Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kuuluuko ahdistus alkuraskauteen

Vierailija
13.12.2013 |

Olen nyt jo muutaman viikon ollut ihan hirvittävän ahdistunut. Rv 6 menossa. En saa nukuttua, en pysty ajattelemaan selkeästi ja tuntuu että hengittäminenkin on raskasta. Kaikki asiat tuntuu kaatuvan päälle ja oksettaa. Lapsi on toivottu ja perhetilanne on kunnossa joten mitään suurempia huolia ei pitäisi olla. Työssä on kyllä tällä hetkellä huono olla. Olen varma että saan potkut viimeistään siinä vaiheessa kun kerron raskaudesta.

Onko nämä yleisiäkin tuntemuksia? Esikoisen raskaudesta en muista mitään tällaista.

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
13.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla ahdistus tuntemukset tulleet loppuraskaudessa. Herään yöllä hiestä märkänä paniikkikohtauksen partaalla. Olen aina pelännyt, että vauva kuolee kohtuun tai ei ole terve. Nyt kolmatta odottaessani todettu raskausajan masennus. Puhu neuvolassa. Minäkin tein ja sain apua, nyt osataan varautua syn.jälk. masennukseen joista myös aina kärsinyt. Mutta raskaudet on aina erilaisia. Elämäntilanne vaikuttaa ym. Älä stressaa pelkoa potkuista, se varmasti lisää ahdistusta. Tsemppiä ja onnellista odotusta :)

Vierailija
2/7 |
13.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos 2 rohkaisevista sanoista. Jotenkin en osaa ahdistua vauvan voinnista. Mietin välillä jopa että ei ehkä olisi kannattanutkaan koko juttu ja että jos tämän voisi vielä perua. Kamalia ajatuksia :( Olen vain varma että maailma kaatuu ihan juuri ja kaikki on minun syytäni koska olen näin järjettömään juttuun lähtenyt. En ole koskaan kärsinyt masennuksesta vaikka välillä olenkin ollut ahdistunut juurikin työasoista.

-ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
13.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla oli ensimmäinen kolmannes aika helvettiä. Fyysiseltä puolelta katsottuna kuin unelmaa, ei fyysisiä oireita jne, mutta henkinen puoli olikin ihan mäsänä.

Itkin paljon, en siis mitään hormoni-itkuja satunnaisesti vaan masentunutta, lohdutonta itkua. Edes läheisten tuki ei merkinnyt juuri mitään, toki sitä arvostin mutta ei se helpottanut. Välillä jopa kaduin lapsipäätöstä, vaikka se siis oli toivottu ja haluttu.

Rehellisesti sanottuna iltaisin toisinaan toivoin, etten aamulla heräisi. Ahdisti, masensi, suretti ja kaikki tämä myös hävetti ja häpeä aiheutti vain lisäsurua.

Yhtäkkiä paha mieli vaan katosi! Nautin taas elämästä ja raskaudesta, hämmästelin niitä aiempia tunteita enkä tunnistanut niissä itseäni.

Nyt (7. kuukausi) ei ole masentanut aikoihin, ahdistus ja suru loppui tosiaan kuin seinään. Vasta jälkikäteen puhuin tästä neuvolassa (koska häpesin sitä, mitä tunsin) ja sieltä sanottiin, että joillekin käy noin - tärkeää on PUHUA siitä. Siispä puhu, puhu ja puhu neuvolassa :)

Tsemppiä!! :)

Vierailija
4/7 |
13.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä sain jotain ihmeellisiä pelkoja ja ahdituksia raskauden ekalla kolmanneksella. Ja välillä ihan vain selittämättömästi. Periaatteessa oli kaikki hyvin ja mukavaakin, mutta ahdisti silti. Jossain viikon 10-12 tienoilla se loppui kuin seinään ja yhtäkkiä kaikki olikin seesteisen ihanaa. En osaa keksiä mitään muuta kuin hormonit.

Vierailija
5/7 |
13.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulle tuli ihan kaamee ahdistus, mutta se johtui siitä, että raskaus oli ei-toivottu. Tilanne päättyi onneksi niin, että kuukautiset lopulta myöhässä alkoivatkin.

Silloin kun raskaus eteni loppuun asti, muistan, että loppuajasta näin ihan kamalia painajaisia koko ajan. Kai ne valmistivat vauvan syntymään. 

Vierailija
6/7 |
13.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="13.12.2013 klo 18:00"]

Olen nyt jo muutaman viikon ollut ihan hirvittävän ahdistunut. Rv 6 menossa. En saa nukuttua, en pysty ajattelemaan selkeästi ja tuntuu että hengittäminenkin on raskasta. Kaikki asiat tuntuu kaatuvan päälle ja oksettaa. Lapsi on toivottu ja perhetilanne on kunnossa joten mitään suurempia huolia ei pitäisi olla. Työssä on kyllä tällä hetkellä huono olla. Olen varma että saan potkut viimeistään siinä vaiheessa kun kerron raskaudesta.

 

Onko nämä yleisiäkin tuntemuksia? Esikoisen raskaudesta en muista mitään tällaista.

[/quote]

 

Sanoisin, että noin voimakas ahdistus ei ole normaalia. Onko sinulla ollut mieltenterveysontelmia/-hoitoa? Minkälainen tausta sinulla on?  Älä jää miettimään asioitasi yksin. Neuvolaan voi jo soittaa ja kertoa ahdistuksesta.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
13.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

En ole saanut vielä neuvolaan aikaa. Th on ilmeisesti lomalla. Toivoisin kyllä pääseväni sinne heti tammikuulla.

Minulla ei ole taustalla mitään mielenterveysongelmia. Olen hyvässä työpaikassa hyvässä asemassa. Minulla on kyllä joskus aikaisemminkin työstressin yhteydessä tullut kummia harha-ajatuksia ja uskon että minua vastaan on kehitteillä jotain salaliittoja. Ihan hölmöjä juttuja ja pystyn kyllä tiedostamaan ettei se ole totta. Nyt siis taas jotain saman tyyppistä havaittavissa.

Olen kyllä aina pitänyt itseäni suhteellisen järkevänä ihmisenä. Käyn työssä, opiskelen ja hoidan perhettä.

-ap

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän yhdeksän kolme