Parhaat neuvot äideille miten pitää mies tyytyväisenä ja perhe koossa

Tee tosiaan niitä asioita jotka tekee sinut onnelliseksi, onnellinen nainen on parempi vaimo ja äiti. Vältä uhriutumista ja aitojen tunteiden piilottelua, koska ne tekee katkeraksi. Hankkiudu eroon ihmisistä jotka pohjimmiltaan ei toivo sinulle mitään hyvää vaan pelkästään imee kaiken energian. Käytä aikaasi ihmisiin ja asioihin jotka tekee elämästäsi paremman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vinkki: vaikka vauva olisikin talossa, niin puolisoa ei saa unohtaa. Ystävällisesti puhuminen on helppoa ja sillä saa paljon parempia tuloksia aikaan kuin nalkuttamisella, huutamisella, vaikeroimisella, itsesäälillä tai vaikka marttyyrinä. Tämä koskee tietenkin molempia parisuhteen osapuolia.

Terv. Kolmen lapsen äiti

No onneksi olkoon vaan, jos miehesi kuuntelee eikä sinun tarvitse toistaa pyyntöäsi vaikka nyt vaikka siitä, että veisi roskat uloslähtiessään, kun sinä nukutat vauvaa. Se vaan kun tahtoo olemaan niin, että mies kulkee korvat kiinni eikä piittaa mistään pyynnöistä ja kun asian toistaa, niin johan alkaa valitus nalkutuksesta. Jos toisen osapuolen pitää suhteessa vaikeroida ja kokea itsesääliä, voi olla niin, että se toinen puoliso on omalla väliinpitämättömyydellään ajanut ne esiin.

Eli sinä olet se the Äiti ja sinä räyhäät miehellesi jostakin niin mitättömästä asiasta kuin roskiksen viemisestä? Mies voi nukuttaa vauvan (meillä tosin vauvat nukkuivat nukuttamattakin) ja minä voisin mielelläni kipaista roskapussin ja vaikka käväistä lenkillä samalla. Miehelle ei ollut yhtään ongelma hoitaa lapsiamme edes silloin kun lapset olivat ihan pieniä.

Olet valinnut huonon miehen, oma vika.

Missä kohtaa sanoin räyhääväni? Omaa tulkintaasi. Itse olet hyökkäävä sen verran, että vaikea uskoa että olisit hyvä puoliso. Mutta sinulla mitään perhettä ole. Etkä ole nainen.

Olen kolmen teinin äiti ja parisuhteeni lasten isään on onnellinen yhä vieläkin. Lasteni isä, mieheni, on erittäin hyvä aviomies minulle ja mahtava isä lapsilleen. Kunnioitamme ja arvostamme toisiamme, olemme toisistamme onnellisia ja lapsemme ovat tunteneet itsensä aina arvostetuiksi ja rakastetuksi, sillä lapsemme eivät ole mitään kiistakapuloita.

Olemme rakentaneet mieheni kanssa yksissä tuumin upean perheen ja kiitokset lähtevät siitä myös meidän molempien vanhemmille, jotka ovat olleet upeana esimerkkinä meille kaikille. Minä ja mieheni olemme olleet yhdessä yli 20 vuotta ja vanhempien onnelliset ja tasapainoiset parisuhteet ovat kestäneet jo yli 50 vuotta. Rakkaus ja toisen arvostus on meille siis itsestäänselvyys ja elämämme ei kaadu johonkin roskapussiin.

Kaikkea hyvää sinun parisuhteellesi, mutta muista, että sinulla on nyt käsissäsi lapsesi lapsuus. Jos roskapussi kuvaa teidän suhdettanne miehesi kanssa, niin se kuvaa myös lapsenne lapsuutta ja sitä myötä koko hänen elämäänsä. Te olette ison asian vartioita.

Vedit vähän mutkat suoriksi vastatessasi. Hienoa että perheesi on niin onnellinen. Miksi kuitenkin olet niin omahyväinen? Et voi olettaa toisesta noin paljon yksittäisen esimerkin vuoksi. Eli miksi suhtaudut niin vihamielisesti? Sinähän tässä tunnut se the ÄITI olevasi. Ja älä viitsi jankata enää, ehkä minulla on jopa ammatillisesti jonkinlainen ote asioihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vinkki: vaikka vauva olisikin talossa, niin puolisoa ei saa unohtaa. Ystävällisesti puhuminen on helppoa ja sillä saa paljon parempia tuloksia aikaan kuin nalkuttamisella, huutamisella, vaikeroimisella, itsesäälillä tai vaikka marttyyrinä. Tämä koskee tietenkin molempia parisuhteen osapuolia.

Terv. Kolmen lapsen äiti

No onneksi olkoon vaan, jos miehesi kuuntelee eikä sinun tarvitse toistaa pyyntöäsi vaikka nyt vaikka siitä, että veisi roskat uloslähtiessään, kun sinä nukutat vauvaa. Se vaan kun tahtoo olemaan niin, että mies kulkee korvat kiinni eikä piittaa mistään pyynnöistä ja kun asian toistaa, niin johan alkaa valitus nalkutuksesta. Jos toisen osapuolen pitää suhteessa vaikeroida ja kokea itsesääliä, voi olla niin, että se toinen puoliso on omalla väliinpitämättömyydellään ajanut ne esiin.

Eli sinä olet se the Äiti ja sinä räyhäät miehellesi jostakin niin mitättömästä asiasta kuin roskiksen viemisestä? Mies voi nukuttaa vauvan (meillä tosin vauvat nukkuivat nukuttamattakin) ja minä voisin mielelläni kipaista roskapussin ja vaikka käväistä lenkillä samalla. Miehelle ei ollut yhtään ongelma hoitaa lapsiamme edes silloin kun lapset olivat ihan pieniä.

Olet valinnut huonon miehen, oma vika.

Missä kohtaa sanoin räyhääväni? Omaa tulkintaasi. Itse olet hyökkäävä sen verran, että vaikea uskoa että olisit hyvä puoliso. Mutta sinulla mitään perhettä ole. Etkä ole nainen.

Olen kolmen teinin äiti ja parisuhteeni lasten isään on onnellinen yhä vieläkin. Lasteni isä, mieheni, on erittäin hyvä aviomies minulle ja mahtava isä lapsilleen. Kunnioitamme ja arvostamme toisiamme, olemme toisistamme onnellisia ja lapsemme ovat tunteneet itsensä aina arvostetuiksi ja rakastetuksi, sillä lapsemme eivät ole mitään kiistakapuloita.

Olemme rakentaneet mieheni kanssa yksissä tuumin upean perheen ja kiitokset lähtevät siitä myös meidän molempien vanhemmille, jotka ovat olleet upeana esimerkkinä meille kaikille. Minä ja mieheni olemme olleet yhdessä yli 20 vuotta ja vanhempien onnelliset ja tasapainoiset parisuhteet ovat kestäneet jo yli 50 vuotta. Rakkaus ja toisen arvostus on meille siis itsestäänselvyys ja elämämme ei kaadu johonkin roskapussiin.

Kaikkea hyvää sinun parisuhteellesi, mutta muista, että sinulla on nyt käsissäsi lapsesi lapsuus. Jos roskapussi kuvaa teidän suhdettanne miehesi kanssa, niin se kuvaa myös lapsenne lapsuutta ja sitä myötä koko hänen elämäänsä. Te olette ison asian vartioita.

Yhä, et ole nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vinkki: vaikka vauva olisikin talossa, niin puolisoa ei saa unohtaa. Ystävällisesti puhuminen on helppoa ja sillä saa paljon parempia tuloksia aikaan kuin nalkuttamisella, huutamisella, vaikeroimisella, itsesäälillä tai vaikka marttyyrinä. Tämä koskee tietenkin molempia parisuhteen osapuolia.

Terv. Kolmen lapsen äiti

No onneksi olkoon vaan, jos miehesi kuuntelee eikä sinun tarvitse toistaa pyyntöäsi vaikka nyt vaikka siitä, että veisi roskat uloslähtiessään, kun sinä nukutat vauvaa. Se vaan kun tahtoo olemaan niin, että mies kulkee korvat kiinni eikä piittaa mistään pyynnöistä ja kun asian toistaa, niin johan alkaa valitus nalkutuksesta. Jos toisen osapuolen pitää suhteessa vaikeroida ja kokea itsesääliä, voi olla niin, että se toinen puoliso on omalla väliinpitämättömyydellään ajanut ne esiin.

Eli sinä olet se the Äiti ja sinä räyhäät miehellesi jostakin niin mitättömästä asiasta kuin roskiksen viemisestä? Mies voi nukuttaa vauvan (meillä tosin vauvat nukkuivat nukuttamattakin) ja minä voisin mielelläni kipaista roskapussin ja vaikka käväistä lenkillä samalla. Miehelle ei ollut yhtään ongelma hoitaa lapsiamme edes silloin kun lapset olivat ihan pieniä.

Olet valinnut huonon miehen, oma vika.

Missä kohtaa sanoin räyhääväni? Omaa tulkintaasi. Itse olet hyökkäävä sen verran, että vaikea uskoa että olisit hyvä puoliso. Mutta sinulla mitään perhettä ole. Etkä ole nainen.

Olen kolmen teinin äiti ja parisuhteeni lasten isään on onnellinen yhä vieläkin. Lasteni isä, mieheni, on erittäin hyvä aviomies minulle ja mahtava isä lapsilleen. Kunnioitamme ja arvostamme toisiamme, olemme toisistamme onnellisia ja lapsemme ovat tunteneet itsensä aina arvostetuiksi ja rakastetuksi, sillä lapsemme eivät ole mitään kiistakapuloita.

Olemme rakentaneet mieheni kanssa yksissä tuumin upean perheen ja kiitokset lähtevät siitä myös meidän molempien vanhemmille, jotka ovat olleet upeana esimerkkinä meille kaikille. Minä ja mieheni olemme olleet yhdessä yli 20 vuotta ja vanhempien onnelliset ja tasapainoiset parisuhteet ovat kestäneet jo yli 50 vuotta. Rakkaus ja toisen arvostus on meille siis itsestäänselvyys ja elämämme ei kaadu johonkin roskapussiin.

Kaikkea hyvää sinun parisuhteellesi, mutta muista, että sinulla on nyt käsissäsi lapsesi lapsuus. Jos roskapussi kuvaa teidän suhdettanne miehesi kanssa, niin se kuvaa myös lapsenne lapsuutta ja sitä myötä koko hänen elämäänsä. Te olette ison asian vartioita.

Yhä, et ole nainen.

Ei niin, vaan aloituksen tehnyt miespuolinen henkilö itse vastaamassa itselleen.

Vorse kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä siitä että jo miestä tapaillessa täytyy huomioida onko miehestä ylipäätään isäksi ja vastuunkantajaksi. Monista ei ole. Turha tehdä lapsia sellaisen kanssa joka ei niitä toivo. Miehelle myös lisää vastuuta jo aivan vauvoista, itse annoin vauvan isille ja menin itse nukkumaan kun olin jo kolmatta vuorokautta huonosti levänneenä aivan loppu. Kehottaisin myös naisia pitämään huolta kunnostaan ja kehostaan myös lasten syntymän jälkeen. Ilmottaudut vaan itsekkäästi jumppaan ja joogaan, mieluiten säännöllisesti joka viikko ja lapset isille tai mummolaan hoitoon. Äläkä tunne huonoa omaatuntoa siitä! Ole avoin tarpeistasi miehelle, vaikka siitä syntyisi aluksi konfliktia. Pidemmällä tähtäimellä se kannattaa. Palkkaa kotiisi siivooja jos tuntuu ettei tunnit enää riitä itsellä siitä huolehtimiseen. Tee asioita joista nautit ja aidosti tykkäät, ne tekee onnelliseksi.

Tässä puhuu laiska ja itsekäs äiti. Miten ihmeessä menit nukkumaan ja siirsit vastuusi lapsesta isälle, sinun olisi pitänyt mennä vuorostasi töihin eikä vattallesi sänkyyn. Tiedoksi muuten, että jumpata voit myös kotona. Näin säästät miehesi tienaamia rahoja etkä tuhlaa niitä hyödyttömiin jumppiin. Naisten tanssitunneista ja joogasta ei ole mitään iloa kropallesi, ala tekemään kyykkyjä imuroinnin ja lastenhoitamisen ohessa.

Juu, pääasia sulla on solvata naisia. Mutta jos nainen olisi mennyt töihin, missä vaiheessa hän olisi nukkunut? Lasten kanssa päivän kotona oleva ei voi nukkua päivällä yöunta vastaavaa määrää. Eli mies olisi valvonut heräilevän lapsen kanssa yöllä ja mennyt aamulla töihin. Vaikkei sinulla ole mitään käsitystä perhe-elämästä, ymmärrätkö silti mikä teoriassasi kusee?