Onko täällä ketään muuta kuin minä joka olisi synnyttänyt ilman kivunlievitystä?

Lapsi oli jo niin pitkällä syntymässä, kun ehdin Naistenklinikalle, ettei siinä ehtinyt kivunlievitystä saada. Pyysin muistaakseni edes ilokaasua, mutta sekin otettiinminulta heti pois, kun vedin oikein imppaamalla yhden piiiitkän henkäyksen. :D

Kyseessä oli toinen lapseni.

Kaksi kertaa, eikä ollut edes aivan kamalaa. 

Ensimmäinen vauva syntyi ilman mitään kivunlievitystä.

Ensimmäinen synnytys kesti melkein 2vrk pakko oli lopulta ottaa epiduraali.

Toinen synnytys meni hyvin ilman mitään kivunlievitystä en ollut edes kovin kipeä ja homma eteni nopeasti.

Kolmas synnytys oli jotain aivan kamalaa kivut hirveät eikä edes epiduraali toiminut täysin eli olin vain osittain puutunut... Kammottava kokemus.

Ilman kipulääkitystä, seurauksena kipushokki ja sydänpysähdys. Epikriisin mukaan "normaali synnytys".

Minäkin, kaksi kertaa, 1979 paino 3680 g ja 1981 paino 4360 g, kuopus repi tullessaan, tikattiin koko väli, kätilö tikkasi minun luvalla kun kandi ei uskaltanut vaginan sisälle tikata. Lääkäri poisti tikit reilun 3 vkon kuluttua kun itsestään sulavat tikit eivät minulla sula, oli yli tunnin juttu. Mutta hyvä tuli.

Niin ja tutuille terkut.

Ihan samanlailla kävi mullekin, eli kun menin sairaalaan, ei enää ehditty mitään antaa ja sitten vaan puskettiin. Aika rajua, mutta nopeasti ohi. Toisaalta jos olisi ehditty antaa, olisi synnytys pidentynyt ja ehkä jopa pysähtynyt ja sitten oksitosiinitippakin tarvittu, näin meni esikoisen synnytyksessä. Yksi lapsistani syntyi kipeän mutta huonosti edenneen synnytyksen päätteeksi kiireellisellä sektiolla jolloin olin aivan töttöröö, siihen verrattuna onnistunut luomusynnytys oli lottovoitto.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen. Ei ollut tarkoitus mutta synnytys eteni nopeammin kuin osattiin odottaa, eikä sitten enää saanut mitään annettua.

Samoin. Mut lähetettiin kotiin puolenpäivän maissa että mitään ei tapahdu hetkeen. En sitten uskaltanut/ymmärtänyt lähteä ajoissa takaisin. Ensisynnyttäjä ja liki 4 viikkoa etuajassa, mutta en vain siinä tilassa 30 asteen helteessä tajunnut (vaikka kokeneemmat kaverit yritti hoputtaa), yritin vaan sinnitellä, kun kovapäinen olen. Eipä tarvinnut kauan synnytyssalissa sitten viettää, ihailin kesän kovinta salamointipäivää ja alle 1,5 tuntia sairaalaanmenosta oli poika sylissä. Ei siinä ehditty kivunlievitystä antaa eivätkä tarjonneet/en ymmärtänyt pyytää edes sitä ilokaasua.