Mies sanoi, ettei seksi kanssani kiinnosta, koska

Näin ulkopuolisen silmin teillä on menossa valtapeli, sinä olet varsin ulkonäkökeskeinen ja yhdistät siihen vahvasti seksuaalisen viehätysvoimasi. Miehesi taas on toisenlainen ja saavuttaakseen tasapelin kanssasi älykkäänä ihmisenä näkee tämän seikan ja lyö sillä ja lujaa. Sota on valmis. Pata kattilaa soimaa. Erotkaa. Anna miehen löytää nukkenaisensa ja kasva sinä aikuiseksi äläkä hae parisuhdetta yksinäisyyden korvikkeeksi. Opettele löytämään henkinen minäsi ulkonäkösi ja seksuaalisuutesi alta.

terv. Samanlaisesta DI:stä onnellisesti eronnut. Tosin hänen avullaan sain maailman ihanimman lapsen.

Miehesi on aikoinaan ihastunut ja rakastunut sinuun sellaisena kuin olet, tuskinpa olit mikään sporttinen blondi 10 v. sittenkään? Miten asia voi nyt yhtäkkiä olla niin tapetilla hänelle?

Epäilen, että hän joko keksii tekosyitä välttääkseen seksiä kanssasi, on esim. ihastunut työkaveriin tms. tai projisoi muuten vain omaa pahaa oloaan/ kyllästymistään sinuun. Onhan se nyt aivan naurettavan pinnallista ja lapsellista 10 v. suhteen jälkeen alkaa toivoa toiselta täysin erilaista ulkonäköä. Kyllä minä ap sinuna vakavasti harkitsisin eroa, jos tilanne ei muutu.

Lakkaa suunnittelemasta, että vietät loppuelämäsi hänen kanssaan.

Jos mies on tuossa vaiheessa tuota mieltä, mitä luulet, onko hauskaa siinä vaiheessa, kun lisäksi on pari lasta pyörimässä ympärillä, ehkä isompi asuntolaina jne? Ei mies tuosta muutu tuon paremmaksi, ja jos suoraan sanotaan, hän ei taida olla sinulle kovinkaan oikea mies. En tiedä mitä oikein ajattelet, koska jos miehesi sanoo suoraan, ettei halua kanssasi seksiä ja haluaisi sinun näyttävän toiselta, niin miksi ihmeessä jatkaisit hänen kanssaan? Kiusaatte vain toisianne.

Olisiko tuollainen puoliso hyvä isä jos näkee ja kuulee syytöksiä kaikessa?

[quote author="Vierailija" time="13.12.2013 klo 23:52"]

Käyttekö missään, missä miehesi näkisi, että viehätät muita miehiä?

[/quote]

Käymme, ja hänen pari kaveriaan ovat melko avoimesti kanssani flirttailleet. Ei ole mustasukkaista tyyppiä.

ap

[quote author="Vierailija" time="13.12.2013 klo 23:52"]

Onko miehesi valmis ja halukas silti elämään uskollisena puolisonasi? Oletko sinä? Haluatteko kumpikin lapsia?

[/quote]

Hän on aiemmin sanonut, että seksi on hänelle tärkeää. Joten en tiedä. Kyllä hän halukas suhteeseen on, samoin itse olen, jos tämä asia saataisiin korjattua. Tällaisessa suhteessa kuin se tällä hetkellä on, en haluaisi elää :( 

Molemmat haluamme lapsia. Mieheni käytti sitä tekosyynä, miksi minun pitäisi alkaa hänen kanssaan juosta lenkkejä ja käydä salilla. Sitten kuulemma olisin hyvä synnyttäjä! Itse pidän tanssista, jossa käyn viikottain, ja lenkeistä koiran kanssa. Harrastan siis liikuntaa kyllä. Mutta hän haluaisi leipoa minusta väkisin jonkun sporttinaisen, ja on huolissaan mukamas synnytyskyvyistäni. Sanoin, että niin kauan kun hän laukoo tuollaisia idioottimaisia kommentteja, hän ei ole kypsä isäksi enkä ryhdy miksikään lehmäksi, joka vasikoi hänelle poikasia.

ap

hyviä pointteja, kiitos. toistatte oikeastaan samoja asioita, joita olen miettinyt. Että ei tällä tavalla voi elää, ja jos jo 26-vuotiaana olen näin kamala hänen mielestään, mitäköhän olen sitten, kun olemme hommanneet lapsia tai jos vaikka sairastuisin. 

Mieheni vanhemmat ovat eronneet, kun hän oli pieni, ja hän ja siskonsa kanssa isälleen asumaan. Siitä on hänelle jäänyt tällainen lukko, että pelkää minun negatiivisia tunteitani eikä osaa keskustella tai riidellä oikein. Olen yrittänyt puhua häntä käymään terapiassa, jonka koen itseäni auttaneen omissa ongelmissani, mutta hän on todella ajatusta vastaan. 

Hän ei siis missään nimessä haluaisi erota, hän on sanonut usein minulle, että olen hänen elämänsä tärkein asia ja että hän ei haluaisi menettää minua. Mutta ei hän sitten mitään suhteemme eteen teekään, ei suostu terapiaan eikä osaa puhua, muuta kun sitten päästää suustaan tällaisia. 

[quote author="Vierailija" time="14.12.2013 klo 00:05"]

Miehesi on aikoinaan ihastunut ja rakastunut sinuun sellaisena kuin olet, tuskinpa olit mikään sporttinen blondi 10 v. sittenkään? Miten asia voi nyt yhtäkkiä olla niin tapetilla hänelle?

Epäilen, että hän joko keksii tekosyitä välttääkseen seksiä kanssasi, on esim. ihastunut työkaveriin tms. tai projisoi muuten vain omaa pahaa oloaan/ kyllästymistään sinuun. Onhan se nyt aivan naurettavan pinnallista ja lapsellista 10 v. suhteen jälkeen alkaa toivoa toiselta täysin erilaista ulkonäköä. Kyllä minä ap sinuna vakavasti harkitsisin eroa, jos tilanne ei muutu.

[/quote]

Olen aina ollut samanlainen, toki nuorempana minulla oli ehkä hieman huonpmpi maku ja pukeuduin näihin hänen tykkäämiinsä minihameisiin. Kun kysyin, että miksi hän minut on sitten valinnut, hän ei osaa sanoa oikein mitään.

ap

Nyt on aika laittaa mies toden eteen: terapiaan tai ei mitään. Saa valita ja sinulle se on win win.

t. yksi paksu keksi-ikäinen äiti ja vaimo, jonka 1. poikaystävälle ei kelvannut  edes (silloinen minä:) 19-v. neitsyt, mallimittainen aito blondi, joka opiskeli yliopistossa ja harrasti mm. paljon liikuntaa...

Hei keskustelun aloittaja!

Mitä jos a) kävisitte parisuhdeneuvojalla ja b) opettelisitte riitelemään vähemmän tai ainakin rakentavasti? Vanhojen kaunojen kaivelu syövyttää suhteen, eivätkä haavat pääse paranemaan.

Oletteko ulkonäöllisesti ns. samalla viivalla? Jos nainen on huomattavasti ns. tasokkaampi kuin mies, voi se joillain miehillä laukaista alemmuuskompleksin, mikä johtaa a) pettämiseen ja/tai b) seksuaalisen kiinnostuksen menettämiseen "omaan" naiseen.

Flirttaile miehesi kanssa, älä hänen kavereittensa. Vaikka oma miehesi ei olisikaan mustasukkainen, niin ei tarvita kuin se yksi kaveri, joka alkaa vihjailla avovaimon kevytkenkäisyydestä ja - hups, sinuun ei enää luoteta. Ja jos mies on varma, että kykenisit pettämään häntä, hän kiiruhtaa pettämään sinua ensin. Näin toimivat naisetkin.

Joko tää on todella huono provo, kyseessä ihan teini, tai sitten ihan surkea eliö sängyssä. Todella huonosti huippuun vedettyä minä-minä-minä-nyyh-nyyh-asennetta. Jos on huono sängyssä ja ei innosta toista, syystä tai toisesta, niin kyllä sei pitää ihan itseensä mennä! Arvostaa edesvähän miestä, joka puhuu! Huoh.

Pinnalliset ihmiset ovat sellainen porukka, joita en ymmärrä. Kauheen kiva kun olet nätti, mutta... siinäkö se? Rakastaako mies sua? Rakastatko sä häntä? MItä sä hänessä rakastat? Ja mitä hän sussa? Onko teillä mitään muista yhteisiä kiinnostuksen kohteita kuin sun kauneutes?

Tarkoittaako urheilullisesti pukeutuvat 24H verkkareita yms. urheiluvermeitä? Uus juttu mulle.

[quote author="Vierailija" time="13.12.2013 klo 22:48"]

en ole hänen mielestänsä kiinnostava tai viehättävä.  Olemme olleet yhdessä 10 vuotta. En ole ylipainoinen enkä epäsiisti, vaan puolueettomasti sanottuna kaunis nuori nainen. 

Mieheni haluaisi vain aivan toisenlaisen. Minulla on tumma tukka, mieheni haluaisi vaalean. Minulla on tiimalasivartalo, mieheni haluaisi hoikan. Minä tykkään käyttää mekkoja, mieheni haluaisi minun pukeutuvan sporttisesti. Kun kysyin, mitä asialle voin tehdä, hän ei sanonut mitään oikein suoraan, mutta antoi olettaa, että minun pitää laihduttaa (en ole ylipainoinen eikä vartaloni malli tästä muutu, mieheni kuvittelee sen olevan niin yksinkertaista), tappaa hiukseni vaalentamalla ne (tukkaani ei niin vaan blondatakaan muuta kuin kusenkeltaiseksi, eikä vaan sovi blondi, kun olen tummatukkaiseksi syntynyt) ja pukeutua oman makuni vastaisesti (vaaleat farkut ja valkoiset paidat, lyhyet hameet).

Meillä oli seksiä ennen harvoin, minä aina aloitteentekijänä ja puutteessa. Nyt kun mies tämän pläjäytti minulle päin naamaa, en halua seksiä enää ollenkaan. Hän haluaisi silloin tällöin, minua suorastaan oksettaa hänen aloitteensa. Koska tiedän hänen ajatuksensa, tiedän sen, että hän ei halua minua, kun tekee aloitteensa, vaan ainoastaan seksiä. Olo on kuin panopuulla. Mies ei tee asialle mitään. Kun kerroin, että asia tuntuu pahalta ja minua on lakannut kiinnostamasta seksi hänen kanssaan, hän suuttui. Kuulemma hän ei saa tässä suhteessa sanoa, mitä hän tahtoo tai miltä hänestä tuntuu, ja minä vain kiristän häntä seksillä.

Mitä tässä nyt voi tehdä? Miksei tämä kaikki ole näinä 10 vuotena tullut esille? En voi kuvitella eroakaan, koska olen suunnitellut elämäni viettäväni hänen kanssaan. Lapsia ei ole, mutta suunnitteilla parin vuoden päästä. Minulla kyllä olisi vientiä, sen voin sanoa.

[/quote]

Mä kuuntelin tuota samaa paskaa 13 vuotta!

Olen pieni, siro ja punahiuksinen, ihan viehättävä. Miehen unelma oli ruotsalaistyyppinen pitkä hoikka isorintainen. Eron jälkeen oli tosi yllätys kun mies ottikin itselleen vanhemman, mua pienemmän tumman pyöreän naisen. Et silleen....

No, onneksi löysin ihana miehen jolle olen täydellinen vielä lähes 20 vuoden jälkeenkin:D Vaihtamalla paranee!

Olitko tavatessanne erinäköinen? Tai sitten mies ei ole vielä sinut tavatessaan tiennyt millaisista naisista pitää? Pikkuhiljaa on sitten alkanut viehättyä toisennäköisistä...? aika erikoista, kuullostaa lähinnä siltä että suhde on muuten väljähtynyt ja mkes on keksinyt että syy on kumppanin ulkonäössä...! Jotkut miehet on todellakin putkiaivoja. Nyt vaan lusikat jakoon, älä tuhlaa elämääsi ja lisääntymisikääsi väärän miehen kanssa!

JÄTÄ SE ENNENKUN SE JÄTTÄÄ SUT JONKUN BIMBO-BLONDIN TAKIA. Kannattaa opetella arvostaan itseään sen verran että ei alennu tuollaiseen kohteluun. Huh, älä vain jää!

[quote author="Vierailija" time="14.12.2013 klo 01:39"]

Hei keskustelun aloittaja!

Mitä jos a) kävisitte parisuhdeneuvojalla ja b) opettelisitte riitelemään vähemmän tai ainakin rakentavasti? Vanhojen kaunojen kaivelu syövyttää suhteen, eivätkä haavat pääse paranemaan.

Oletteko ulkonäöllisesti ns. samalla viivalla? Jos nainen on huomattavasti ns. tasokkaampi kuin mies, voi se joillain miehillä laukaista alemmuuskompleksin, mikä johtaa a) pettämiseen ja/tai b) seksuaalisen kiinnostuksen menettämiseen "omaan" naiseen.

Flirttaile miehesi kanssa, älä hänen kavereittensa. Vaikka oma miehesi ei olisikaan mustasukkainen, niin ei tarvita kuin se yksi kaveri, joka alkaa vihjailla avovaimon kevytkenkäisyydestä ja - hups, sinuun ei enää luoteta. Ja jos mies on varma, että kykenisit pettämään häntä, hän kiiruhtaa pettämään sinua ensin. Näin toimivat naisetkin.

[/quote]

Taidan olla miestäni paremman näköinen, jos näin voi sanoa. Mutta mitä minä sille voin tehdä? Kulkea kyyryssä ja linkata jalkaani? :D mutta hyvä huomio kuitenkin tuo. Kaiken jo mainitsemani lisäksi hän muuten haluaisi, että minulla olisi silmälasit! Ehkäpä hän yrittää saada minusta rumempaa :D

Flirttimme on sellaista viatonta, että mitään ei sanota suoraan Ja asiat ovat aina tulkittavissa myös ihan ystävällisiksi eleiksi. Mutta ymmärrän pointin. Mieheni ei oikein osaa flirttailla tai ottaa sitä vastaan, hän on vähän tosikko. Jos hymyilen hänelle, hän kysyy, mitä haluan, tai jos sanon jotain kivaa, hän nolostuu. Olen meistä se puheliaampi ja sosiaalisempi, hän on vähän jörö. 

Taidan yrittää varata ajan parisuhdeneuvojalle. Se on vain raskasta, kun tuntuu, että minä joudun näkemään kaiken vaivan suhteemme eteen ja kantamaan vastuun. Myöskin riitelyä yritän harrastaa mahdollisimman rakentavasti ja rauhassa, mutta mies vetäytyy niistä tilanteista aina suuttumalla, kääntämällä kaiken minua vastaan tai pitämällä mykkäkoulua. Ja kun huomautan näistä, hän suuttuu vielä enemmän eikä tajua esim. Heijastamista.

Itse olen käynyt kolme vuotta terapiassa liittyen lapsuuteeni, joten tuntuu, että olen kasvanut ihmisenä aivan hurjasti ja oppinut erilaisia työkaluja tunteitteni käsittelemiseen ja itseni sekä muiden ymmärtämiseen. Mutta sillä välin, kun minä olen kasvanut aikuiseksi, mieheni on pysynyt samanlaisena. Hän on tottunut siihen, että minä olen kiltti ja uhrautuva, teen aina kaikki toisten mieliksi ja unohdan omat tarpeeni. Nyt kun olen käynyt tuon terapiajakson, olen muuttunut itsekkäämmäksi (terveellä tavalla), ja hän ei pidä siitä. Tämän takia tuntuu ärsyttävältä, että me joutuisimme yhdessä opettelemaan riitelyn taidon, kun tuntuu, että minä en ole muuta tehnytkään kun opetellut kaikenlaisia henkisiä taitoja, ja hän ei. Hänenkin pitäisi vähän tehdä töitä välillä, varsiin, kun vika tässä riitelyasiassa nyt vaan on hänessä. 

Minun tekisi mieli nostaa kädet ilmaan ja sanoa hänelle, että hoida parisuhteemme kuntoon. Vastuu on välillä hänenkin.

Ap

[quote author="Vierailija" time="14.12.2013 klo 01:59"]

Pinnalliset ihmiset ovat sellainen porukka, joita en ymmärrä. Kauheen kiva kun olet nätti, mutta... siinäkö se? Rakastaako mies sua? Rakastatko sä häntä? MItä sä hänessä rakastat? Ja mitä hän sussa? Onko teillä mitään muista yhteisiä kiinnostuksen kohteita kuin sun kauneutes?

Tarkoittaako urheilullisesti pukeutuvat 24H verkkareita yms. urheiluvermeitä? Uus juttu mulle.

[/quote]

No minä en tässä ole se pinnallinen. Miehenihän pinnallisista asioista valittaa, joten tottakai puolustaudun sillä, että kerron olevani nätti. Jos hän olisi valittanut tyhmyydestäni, puolustautuisin sillä, että kertoisin olevani älykäs ja opiskelevani yliopistossa. Mutta Siitä ei ollut kyse. yhteisiä kiinnostuksen kohteita on, mutta kauneuteni ei ole yksi niistä, koska mieheni ei siitä ole näemmä kiinnostunut :D en ole pinnallinen, vaikka toki arvostankin visuaalisuutta ja kauniita asioita. Tykkään meikata ja laittautua, mutta minua ei häiritse lähteä vaikka kaupungille ilman meikkiä. 

Kerroin jo, että rakastamme toisiamme. Hän on hellä, rehellinen ja arvomme ovat samanlaisia. Ajattelemme monista asioista samalla tavalla ja hänestä on minulle sopivasti vastusta. Hän rakastaa minussa sitä, etten ole helppo, että olen huolehtiva ja empaattinen, rehellinen ja hauska. 

Sporttinen on hänen mielestään sellainen reipas ja nuorekas. kuten kerroin, hän haluaisi minun pukeutuvan vaaleisiin väreihin, farkkuihin, minihameisiin ja sen sellaisiin. 

Ap

Kiitos vastauksista, sain niistä vähän perspektiiviä ja tukea omille ajatuksilleni. Jos tilanne tällaisena jatkuu, niin en voi muuta kuin laittaa ukaasin, että pariterapia tai ero. Ajatus erosta tuntuu vaan niin raskaalta ja pelottavalta. Menettäisin parhaan ystäväni ja ainoan henkilön maailmassa, johon luotan. Ja seksin takia? Toki ymmärrän, että ongelma pahenee tulevaisuudessa , jos sille ei tee mitään. Ja aika varmasti katkeroituisin. 

Ihan älytöntä arvostella toista ulkonäköpiirteistä jolle ei mitään mahda, eikä sinulla tietenkään mitään syytä olisikaan muuttua.

 Tuo sinun kasvamisesi ihmisenä varmasti vaikuttaa. Jos et ole enää niin "helppo" ja uhrautuva kumppani, niin se voi vaikuttaa miehen silmissä itsekkyydeltä. Saavutetuista eduista on vaikea luopua.... Kun olette niin nuorena aloittaneet seurustelun, niin ette ole vielä ehtineet kasvaa henkisesti aikuisiksi, ja nyt kun se tapahtuu, niin ongelmiahan siitä tulee.

Onneksi olet vielä nuori. Sinuna yrittäisin vielä pariterapiaa tai sitten sellaista shokkihoitoa, että muutat pois yhteisestä kodistanne ja sanot ettet tule takaisin jos mies ei kerta halua sinua.

Itselleni seksi ei ole se tärkein juttu elämässä, mutta on se kuitenkin parisuhteessa melko tärkeä asia. Jos mies ei minua haluaisi niin suhde kuihtuisi varmaan enkä kestäisi sitä kylmyyttä ja ankeutta. Toki yrittäisin jatkaa jos syynä olisi sairaus tai vaikka erektio-ongelmat, mutta jos syynä olisi vain se etten kelpaa miehelle tällaisena kuin olen, niin en sitä voisi hyväksyä.

Erosin itse 4v suhteesta 26-vuotiaana, siinä suhteessa olin viimeisen vuoden ajan todella onneton ja iloton. Helpotti jo siinä vaiheessa kun päätin että nyt eroamme, vaikka asuimmekin vielä sen aikaa yhdessä että löysin itselleni asunnon. Mies oli kunnollinen, ei juonut liikaa, urheilullinen ja monessa suhteessa "hyvä mies". En vain voinut olla täysin itseni hänen kanssaan.

Alle vuoden päästä erosta tapasin nettitreffien kautta mieheni ja se oli menoa.. Ehkä uusi rakkaus tuli vähän liiankin nopeasti, mutta toisaalta, olin jo ongelmat ja eron pettymyksen aika hyvin käsitellyt, joten en ole jälkeenpäin huomannut ongelmia nopeasta uuden miehen löytämisestä. Treffailin useita netin kautta ja se oli piristävää, huomasin olevani melko viehättävä ja useimmiten miesten kanssa oli hauska tutustua, vaikkei kipinää löytynytkään. Nyt meillä on 8v. yhteistä vuotta takana ja kaksi lasta ja edelleen onnellisia ollaan.

En tarkoita että ero olisi sulle ainoa ratkaisu, mutta jos suhde vaikuttaa toivottomalta, niin on aivan turha tuhlata teidän molempien aikaa. Huonoon suhteeseen turtuu ja ero voi pelottaa. Sitten kun repäisee itsensä siitä irti niin huomaa miten antoisaa yksinoleminenkin voi olla!  Silloin sinkkuna keskityin itseeni, työhön, harrastuksiin, uuden kivan vuokra-asunnon sisustamiseen, olin enemmän ystävien, omien vanhempieni ja sisarusteni kanssa ja kävin jonkun verran nettitreffeillä. Kyllä surullisiakin hetkiä oli, mm. Kaverin häissä oli vaikeaa olla juhlatuulella kun itse olin juuri eronnut, oli jotenkin pettynyt ja epäonnistunut olo, vaikka suhde olikin vain 4v.pitkä.

Tsemppiä!

[quote author="Vierailija" time="13.12.2013 klo 22:48"]

En voi kuvitella eroakaan, koska olen suunnitellut elämäni viettäväni hänen kanssaan. [/quote]

Tämmösen helmen kanssako? No, onnea sitten vaan. Mä en kyllä tuhlais tuohon ihmiseen päivääkään. Valitettavasti myös provokello kilkattaa aika kovaa.