author="Vierailija" time="15.12.2013 klo 01:43"]
[quote author="Vierailija" time="15.12.2013 klo 00:30"]Kaikki päivät ja viikonloput kuluvat kotona ja opiskellessa, alkaa masentaa.
[/quote]Mitä sitten haluisit tehdä, bilettää?
[/quote]
biletys ja matkustelu eikö se ole avlla aina se hyväksyttävä syy tietoiseen lapsettomuuteen? :)
Mies ilmeisesti itse valitsi sen ettei lähtenyt opiskelemaan. Eli hänen päätös älä syyllisty. vuokra, no kyllähän mies tarttee kuitenkin asunnon itselleen vaikka asuisi yksinkin.
Itse saattaisin tuossa tilanteessa koettaa elää enemmän niin kuin haluaisin. tietysti tuossa on se ristiriita että jos käyt bilettämässä niin käytkö sitä miehen kustannuksella? Jos et, niin mene vaikka mies ei siitä niin tykkäisikään.
Jos haluatte aivan eri asioita niin erotkaa. Ja ennen lasten hankintaa. Lapset harvoin helpottavat tilannetta.
Kaksi vaihtoehtoa: a) lähde ja annan miehen syyllistää, b) jää ja kadu koko loppuikäsi että jäit.
Älä nyt ainakaan sitä mukulaa tuohon suhteeseen mene tekemään.