Millaiset naiset kokevat ulkopuolisuutta

Akateeminen koulutusta vastaavassa työssä oleva naimisissa elävä 2 hoidoilla saadun lapsen äiti. Työläistausta ja erilaiset vastoinkäymiset elämässä ovat rakentaneet näkymättömän kuoren minun ja opiskeluaikaisten paremmista piireistä olevien ystävieni väliin. Koen että olen yksin ihmisten keskellä.

En ole yksinäinen, mutta tunnen oloni usein ulkopuoliseksi. 

Olen älykäs, en ymmärrä mitään muodista, meikeistä ja sisustuksesta. Toisten asiat eivät kiinnosta minua. 

Nirsot.

Minunlaiset. Ehkä se ajatusmaailma on vaan liian erilainen muiden naisten makuun. Ja miestenkin ilmeisesti.

Akateemisesti koulutettu, tiedonhaluinen, lapsena vähän nörtihtävä, kroonisesti sairas. Ajattelen asioista eri tavalla kuin useimmat ihmiset ja teen asiat oman pääni mukaan, en niin kuin ne pitäisi "kaikkien" mielestä tehdä. Ulkopuolisuuden tunne on kuitenkin lasten ja hyvien harrastusten myötä vähentynyt. Olen huomannut, etten ole ollenkaan niin omituinen kuin nuorempana kuvittelin, ja se auttaa ulkopuolisuuden tunteeseen.

Minä: hoikka ja nätti vegaani, hengellinen (ei niinkään uskonnollinen), luontoa ja eläimiä rakastava, onnellinen yksineläjä. Ulkopuoliseksi koen usein itseni ihmisten seurassa ( en kuitenkaan maailmankaikkeuteen ja sen rakkauteen nähden). Voin olla yksin, mutta en ole yksinäinen.

koen välillä itseni ulkopuoliseksi, olen väsynyt työhön stressiin rahahuoliin ja elämäniloni on kadonnut, olen lihonut ja olen nyt huonompi kuin muut senkin takia..

Ikäänsä nähden paljon kokenut. Kokemukset tuoneet viisautta ja suhteellisuudentajua, jotka monelta lähipiiristä puuttuu. Kokemuksia ei myöskään pysty jakamaan kenenkään kanssa.

Älykäs, paljon kokenut, 'erikoinen' lapsuus, add, akateeminen, alisuoriutuja.

[quote author="Vierailija" time="13.12.2013 klo 21:58"]

Akateemisesti koulutettu, tiedonhaluinen, lapsena vähän nörtihtävä, kroonisesti sairas. Ajattelen asioista eri tavalla kuin useimmat ihmiset ja teen asiat oman pääni mukaan, en niin kuin ne pitäisi "kaikkien" mielestä tehdä. Ulkopuolisuuden tunne on kuitenkin lasten ja hyvien harrastusten myötä vähentynyt. Olen huomannut, etten ole ollenkaan niin omituinen kuin nuorempana kuvittelin, ja se auttaa ulkopuolisuuden tunteeseen.

[/quote]

Prikulleen sama.

Minä en enää koe ulkopuolisuutta, näin 35-vuotiaana. Siitä syystä että olen ehtinyt tässä muuttaa muutaman kerran ja tavata ihmisiä, ja ymmärtänyt että maailmassa on ihmisiä, jotka ovat oikeasti ulkopuolisia valtakulttuuriin nähden. Pakolaisia, vammaisia, sairaita, traumatisoituneita ja rikottuja ihmisiä. Minun murheeni siitä että en nyt eläkään täydellisessä yhteydessä muiden kanssa tuntuvat aika pieniltä. Ja toisaalta, minä olen valtakulttuurin edustajana siinä asemassa, että voin omalta osaltani lievittää muiden ulkopuolisuuden tunnetta. Sen jälkeen, kun lakkasin ajattelemasta, että minun kuuluisi olla osa jotakin ryhmää, ja aloin luomaan itse nämä vertaisryhmät itselleni, etsimällä ihmisiä joiden kanssa synkkaa, ja toisaalta niitä joita voin auttaa,  en aivan aidosti ole kokenut itseäni enää ulkopuoliseksi.  Minulla on jotain annettavaa muille, ja sitä kautta löydän yhteyden muihin ihmisiin.

up

Sellaiset, jotka eivät aina jaksa keskustella pelkistä muotivaatteista, meikeistä, kampaamokäynneistä, Salkkareista, sisustuksesta ja taas meikeistä. Vähän niinkuin minä.

Akateemisesti koulutettu ja nuorempana tosi kaunis ja treenattu, nykyään jo vähän nuhjuinen kotiäiti joka on kuitenkin liian nätti varmaan monen vielä nuhjuisemman kotiäidin mielestä. Pitkä vaalea tukka erottaa näistä kynitty kananperse lookeista joihin puistossa ja kerhoissa törmää. Parempi luokkaiset äidit katsoo taas inhoten kun en viitsi itseäni hoitaa paremmin. Siinä minun sosiaalinen piiri josta koen ulkopuolisuutta. No kun palaan taas töihin tunnen taas kuuluvani joukkoon.

Absolutisti. Sinne meni alkoholin mukana sosiaalinen elämäkin.

Minut on kyllä todettu älykkääksi, ja akateeminenkin olen, mutten usko ulkopuolisuuteni liittyvän siihen. Minussa on vahvoja AS-piirteitä ja olen introvertti. Kaiken lisäksi hyvin ujo ja hiljainen. Ulkopuolisen minusta tekee taipumukseni tarkkailla, analysoida liikaa - laitan itseni automaattisesti joko sivustaseuraajan tai taustavaikuttajan asemaan. Olen kyllä mielestäni vahva ja päättäväinen luonne, mutta saan asioita aikaiseksi hiljaisella tavalla - tärkeintä on saada asia tehtyä, en voi sietää jos huomio kohdistuu omaan persoonaani.

Toisin sanoen olen kait ulkopuolinen omasta tahdostani. Sosiaalisissa suhteissa se kyllä ahdistaa aika usein, mutta en osaa rentoutua niissäkään.

[quote author="Vierailija" time="13.12.2013 klo 21:48"]

Akateeminen koulutusta vastaavassa työssä oleva naimisissa elävä 2 hoidoilla saadun lapsen äiti. Työläistausta ja erilaiset vastoinkäymiset elämässä ovat rakentaneet näkymättömän kuoren minun ja opiskeluaikaisten paremmista piireistä olevien ystävieni väliin. Koen että olen yksin ihmisten keskellä.

[/quote]

Ymmärrän. Suomessa on herravihaa ja akateeminen koulutus saa monet inhoamaan koska pidetään "herrana". Kuitenkin itse tajuaa että tulee köyhemmistä lähtökohdista kuin nämä "herravihaiset".

Sitten ei sovi kuitenkaan näiden herrojenkaan joukkoon, koska moniin akateemisiin töihin jos parhaille paikoille haluaa, vaaditaan suhteita ja mahdollisuutta tehdä sitä ilmaista työtä aluksi. 

Toki meitä on muita samanlaisia, esim. omalla miehellä samat lähtökohdat. Vanhempansa eivät ymmärrä että mieskin tekee todella raskasta työtä eikä miljoonia sada ovista ja ikkunoista sisään vaikka hänellä on akateeminen koulutus, sillä ei julkisen sektorin palkat mitenkään päätä huimaa.

Lisäksi jos on oman perheen parhaiten koulutettu niin jonkinlaista kitkaa sekin aiheuttaa vaikka koskaan ikinä et itseäsi tai koulutustasi toisi millään tavalla esiin vaan päin vastoin olet pienestä saakka oppinut koulussa väheksymään itseäsi koska luokan pojat eivät pitäneet siitä että joku oli hyvä matikassa tai fysiikassa jne.

[quote author="Vierailija" time="13.12.2013 klo 21:49"]

En ole yksinäinen, mutta tunnen oloni usein ulkopuoliseksi. 

Olen älykäs, en ymmärrä mitään muodista, meikeistä ja sisustuksesta. Toisten asiat eivät kiinnosta minua. 

[/quote]

Samat täällä. Lisäksi olen aina ollut yksinviihtyvää tyyppiä, ja jo nuorena kiinnosti enemmän koti-ilta kirjan tai tietokonepelin parissa kuin juhliminen. Itse asiassa inhoan tungosta ja meteliä, joten baarit on aina olleet minulle kauhistus. Lopputuloksena on 39 v. vanhapiika, jolla ei ole yhtään ystävää.

Ulkopuolisuutta kaikkiin ihmisiin nähden tuntee maailmassa, jos inhoaa kaikenlaisia hierarkoita ja ihmisten eriarvoista kohtelua. Aikuisena huomaa että ihmiset käyttäytyvät eri tavalla eri ihmisiä kohtaan, huomaa nuoleskelut ja pyllistelyt. 

Jos ei halua taipua sosiaalisiin normistoihin ja jääräpäisesti yrittää kohdella kaikkia samalla tavaoin ja odottaa kaikilta samoja käyttäytymisen normeja sukupuolesta iästä omaisuuden märäästä riippumatta, kerta toisensa jälkeen huomaa epäreiluuden ja pitää ihsmisistä vähemmän.

Jos on liikaa käynyt mummon kanssa ompeluseuroissa ja itsekseen pyhäkoulussa ja päähän iskostunut yksinkertaiset kultaiset käskyt, ym raamatun opit ja kuitenkin näkee että itse kristityt niitä vähiten noudattavat. Ja kukaan ei.

17

[quote author="Vierailija" time="13.12.2013 klo 21:49"]

En ole yksinäinen, mutta tunnen oloni usein ulkopuoliseksi. 

Olen älykäs, en ymmärrä mitään muodista, meikeistä ja sisustuksesta. Toisten asiat eivät kiinnosta minua. 

[/quote]

Samoin, lukuun ottamatta, että muiden asiat kiinnostavat minua paljonkin. Olen siis tosi valmis syvällisiin keskusteluihin muiden elämästä. Ja pyrin aina tukemaan muita.

Silti koen aina ulkopuolisuutta naisporukoissa. Pidän melko harvakseltaan yhteyttä keneenkään ja olenkin monesti ystävystynyt syvästikin, mutta yhteisen tekemisen päätyttyä (esim.opiskelu) ovat nämä ystävyydet kuihtuneet pois. Soitan harvoin kysyäkseni kuulumisia, sovin mielummin tapaamisia. En juuri juhli (en pidä valvomisesta, alkoholinkäytöstä kyllä, mutta en jaksa juoda niin, että olisin väsynyt seuraavana päivänä). Siedän pinnallisuutta ystävissäni. mutta minua on tosi vaikea saada keskustelemaan innostuneesti laihdutuksesta, lisäkkeistä, muodista, sisustuksesta, urheilusta tms.

Omaan mukavat arjen sosiaaliset taidot, huolehdin ulkonäöstäni ja kauneus itsessään (sellaisena kuin sen käsitän, ehdottoman luonnollisena) on minulle arvo. Olen korkeasti koulutettu, kiinnostavassa työssä, minulla on iso perhe ja paljon yhteyttä pitävä suku. Ehkä näistä syistä ihmiset joskus olettavat, että minulla on paljon hyviä ystäviä.