minulla oli tänään töissä känkkäränkkäpäivä ja nyt kotona nolottaa
Olin huonolla tuulella jo ennen töihin pääsyä; aamu ei sujunut ja olin jo "myöhässä" (oikeasti en voi myöhästyä, kun on liukuva työaika mutta omasta normaalista myöhässä). Töihin päästyäni työkaveri hyökkäsi niskaan huohottamaan yhdestä kiireellisestä hommasta, jonka kyllä tiedostin olevan kiireellinen mutta olinhan vasta päässyt paikalle. (antaisi ottaa takin pois ja käynnistää koneen rauhassa) Vastasin työkaverilleni tylysti "joojoo"-tyyliin.
Aamulle oli myös buukattu jonninjoutava palaveri, jossa asiaa ei ollut nimeksikään mutta aikaa kului suunniteltua enemmän. Loppuvaiheessa olin jo aivan ratkeamispisteessä ja silloin vielä esimieheni rupesi jakamaan kiitostaan näin joulun alla hyvin tehdystä työstä (ei kiinnosta, ei kiinnosta!!!! aika on rahaa ja tehokkuutta näihin joulukuun vähäisiin työpäiviin!!). Palaverista lähdin ensimmäisenä kiirettäni (ja huonoa tuultani) korostaen korot liiallisesti kopisten. Loppupäivä sujui joten kuten (olin yksin työhuoneessani mököttämässä ja tekemässä sitä kiireellistä juttua valmiiksi) kunnes viime hetkillä työkaverini tuli vielä delegoimaan töitään ja nakitti helpon mutta tylsän homman minulle. Äänensävystäni taas varmasti kuuli mitä mieltä olin nakittamisesta.
Loppuenlopuksi, koska olin känkkäränkkätuulella päätin käyttää huonon tuulen -energiani kiireellisen homman loppuun asti tekemiseen (muuten se olisi vielä maanatainakin nakertamassa mieltäni) ja olin siis perjantaina ylitöissä, joka taas ärsytti kotimatkalla ja ruokakaupassa.
Nyt olen päässyt kotiin ja nolottaa tuo koko päivän tiuskimiseni ja mököttämiseni. Olinpa aika lapsellinen.
Kommentit (11)
Minullakin on tuollaisia päiviä joskus. Juurikin kopisuttelen koroilla vihainen ilme naamalla, paiskaan vaikkapa puhelimen pöytään ja kyräilen itsekeni enkä ota osaa lounaskeskusteluihin. Kotona sitten nolottaa. Seuraavana päivänä yleensä olen paremmalla tuulella ja kerron tiimille että eilen oli tosi huono päivä, anteeksi että käyttäydyin lapsellisesti. Niin meillä muutkin tekee. Kaikilla on tosiaan joskus huono päivä. En minä ainakaan työkaverin huonosta päivästä mieltäni pahoita. Tietenkin harmittaa toisen puolesta mutta muuten se ei minua haittaa. Voithan maanantaina vaikka huikata sille jolle tiuskit että anteeksi, taisin olla perjantaina vähän tyly, oli huono päivä tms.
Kyllä se on tämä pimeys ja synkkyys, joka minut saa huonolle tuulelle. Keväisin ja kesäisin on paljon helpompi suodattaa se oma huono tuuli muiden huomaamattomiin. Pitää maanataina viedä vaikka kahvipullaa hyvitykseksi :)
-ap
Tuo on kyllä tosi kurjaa muille työntekijöille. Itse olen ollut jo useamman viikon tosi ahdistunut koska yrityksessämme johtavassa asemassa oleva henkilö hermostui ja suutuspäissään sanoi minulle ikäviä asioita vaikka vika ei todellisuudessa minun ollutkaan. Mielestäni kenelläkään ei pitäisi olla mitään erityisoikeuta loukata muita oman pahan olonsa vuoksi. Turha kai edes sanoa mutta etsin uutta työpaikkaa.
Kannattaa myös pyytää anteeksi. Se ilahduttaa enemmän kuin pulla.
Tuo on kyllä tosi kurjaa muille työntekijöille. Itse olen ollut jo useamman viikon tosi ahdistunut koska yrityksessämme johtavassa asemassa oleva henkilö hermostui ja suutuspäissään sanoi minulle ikäviä asioita vaikka vika ei todellisuudessa minun ollutkaan. Mielestäni kenelläkään ei pitäisi olla mitään erityisoikeuta loukata muita oman pahan olonsa vuoksi. Turha kai edes sanoa mutta etsin uutta työpaikkaa.
"Kannattaa myös pyytää anteeksi. Se ilahduttaa enemmän kuin pulla."
Tästä päästään muuten toiseen aiheeseen. Odottaisitteko te oikeaa anteeksipyyntöä "anteeksi, että kiukkuilin..." vai riittäisikö tyyli jolla itse aioin edetä eli kahvipöytään jotain pullaa tms. ja siinä viedessä sanon "tässä korvaukseksi perjantaisesta kiukkuilustani..."?
Jos mietin, että työkaverilla olisi ollut huono päivä, niin en odottasi mitään virallista anteeksipyyntöä vaan tuollainen toteamus huonostatuulesta riittäisi laittamaan sinetin asialle. Kaikilla kun kuitenkin on huonoja päiviä joskus ja tässäkään kyse ei ollut mistään oikeasta riidasta.
Ja ennenkuin joku ehtii sanomaan tuosta pullasta, että vähän tyhmää, kun joku voi olla laihiksella tms., niin meillä ei kukaan ole laihiksella ja se on ihan ok.
Perus prinsessa meininkiä... siihen on totuttu, joten turhaa nolostella.
Minä en pitäisi siitä, että asia nostettaisiin taas esiin siten, että juuri minulta pyydettäisiin anteeksi yleistä tuittuilua. Tiuskaistu joojoo tai korkojen kopsuttelu ja naaman nyrpistely eivät ole mielestäni asioita, joita juuri minulta pitäiai pyytää anteeksi, ellei niitä olisi nimenomaan minulle tarkoitettu. Ja se taas laittaisi miwttimään, miksi juuri minä...
Eli pulla ja tuittuilun myöntäminen riittäisi ja helpottaisi oloani, etten ollut siis tuittuilun kohde vaan vain todistaja. Anteeksipyyntö viestittäisi tarkoituksellisuudesta ja suunnitelmallisuudesta.
[quote author="Vierailija" time="13.12.2013 klo 18:03"]
Olin huonolla tuulella jo ennen töihin pääsyä; aamu ei sujunut ja olin jo "myöhässä" (oikeasti en voi myöhästyä, kun on liukuva työaika mutta omasta normaalista myöhässä). Töihin päästyäni työkaveri hyökkäsi niskaan huohottamaan yhdestä kiireellisestä hommasta, jonka kyllä tiedostin olevan kiireellinen mutta olinhan vasta päässyt paikalle. (antaisi ottaa takin pois ja käynnistää koneen rauhassa) Vastasin työkaverilleni tylysti "joojoo"-tyyliin.
Aamulle oli myös buukattu jonninjoutava palaveri, jossa asiaa ei ollut nimeksikään mutta aikaa kului suunniteltua enemmän. Loppuvaiheessa olin jo aivan ratkeamispisteessä ja silloin vielä esimieheni rupesi jakamaan kiitostaan näin joulun alla hyvin tehdystä työstä (ei kiinnosta, ei kiinnosta!!!! aika on rahaa ja tehokkuutta näihin joulukuun vähäisiin työpäiviin!!). Palaverista lähdin ensimmäisenä kiirettäni (ja huonoa tuultani) korostaen korot liiallisesti kopisten. Loppupäivä sujui joten kuten (olin yksin työhuoneessani mököttämässä ja tekemässä sitä kiireellistä juttua valmiiksi) kunnes viime hetkillä työkaverini tuli vielä delegoimaan töitään ja nakitti helpon mutta tylsän homman minulle. Äänensävystäni taas varmasti kuuli mitä mieltä olin nakittamisesta.
Loppuenlopuksi, koska olin känkkäränkkätuulella päätin käyttää huonon tuulen -energiani kiireellisen homman loppuun asti tekemiseen (muuten se olisi vielä maanatainakin nakertamassa mieltäni) ja olin siis perjantaina ylitöissä, joka taas ärsytti kotimatkalla ja ruokakaupassa.
Nyt olen päässyt kotiin ja nolottaa tuo koko päivän tiuskimiseni ja mököttämiseni. Olinpa aika lapsellinen.
[/quote]
tai sitten tämä, menkka ränkkä!!! :9
Analyysisi ja lopputulemasi perusteella toteaisin, että olet todellisuudessa takuulla tosi kiva työkaveri ja hyvä työntekijä. Kaikilla on joskus huono päivä. Kukaan muu kuin sinä itse ei edes muista sitä nyt, joten unohda itsekin.
Hyvää viikonloppua, lepää ja rentoudu!