Luulevatko ihmiset sinua köyhemmäksi tai rikkaammaksi kuin olet?

Ehdottomasti köyhäksi taitavat luulla ;)

Olemme tällainen "perus-tavis-perhe".

Ehkä matkustelun perusteella jotkut läheiset arvaa ettei eletäkään kädestä suuhun tai olla sossun luukulla kun ei käydä edes töissä ;)

[quote author="Vierailija" time="14.12.2013 klo 03:46"]

Minulla ei ole harmainta haisuakaan siitä, mitä ihmiset ajattelevat köyhyydestäni tai rikkaudestani, eikä minua se kiinnostakaan. Miksi minun pitäisi miettiä tuollaisia asioita? Minä olen minä ja arvostan itseäni riippumatta siitä, mitä muut ajattelevat minusta ja riippumatta siitä, paljonko varallisuutta minulla on. Sitäpaitsi muiden ihmisten ajatukset vaihtelevat hetkestä toiseen ja eri ihmiset ajattelevat eri tavoilla.

[/quote]

Kiitos, tämä oli paras kirjoitus tässä ketjussa.

Olen myös sitä mieltä, että en minä ainakaan voi oikeasti tietää, mitä joku minusta ajattelee. Siispä en mieti itsekään sitä. Sitäpaitsi, on neuroottista miettiä, mitä joku sinusta ajattelee. Jos sinulla on kaikki kunnossa omassa elämässäsi, niin mitä väliä sillä on, mitä joku muu ajattelee?

[quote author="Vierailija" time="14.12.2013 klo 16:27"]

[quote author="Vierailija" time="14.12.2013 klo 03:46"]

Minulla ei ole harmainta haisuakaan siitä, mitä ihmiset ajattelevat köyhyydestäni tai rikkaudestani, eikä minua se kiinnostakaan. Miksi minun pitäisi miettiä tuollaisia asioita? Minä olen minä ja arvostan itseäni riippumatta siitä, mitä muut ajattelevat minusta ja riippumatta siitä, paljonko varallisuutta minulla on. Sitäpaitsi muiden ihmisten ajatukset vaihtelevat hetkestä toiseen ja eri ihmiset ajattelevat eri tavoilla.

[/quote]

Kiitos, tämä oli paras kirjoitus tässä ketjussa.

Olen myös sitä mieltä, että en minä ainakaan voi oikeasti tietää, mitä joku minusta ajattelee. Siispä en mieti itsekään sitä. Sitäpaitsi, on neuroottista miettiä, mitä joku sinusta ajattelee. Jos sinulla on kaikki kunnossa omassa elämässäsi, niin mitä väliä sillä on, mitä joku muu ajattelee?

[/quote]

Miks mulla on sellainen aavistus, että juuri te kelailette näitä "mitä musta ajatellaan" -juttuja? Musta vähän tuntuu, että monet vastaajat ei sairaalloisesti kelaile näitä, ovatpahan vaan huomanneet jutut, kuten itsekin.

Rikkaammaksi.

Mutta vain siksi, että asun ulkomailla "expattina" ja tuntuu että kaikilla muilla on varaa kaikkeen mahdolliseen, kysymättä koskaan hintaa. Kukaan ei suunnilleen koskaan kysy. Täällä on paljon ulkomaalaisia, joilla on vain yksi lapsi ja he ovat valmiita panostamaan kaiken siihen yhteen. Meillä on kolme ja hyväksymme tottakai sen, että se maksaa vähän enemmän. Mutta täällä on se tyyli että "if you need to ask how much it costs, you just can't afford it". Ja mua kyllä kiinnostaa ennen sitoutumista, että mitä maksaa joku lapsen harrastusmatka ulkomaille valmentajan lennot mukaanluettuna ynnämuut kulut, joita tässä maassa peritään kyllä jokaisesta paperin täyttämisestä eikä ainakaan ikinä vähempää kuin 20 €/paperi. Lähdepä siinä Malesiaan kilpaileman jos kulut ovat ehkä 800 € tai ehkä 5000 €. Pakko on kysyä hintaa, koska se on pois koko perheen lomabudjetista jos yhtä lennätetään kisaamaan jollain Thaimaanmatkan hinnalla. Ja kun yleensä kulut tietää vasta jälkikäteen, ei siis ole edes arviota vaan pitää varautua kaikkeen tuolta väliltä.

Hemmeti. Saisi jäädä koko harrastus.Lapsi vaan pärjää täällä kansainvälisestikin turhan hyvin, että motivaatio taitaa riittää turhan pitkälle. Ja tottakai pitää tukea lasta, mutta ei tässä osoitteessa sitten käydä manikyyreissä joka perjantai tai osteta merkkilaukkuja tai osteta huonekaluja ihan vaan hetken mielijohteesta monella tuhannela eurolla.

Köyhiä emme ole, millään mittapuulla. Mutta tuntuu että ympärillä on vaan sikarikkaita joilla millään ei ole mitään väliä. Vastaan siis vain kysymykseen, en ala  väitellä siitä, onko meillä asiaot hyvin vai huonosti verrattuna Suomen köyhimpään perheeseen. Piste.

Rikkaammaksi. Iso hieno talo ja kallis auto, hiukset, kynnet, vaatteet aina viimeisen päälle. Samoin lapsilla. No tosiasiassa olen tehnyt töitä teinistä asti pieni palkkaisella alalla, ostin talon todella huonossa kunnossa ja olen sen kovalla työllä itse remontoinut nykyiseen kuntoon. Auto on hieno mutta ulkomailta kohtuuhintaan tuttu sen minulle toi. Elinvoimaiset hiukset ja kynnet sain syntymälahjana ja ne laitan ihan kotona, vaatteet ostan pääasiassa ulkolaisista outlet nettiputiikeista tai käytettynö netistä..ja kaikki raha menee mitä tulee, säästöjä nolla euroa :D

köyhemmäksi.

Kaikki ystäväni ovat tulleet työharjoittelun kautta ja meillä kaikilla on saman verran kuussa tulos se 500-600 e

Mieheni on hyvätuloinen ja olen pienestä asti sästänyt. Auto on minun vaikken sitä oikeastaan käytäkkään. Ostan vaatteet kirpparilta, koska kierrätys on tärkeää.

Joskus hävettää puhua työkavereiden kanssa kun ne päivittelee ettei ole rahaa edes tupakka-askiin. Itse kun juuri on ostanut uusia huonekaluja tms enkä viitsi sanoa etten oikeasti elä köyhyysloukussa kuten he.

Rikbaammaksi. ostan paljon vaatteita kenkiä ja laukkuja. Matkustelemme paljon, meillä on kolme autoa (3 korttia) jne. Appiukko on ökyrikas, mutta se ei näy meille - paitsi ehkä siinä, että lapsemme on joskus varakas perijätär. Tulevaisuudessa. Oikeasti emme ole varakkaita.

Köyhemmäksi, luulisin. Olen korkeakoulutettu ja matalapalkkatyössä, pukeudun halpisketjuvaatteisiin useimmiten, korut on halvemmasta päästä, en todellakaan osta esim. merkkilaukkuja. Asun pienessä kämpässä, lähiössä. Minulla ei ole edes autoa, kun en sitä täällä stadissa tarvitse. Harrastuksistani en paljon puhele.

Joskus tulee tilanteita, et ihmiset tuntuu jollain tavalla arvioivan minua: esim. mulla on Birkin-veska, joka herättää aina kyselyjä. Useimmat luulevat, et se on joku feikkilaukku ja ovat kyselleetkin siitä ja sanon aina - niin kuin asia on - et kyllä se aito on, mut et se on perintökalu, saatu tädiltäni. Jotkut voivat silloin yhdistellä asioita mun sukunimen perusteella - kait. Missään muussa asia ei tule ilmi, koska en siitä puhu: tosiasiassa olen varakas. Rahat eivät ole minun, siis moraalisesti ajatellen, koska minulla ei ole osaa eikä arpaa niiden kasaamisessa, joten en niistä niin kauhesti välitä. Mutta onhan se mahtava turva - niiden takia olen voinut ottaa riskejä, joita minua köyhemmät joutuvat tarkkaan miettimään. Olen esim. voinut kouluttautua turvallisin mielin alalle, josta pidän, mutta josta ei juuri mitään makseta.

En halua puhua varakkuudestani, koska tajusin jo lapsena, et rahan ympärille kasautuu kaikenlaisia perskärpäsiä, joita ilman pystyn vallan mainiosti elämään. Ja äijät ovat ihan yhtä persoja mammonan perään kuin naisetkin - turhaan vain naisia piikitellään gold-diggingistä. On se nähty.

Rikkaammaksi ammattini vuoksi, mutta palkkani on suunnilleen sama kuin sairaanhoitajalla, ilman vuorotyölisiä. 

[quote author="Vierailija" time="14.12.2013 klo 16:40"]

[quote author="Vierailija" time="14.12.2013 klo 16:27"]

[quote author="Vierailija" time="14.12.2013 klo 03:46"]

Minulla ei ole harmainta haisuakaan siitä, mitä ihmiset ajattelevat köyhyydestäni tai rikkaudestani, eikä minua se kiinnostakaan. Miksi minun pitäisi miettiä tuollaisia asioita? Minä olen minä ja arvostan itseäni riippumatta siitä, mitä muut ajattelevat minusta ja riippumatta siitä, paljonko varallisuutta minulla on. Sitäpaitsi muiden ihmisten ajatukset vaihtelevat hetkestä toiseen ja eri ihmiset ajattelevat eri tavoilla.

[/quote]

Kiitos, tämä oli paras kirjoitus tässä ketjussa.

Olen myös sitä mieltä, että en minä ainakaan voi oikeasti tietää, mitä joku minusta ajattelee. Siispä en mieti itsekään sitä. Sitäpaitsi, on neuroottista miettiä, mitä joku sinusta ajattelee. Jos sinulla on kaikki kunnossa omassa elämässäsi, niin mitä väliä sillä on, mitä joku muu ajattelee?

[/quote]

Miks mulla on sellainen aavistus, että juuri te kelailette näitä "mitä musta ajatellaan" -juttuja? Musta vähän tuntuu, että monet vastaajat ei sairaalloisesti kelaile näitä, ovatpahan vaan huomanneet jutut, kuten itsekin.

[/quote]

Entä jos oikeasti minulle onkin yhdentekevää, mitä muut ajattelevat varallisuudestani tai köyhyydestäni? Minusta ylipäätään on outoa jaotella ihmisiä varallisuuden mukaan. Mitään emme täältä mukanamme saa, kun täältä lähdemme. Ajattelen, että ihmiselle on enemmän hyödyksi kerätä aarteita taivaaseen, niinkuin Raamattu sanoo. Meidän tulisi nähdä muissa ihmisissä Kristus, ei vain ulkokuorta. Kaikki, mikä on ulkoista, mätänee tai menettää muuten arvonsa ajan saatossa.

Ensin minua luullaan köyhemmäksi. Sitten, kun tutut ovat tulleet kylään ja nähneet kotini ja autoni, alkavat uskoakseni taas puolestaan pitää minua rikkaampana kuin olen. Oikeasti en kyllä ole kumpaakaan. Vähän keskituloista paremmat tulot ja pikkasen enemmän omaisuutta. Ei kuitenkaan mitään isoja rikkauksia tai isoja tuloja. 

Luultavasti rikkaammaksi. Asumme isossa uudehkossa kivitalossa hyvällä alueella, meillä on 2 autoa ja matkustamme vähintään 5 vkoa vuodessa ulkomailla.

Toisaalta... autot on liisattuja, talosta vielä 1/3 velkaa, ei kalliita harrastuksia eikä ostella merkkituotteita. Tänävuonna mulla on mennyt max 500€ vaatteisiin mutta ne näyttää paljon kalliimmilta. Olen aika taitava pukeutumaan tyylikkäästi halvalla. Osa vaatteista on jopa 10 vuotta vanhoja mutta eritavalla yhdistelemällä ihmiset ei sitä huomaa:)

Emme käy risteilyillä emmekä "kylpylä" viikonloppuja viettämässä, emme leffassa (lapset käy 2x vuodessa) emmekä ravintoloissa Suomessa kuin 1x vuodessa (jos on 2 yhden hinnalla tarjous jossain hyvässä ravintolassa), emme konserteissa eikä teatterissa. Taidenäyttelyissä ja museoissa käydään noilla reissuilla.

Olemme taitavia ruuanlaittajia ja tarkkoja hinnoista ja laadusta. Teemme erinomaista ruokaa halvimmista ruhonosista ja kausikasviksista, filettä ehkä kerran vuodessa kun meistä se ei ole hinta/laatusuhteeltaan kelvollista. Viiniä juodaan hintaluokasta 10€ tai tuodaan Italiasta/Ranskasta suoraan tilalta.

Pihejä emme ole, vain hintatietoisia ja erittäin tarkkoja laadun suhteen. En maksa merkistä (esim nyt tämä uusin Marimekko/Iittala kohu): ostan mielummin rehellisesti Ikeasta edullista hyvälaatuista ja kaunista tavaraa edullisesti kuin samaa Iittalan leimalla ja kovalla hinnalla....

Mistä minä tiedän? En ylipäänsä mieti ovatko ihmiset rikkaita saati mitä muut ajattelevat minun varallisuudestani. Toisaalta suurin osa tuttavista asuu naapurissa tai on opiskeluaikaisia kavereita, joten noin suunnilleen sosioekonominen status on sama.

Eihän kenestäkään voi tietää, onko joku oikeasti rikas vai köyhä. Pramea talo voi olla pankin omaisuutta, kuten myös Ferrari. Köyhän näköisellä voi puolestaan olla tilillä miljoonia.

Köyhemmäksi. Asumme tavallisesti rivarissa, ajamme Gofilla ja Toyotalla ja pukeudun vapaa-ajalla vaatimattomasti malliin Stadium  - Prisma. Viimekesänä olin poikani jalkapalloturnauksessa ja provosoin ihmisiä pukeutumalla puukenkiin, salihousuihin, vyölaukkuun ja pilotti RayBaneihin. Aistin tyytyväisenä tradenomiäitien halveksunnan ja säälin itseäni kohtaan. Olen ihan kohtuullisessa ammatissa ja tosi hyvässä asemassa mutta harva tietää todellisen varallisuuteni patsi ystäväni jotka eivät asu nykyisellä paikkakunnallani.

Olen perinyt muutama vuosi sitten vanhempieni omaisuuden johon kuuluu liikekiinteistöjä, sijoutuksia sekä lomamökkejä Lapissa ja ne jauhavat tuottoja yhtiöni tilille. Yhtiöllä on palkattu johtaja ja se pyörii hyvin ja jauhaa rahaa mutta en ole antanut sen näkyä toistaiseksi arjessani.Jotenkin nautin alemman keskiluokan statuksesta ja naureskelen vaieten kun monet yrittävät pateä osamaksu-audeillaan ja velkataloillaan omaa mahtavuuttaan.

Toistaiseksi elän näin ja nautin tavallisesta arjestamme perheeni kanssa. Myönnän että elämä on helppoa kun talous on turvattu eikä tarvitse oikeesti pelätä YT-neuvotteluja ja voi periaatteessa koska vaan sanoa firman maajohtajalle että "ime munaa, ei kiinnosta sun golf tasotuksesi kehittyminen"

Mulla taitaa vaihdella. Ketkä tietävät koulutukseni luulevat varmaan rikkaammaksi, koska samalla koulutuksella tyypillisesti tienataan ihan hyvin mutta minä teen vain pätkätöitä ja yritän saada toisen tutkintoni loppuun. Välillä pätkätyössä on ihan koulutuksen mukainen palkka (kuten tällä hetkellä on), ja ulkonäön perusteella saatetaan luulla köyhemmäksi, kun kuitenkin sulaudun ihan uskottavasti yliopiston opiskelijoiden joukkoon, vaikken enää ihan nuorikaan ole. Ja sitten on ne, jotka luulevat, että yksinhuoltajat ovat aina köyhiä. Rikkaammaksi siis saattavat luulla tutut, jotka eivät tarkemmin tiedä elämästäni ja välillä tuloni ovat kuitenkin ihan nollaluokkaa. Köyhemmäksi ulkonäön perusteella, esim. jossain vähän laadukkaampaa tavaraa/vaatetta myyvässä liikkeessä tunnen usein, ettei mua mielletä oikein potentiaaliseksi asiaakkaaksi.

[quote author="Vierailija" time="14.12.2013 klo 16:27"]

[quote author="Vierailija" time="14.12.2013 klo 03:46"]

Minulla ei ole harmainta haisuakaan siitä, mitä ihmiset ajattelevat köyhyydestäni tai rikkaudestani, eikä minua se kiinnostakaan. Miksi minun pitäisi miettiä tuollaisia asioita? Minä olen minä ja arvostan itseäni riippumatta siitä, mitä muut ajattelevat minusta ja riippumatta siitä, paljonko varallisuutta minulla on. Sitäpaitsi muiden ihmisten ajatukset vaihtelevat hetkestä toiseen ja eri ihmiset ajattelevat eri tavoilla.

[/quote]

Kiitos, tämä oli paras kirjoitus tässä ketjussa.

Olen myös sitä mieltä, että en minä ainakaan voi oikeasti tietää, mitä joku minusta ajattelee. Siispä en mieti itsekään sitä. Sitäpaitsi, on neuroottista miettiä, mitä joku sinusta ajattelee. Jos sinulla on kaikki kunnossa omassa elämässäsi, niin mitä väliä sillä on, mitä joku muu ajattelee?

[/quote]

Ajatuksia ei tietenkään voi tietää eikä niitä kannata pohtia, toisten ajatuksia siis. Joskus ihmiset kuitenkin puhuvat ajatuksiaan ääneen, esim. ihmettelevät, miksi sulla ei ole varaa, tai että kyllähän xxx:n palkoilla pitäisi voida tai: hyvähän teidän isopalkkaisten XXX:ien on sanoa. Se antaa osviittaa siihen, että taitaa jollain olla väärä käsitys/luulo meikäläisen varallisuudesta ja tuloista. 

[quote author="Vierailija" time="14.12.2013 klo 18:28"]

[quote author="Vierailija" time="14.12.2013 klo 16:40"]

[quote author="Vierailija" time="14.12.2013 klo 16:27"]

[quote author="Vierailija" time="14.12.2013 klo 03:46"]

Minulla ei ole harmainta haisuakaan siitä, mitä ihmiset ajattelevat köyhyydestäni tai rikkaudestani, eikä minua se kiinnostakaan. Miksi minun pitäisi miettiä tuollaisia asioita? Minä olen minä ja arvostan itseäni riippumatta siitä, mitä muut ajattelevat minusta ja riippumatta siitä, paljonko varallisuutta minulla on. Sitäpaitsi muiden ihmisten ajatukset vaihtelevat hetkestä toiseen ja eri ihmiset ajattelevat eri tavoilla.

[/quote]

Kiitos, tämä oli paras kirjoitus tässä ketjussa.

Olen myös sitä mieltä, että en minä ainakaan voi oikeasti tietää, mitä joku minusta ajattelee. Siispä en mieti itsekään sitä. Sitäpaitsi, on neuroottista miettiä, mitä joku sinusta ajattelee. Jos sinulla on kaikki kunnossa omassa elämässäsi, niin mitä väliä sillä on, mitä joku muu ajattelee?

[/quote]

Miks mulla on sellainen aavistus, että juuri te kelailette näitä "mitä musta ajatellaan" -juttuja? Musta vähän tuntuu, että monet vastaajat ei sairaalloisesti kelaile näitä, ovatpahan vaan huomanneet jutut, kuten itsekin.

[/quote]

Entä jos oikeasti minulle onkin yhdentekevää, mitä muut ajattelevat varallisuudestani tai köyhyydestäni? Minusta ylipäätään on outoa jaotella ihmisiä varallisuuden mukaan. Mitään emme täältä mukanamme saa, kun täältä lähdemme. Ajattelen, että ihmiselle on enemmän hyödyksi kerätä aarteita taivaaseen, niinkuin Raamattu sanoo. Meidän tulisi nähdä muissa ihmisissä Kristus, ei vain ulkokuorta. Kaikki, mikä on ulkoista, mätänee tai menettää muuten arvonsa ajan saatossa.

[/quote]

Minullekin on yhdentekevää, mutta olen kuitenkin tietoinen muiden ajatuksista siltä osin, kun he niistä minulle ääneen kertovat.

Ehka koyhemmaksi. Koska kayn osa-aika tyossa ja en osta kalliita vaatteita vaikken koyhailekaan. Median alueen queen beet on rikkaita kotirouvia. Kotirouvuudesta saa ehdottomasti statusta englannissa, tarkoittaa et on saanut rikkaan miehen. Mina tylsistyin kotona kun poika meni kouluun 5v.

Rikkaammaksi. Ilmeisesti huoun vaurautta ja arvovaltaa, jota ei todellisuudessa ole. Se on siitä miten itsensä kantaa ja että muistaa hoitaa kengät ja vaatteet ja että kädet ja hiukset ovat hyvin hoidetut.

Nauratti kun kaverini kaveri oli kuvaillut minua kolmannelle henkilölle ja kertonut, että se tummahiuksinen, jolla on aina vuittonia ja Guccia ja vastaavaa päällä. Ei kyllä tosiaan valitettavasti ole :D