Lue keskustelun säännöt.
Mihin hautasitte kuolleen lemmikkinne?
01.10.2020 |
Veimme tuhkat mökille meren rantaan. Siellä koiramme nautti olla.
Kommentit (88)
No, selkeästi eteenpäin on menty, nimittäin ekaa kertaa ikinä pystyn virnuilemaan liittyen tapahtuneeseen. Ikävä on kova, mutta nämä syyllistämisyritykset ovat jotenkin niin koomisia XD.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Homman nimihän on sellainen, että minä en pystynyt menemään mukaan lopetukseen, vaan laitoin siskon asialle. En kadu tänäkään päivänä. Olen ihan liian herkkä kaikelle mikä liittyy rakkaaseen elukkaani. Ymmärtääkseni tuhkat ovat siskolla jossain. En ole kysynyt ikinä. Pikkuisellani ei ole mitään hätää, joten asia ei ole niin tärkeä minulle.
Eli sinun eläimesi joutui kohtaamaan viimeiset hetkensä yksin? Se oli varmasti peloissaan ja etsi katseellaan sinua kertomaan että kaikki on hyvin, ja sinä petit sen. Mahtoi olla kamala lemmikki, kun ansaitsi niin surkean lopun.
Hahahahahaha XDD kissaani ei kiinnostanut pätkän vertaa että olenko mukana vai en. Tsiisus... Siskoni oli sen kanssa. Olisin ilmeisesti parempi ihminen, jos olisin ollut vieressä ja kuiskannut kissalle, että ei mitään hätää, tulit vain kuoleman tänne, hyvästi rakas.
Se ketä ei kiinnostanut asia pätkän vertaa olit sinä. Ja kyllä, olisit ollut parempi ihminen jos olisit tuon vaivautunut tekemään, aivan oikein.
Ei kiinnostanut ei, huvikseen olen surrut vuosikausia lopetuksen jälkeen ja itkenyt monet kerrat XD.
Vierailija kirjoitti:
Ovat uurnissaan ja oma aika, kun koittaa siirtyvät omaan uurnaani. Yhdessä menemme maan alle.
Miten tämä käytännössä tapahtuu, kirkko ei varmaan hyväksy eläimen tuhkan hautausta hautausmaalle, eli sinunkin tuhkasi laitetaan esim.mökille? Mutta silloin oltava hautapaikka virallinen? Jos sirotellaan tuhkat, ei tartte?
Ensimmäinen kissa haudattiin mökille ilman tuhkausta kauniiksi koristellussa pahvilaatikossa neulomani viltin kanssa. Toinen on mökillä tuhkattuna uurnassa kirjahyllyssä, kun kuoli talvella ja maa oli liian jäinen kaivettavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Homman nimihän on sellainen, että minä en pystynyt menemään mukaan lopetukseen, vaan laitoin siskon asialle. En kadu tänäkään päivänä. Olen ihan liian herkkä kaikelle mikä liittyy rakkaaseen elukkaani. Ymmärtääkseni tuhkat ovat siskolla jossain. En ole kysynyt ikinä. Pikkuisellani ei ole mitään hätää, joten asia ei ole niin tärkeä minulle.
Eli sinun eläimesi joutui kohtaamaan viimeiset hetkensä yksin? Se oli varmasti peloissaan ja etsi katseellaan sinua kertomaan että kaikki on hyvin, ja sinä petit sen. Mahtoi olla kamala lemmikki, kun ansaitsi niin surkean lopun.
Ei kaikki osaa ajatella, että eläin kaipaa omistajaansa viime hetkellä. Eivät sitä pahuudella tee. Suru voi sokaista.
Harmihan se on eläimen kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, selkeästi eteenpäin on menty, nimittäin ekaa kertaa ikinä pystyn virnuilemaan liittyen tapahtuneeseen. Ikävä on kova, mutta nämä syyllistämisyritykset ovat jotenkin niin koomisia XD.
Virnuilemaan?
Kyllä eläimen lopetuksessa pitää olla lähimmän "omaisen" mukana. En ollut aikanaan kun kissa lopetettiin, ja kadun sitä loppuikäni. Isä oli, muttei se ole sama asia. Eläinlääkärikin oli kysynyt missä olen.
Ja lisään vielä, että lopetus ei tullut puskista. Yhtä ainutta tärkeää asiaa ei jäänyt sanomatta. Sanoin ne vain kotona, en eläinlääkärissä. En edelleenkään kadu, eivätkä nuo teidän säälittävät viestinne muuta asiaa XD. Kissaani ei kiinnostanut silloinkaan, kun olimme matkoilla ja tulimme takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, selkeästi eteenpäin on menty, nimittäin ekaa kertaa ikinä pystyn virnuilemaan liittyen tapahtuneeseen. Ikävä on kova, mutta nämä syyllistämisyritykset ovat jotenkin niin koomisia XD.
Virnuilemaan?
Kyllä eläimen lopetuksessa pitää olla lähimmän "omaisen" mukana. En ollut aikanaan kun kissa lopetettiin, ja kadun sitä loppuikäni. Isä oli, muttei se ole sama asia. Eläinlääkärikin oli kysynyt missä olen.
Siskoni oli mukana, eikö mene jakeluun XD
Metsään. Ihan vaan tuonne kaupungin metsään kävin hautaamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuolemaan tänne*
Ihan hauska yritys tehdä minulle kauheat omantunnon tuskat, mutta ei onnistu XD. Minun oli pakko ajatella omaa mielenterveyttäni sillä hetkellä, kun ei ollut paniikkihäiriölääkityskään ihan kunnossa ja asiat olivat päin peetä. Mielenterveyteni ei kestänyt siinä hetkessä enää yhtä ainuttakaan ahdistavaa asiaa.
Eikä mikään olisi muuttunut paremmaksi, vaikka olisin ollutkin mukana. Kissaa se ei kiinnostanut pätkän vertaa eikä minun läsnäoloni olisi voinut peruuttaa tulevaa.
Mistä tiedät ettei kissaa kiinnostanut? Et mistään. Luulet vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kissani tuli yllättäen kipeäksi, ja jouduin hänet jättämään eläinlääkärin tutkimuksiin yön yli. Seuraavana päivänä tuli soitto, ettei mitään ole tehtävissä. Lähdin paikan päälle ja oli musertavaa nähdä oma rakas kissakaveri siinä kunnossa. Kuitenkin, kun aloin siinä eläinlääkärin valmistellessa eutanasiaa jutella kissalleni, hän reagoi ääneeni. Nosti päätään kukin sanoakseen, että moi kamu, tulit takaisin. Rapsuttelin hellästi ja puhuin rauhoittavalla äänellä, vaikka ääni takelteli ja silmät täyttyivät kyynelistä. Itken nytkin, ja se on vaikeinta, mitä lemmikinomistajana joutuu tekemään, mutta olen todella tyytyväinen, että tein sen. En olisi arvannut, että niinkin kipeänä kissani tajuaisi, että tulin vielä jättämään jäähyväiset. Sillä oli valtava merkitys meille molemmille.
Tottakai tajuaa. Itku tuli mullekin kun luin.
Tuhkattuna, kesämökillämme kanervikkoon haudattuna. Vähäinen määrä tuhkaa on myös minulla rasiassa tallessa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hauskaa miten AINA minun viestini saavat kauhean pskamyrskyn aikaan XDDD
1. LOPETUS EI TULLUT PUSKISTA. OLIN VARAUTUNUT SIIHEN PIDEMMÄN AIKAA JA SANONUT KISSALLE KAIKEN MITÄ HALUSIN SANOA.
2. MINULLA OLI SIIHEN AIKAAN HUONOSTI TOIMIVA PANIIKKIHÄIRIÖLÄÄKITYS JA USEAMPIA JUTTUJA MENEILLÄÄN. JAKSAMINEN OLI ERITTÄIN HANKALAA, KISSA OLI AINOA SYYNI JAKSAA PÄIVÄSTÄ TOISEEN.
3. TIESIN, ETTÄ KISSAN KUOLEMAN KATSOMINEN RIKKOISI MINUT IHAN LOPULLISESTI EIKÄ SILLÄ HETKELLÄ OLLUT VARAA OTTAA RISKEJÄ. OLISIN SAATTANUT TEHDÄ JOTAIN, MITÄ OLISIN KATUNUT JÄLKEENPÄIN.
4. SISKO OLI MUKANA.
5. EN EDELLEENKÄÄN KADU ENKÄ TULE KATUMAAN. KISSAN ELINAIKANA TEIN KAIKKENI SEN ETEEN JA KERROIN ETTÄ RAKASTAN.
Mitään ei jäänyt sanomatta ja nykyään voin hyvin verrattuna tuohon synkkään aikaan :]]
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuolemaan tänne*
Ihan hauska yritys tehdä minulle kauheat omantunnon tuskat, mutta ei onnistu XD. Minun oli pakko ajatella omaa mielenterveyttäni sillä hetkellä, kun ei ollut paniikkihäiriölääkityskään ihan kunnossa ja asiat olivat päin peetä. Mielenterveyteni ei kestänyt siinä hetkessä enää yhtä ainuttakaan ahdistavaa asiaa.
Eikä mikään olisi muuttunut paremmaksi, vaikka olisin ollutkin mukana. Kissaa se ei kiinnostanut pätkän vertaa eikä minun läsnäoloni olisi voinut peruuttaa tulevaa.
Mistä tiedät ettei kissaa kiinnostanut? Et mistään. Luulet vaan.
XDDDDD Juu enköhän minä tuntenut kissani.
Vierailija kirjoitti:
He ovat uurnissa tuhkattuina. Aiemmin majailivat mm. sänkyni alla, nykyisin vitriinissä.
Villakoiria?
Sen sijaan katuisin syvästi, mikäli olisin tieten tahtoen mennyt rikkomaan viimeisetkin rippeeni sinne eläinlääkärin vastaanotolle, ihan vain siksi, että NIIN TÄYTYY TEHDÄ STNA!! XD sen sijaan keskityin toipumiseen ja viemään elämääni eteenpäin jotenkin.
Kissa ei ole ollut yksin missään vaiheessa, voi v...u soikoon XD.
Ensimmäinen koirani haudattiin eläinten hautausmaalle. Mahtaako niitä enää ollakaan? Viime syksynä koirani tuhkattiin ja tuhkat ripoteltiin järveen siihen tarkoitukseen osoitetussa paikassa. Tykkäsi hurjasti vedestä ja ajattelin jotenkin että pääsi "vapaaksi". En voisi kotona säilyttää uunia.
Se ketä ei kiinnostanut asia pätkän vertaa olit sinä. Ja kyllä, olisit ollut parempi ihminen jos olisit tuon vaivautunut tekemään, aivan oikein.