Aborttikokemuksia.. Voisitteko jakaa, kiitos.

Lääkkellinen abortti tehty reilu 2 vuotta sitten. Ei minusta ollut paha juttu. Keskeytyspäivänä kipuja ja vuotoa, ja jälkivuotoa muutaman viikon. Mutta operaationa yksinkertainen. Ei ollut  mulle henkisesti vaikea koska oli aivan selvää että en enää tee lapsia

Aikaa ennen lääkkeellistä aborttia. Ihan ok kokemus, ei mitään negatiivista. Humautus jolla taju pois ja asia oli hoidettu. Asiassa tietenkin piti miettiä monia asioita mutta itse tapahtuma oli minulle helppo. Mitään traumoja ei jäänyt ja sen jälkeen sain neljä lasta. Kyllä sä selviät, kuuntele sydäntäsi, älä av-mammoja.

Lääkkeellinen on helpompi, joten sillä, jos voit.

No ehkä se surkea olo päästä katoaisi kun antaisi lapsen tulla maailmaan....

[quote author="Vierailija" time="14.12.2013 klo 19:14"]

No ehkä se surkea olo päästä katoaisi kun antaisi lapsen tulla maailmaan....

   [/quote] Siskoni on raskaana, toivottu ja haluttu lapsi, mutta siskon psyyke ei kestäkään raskautta. Paniikkikohtauksia ja ahdistusta ja parhaillaan sisko on osastolla koska ei pärjä kotona eikä pärjämmyt edes äitimme luona. Että aika iso "ehkä", varsinkin kun et tiedä aloittajan tilanteesta yhtään mitään.

Lopetin bipolääkityksen kun minulla emni niin hyvin ja lääkkeet oli turhii, hypomaniassa miehiä riitti ja ehkäisy oli turha koska vahinkoja sattuu vain muille, kunnes minä itse olin se jokumuu.

Abortti oli läkkeellinen, ja oli helppo koska raskaus oli niin alussa. Kotona sain tehdä, ystävä oli tukena. Teki kipeää, mutta ei ollut sietämätöntä kipua. Panacod auttoi hyvin. 

Minulle tehtiin lääkkeellinen keskeytys vk.lla 7+2. Sairaalassa suun kautta esilääkitys ja seuraavana aamuna kotona lisää suun kautta ja suoraan emättimeen. Tämän olisi saaanut jäädä myös sairaalaan, mutta pääsin kotiin kun mieheni oli tukena. Ensimmäisen lääkkeen jälkeen tuli migreeni (tätä ollut ennemminkin) ja keskeytyspäivänä kovat kivut vatsassa ja selässä, myös pahoinvointi oli kova. Vaikka kivut olivat kovat, uskon että lääkkeelinen on "helpompi" vaihtoehto, jos sitä voi helpoksi sanoa. Jälkivuotoa kuukautisten tavoin reilu viikko. Tsemppiä sinulle ja älä kuuntele niitä jotka eivät tätä hyväksy. Joskus keskeytys on vaan ainoa vaihtoehto.

Mulle on tehty kaksi kertaa abortti, 16-vuotiaana ja 25-vuotiaana. Molemmilla kerroilla kaavinta nukutuksessa. Kyllähän se tuntui kurjalta että piti abortti tehdä, ja siellä sairaalassa oli hävettävää olla. Ei siinä mitään sen kummempaa, jälkivuotoa oli tietysti.

Lääkeellistä olis toisella kerralla kai jo voinut käyttää mutta en olisi halunnutkaan, olin kuullut/lukenut kauhujuttuja siitä minkälaista se on kipua ym. huonovointisuutta. Kun tehtiin kaavinta piti odottaa vähä myöhemmälle viikolle, olisko ollu 8. viikolle, ja raskauspahoinvointia piti kestää siihen asti.

Koskaan en ole katunut aborttia koska ne oli tarkkaan harkittuja järjellisiä päätöksiä. Mulla on ollut myös yksi keskenmeno ja se oli paljon tramaattisempi kuin abortit. Lapsia on kolme.

Kiitos vastauksista ja myötäelämisestä. Olen 45-vuotias, joten rahkeet eivät riitä enää uuteen raskauteen ja lapseen. Tein positiivisen testin eilen, joten tässä nyt sulatellaan aviomiehen kanssa asiaa tämä viikonloppu. Vaihtoehtoja ei kuitenkaan ole.

Vaihtoehtoja on aina,nykyään monikin ikäisesi saa lapsen ihan toivotustikin jopa! Harkitsin aborttia itsekin kun oli ero tulossa ym kamala tilanne mutta onneksi en tehnyt,aivan ihana poika olisi jäänyt syntymättä,on silmäteräni nykyään :)

Lääkkeellinen abortti, hyvin nopeasti plussa-testin jälkeen. Testin tein lauantaina, maanantaina lääkäriin josta lähete polille, polille keskiviikkona jossa varmistettiin raskaus ja laskivat keston, 5+2, sit lääkäri kyseli aborttihalukkuudestani ja olenko painostettu aborttiin tms. ja ymmärränkö että nyt raskaus keskeytyy. 

Sain siinä abortin "aloittavan" tabletin ja loput kotiini, reseptin kipulääkkeisiin ja loppuviikon sairauslomaa, sekä ohjeen palata sairaalaan jos vuodosta tulee valtavaa tai kipulääkkeistä ei ole apua.

Iltapäivällä alkoi melko runsas vuoto ja illalla kohtalaisen kivuliaat krampit. Mut ei keskeytys silti sattunut enempää kuin silloin tällöin mulla olevat rajut kuukautiset. Vuoto oli runsaampaa.

[quote author="Vierailija" time="14.12.2013 klo 21:18"]

Vaihtoehtoja on aina,nykyään monikin ikäisesi saa lapsen ihan toivotustikin jopa! Harkitsin aborttia itsekin kun oli ero tulossa ym kamala tilanne mutta onneksi en tehnyt,aivan ihana poika olisi jäänyt syntymättä,on silmäteräni nykyään :)

[/quote] Jos ne vaihtoehdot oikeasti olisi itselle vaihtoehtoja, ei aborttia harkitseva menisi aborttiim. Ei kukaan siitä nauti. Ja jos itse en olisi mennyt aikoinan aborttiin, minulla ei nyt olisi maailman ihnin poika ja maailman ihanin tyttö....

Lääkkeellä keskeytettiin. Hieman kramppeja oli, ei mitenkään sietämätöntä. En tarvinut kipulääkkeitä kuin pari buranaa. Kättärillä annettiin eka lääke ja kotiin loput. Jälkivuotoa muutama viikko ja ekat menkat olivat keskeytyksen jälkeen _runsaat_ .

Henkisesti olin rikki vaikka päätös oli oikea. Jälkeenpäin sairastuin masennukseen johon yksi suurimpia syitä abortti oli. Pahinta oli päätöksen jälkeen odottaa aikaa polille, kärsiä pahoinvoinnista ja muista oireista. Paras olisi ollut päästä heti keskeytykseen kun olin neuvolassa käynyt juttelemassa. Vaikka se päätös oli ja on edelleenkin oikea, tulee välillä mietittyä menetettyä vauvaa. Pahin päätös ikinä! Se miten raskaaksi tulin ja abortti siihen päälle, painaa edelleen, vaikka siitä on vuosia aikaa. Olen kuitenkin oppinut elämään asian kanssa. Henkiset kivut isompia kuin fyysiset.

En väittänytkään että joku "nauttisi" abortista! Mutta vaihtoehtoja on,oli elämäntilanne mikä hyvänsä..

Lääkkeellä keskeytettiin. Tai siis piti. Se ei toiminut (olin se 0,1% virhemarginaali) ja piti mennä kaavittavaksi. Sitkeä sissi se toukka, tartti kaksi aborttia päästä eroon tyypistä. Tottakai oli pää sekaisin, kun kahdesti piti käydä, mutta tiedän ehdottomasti tehneeni oikea ratkaisun

[quote author="Vierailija" time="14.12.2013 klo 21:55"]

Lääkkeellä keskeytettiin. Tai siis piti. Se ei toiminut (olin se 0,1% virhemarginaali) ja piti mennä kaavittavaksi. Sitkeä sissi se toukka, tartti kaksi aborttia päästä eroon tyypistä. Tottakai oli pää sekaisin, kun kahdesti piti käydä, mutta tiedän ehdottomasti tehneeni oikea ratkaisun

[/quote]

Kiva provo.

Tein keskeytyksen viime viikon lauantaina lääkkeellisesti. Tunnin ajan luulin että kuolen niihin kipuihin vahvasta lääkityksestä huolimatta.. Ja kyllä siinä oli mielenterveys koetuksella, kun huusin ja itkin vessanpöntöllä istuen ja kuulin kun veteen loiskahti isoja hyytymiä. Vuosin verta isoina hulahduksina. Parin päivän päästä tästä, eli juuri nyt kun tässä makaan, kivut alkoivat uudestaan melkein yhtä voimakkaina kun pahimmalla hetkellä. Raskasta. Voimia kaikille samaan tilanteeseen päätyvät. Jätetään abortinvastustajat omaan arvoonsa, he eivät voi tietää mitä me käydään läpi ja kuinka painavin syin tähän on päädytty. Kaikille yllätysvauvan saaminen kun ei tarkoita onnellista loppua.

Mulle tehtiin lääkkeellinen sairaalassa. Hoitaja kävi aina tuomassa lääkkeet, kun piti ottaa. Muuten päivä menikin nukkuessa ja lääkkeen oton aikaan kävin sitten vessassa ja iltapäivällä sitten tarkistettiin, ettei mitään jäänyt ja kotia.

Miksi abortin pitäisi olla kivuton? Pitäähän sen jossain tuntua että tietää mitä tekee eikä tulisi liian helpoksi / houkuttelevaksi.

Lääkkeellisen keskeytyksen jälkeen tarvitsin vielä kaavinnan. Molemmat fyysisesti helppoja, henkisesti rankkoja. Ainakin puolisen vuotta meni asian käsittelyssä, itkin varmaan joka päivä. Kun huomasin ajan mittaan päätöksen olleen oikea, olo helpottui. Nykyään en enää edes aina muista koko asiaa. Lapsia minulla on entuudestaan.