Lue keskustelun säännöt.
Onko jotain väylää kuinka saada exän kiusanteko loppumaan?
13.12.2013 |
Onko jollain kokemusta puuttuuko sosiaalityöntekijä tai lastenvalvoja tai edes joku lähivanhemman kiusantekoon? Tätä nyt on jatkunut niin kauan että on olemme mieheni kanssa täysin neuvottomia. Mies jopa sanoi ettei aio enää kohta nähdä lapsiaan jos tämä tilanne ei muutu. Homman nimi on se että tapaamiset on sovittu paperilla kellonaikoja myöten, mutta joka ikisellä tapaamisella ex haluaa muutta haku tai tuonti aikaa, haku paikkaa, ilmoittelee näistä asioista tuntia aikaisemmin jos silloinkaan, lasten haku on siis käytännössä joka ikinen kerta hirveä show jossa joudumme soittelemaan ja etsimään lapsia millon mistäkin, poikkeuksetta jos on sovittu esim että haemme lapset kotoa kolmelta, ei lapset ole tuolloin kotona, tai toinen on kotona toinen hoidossa, ex ei vastaa puhelimeen tai jotenkin muuten vaikeuttaa lasten hakua. Pois viennin kanssa sama show, äiti ei kotona sovittuun aikaan tms. Aina kun asiasta hänelle mainitsemme alkaa hän lähetellä viestejä liittyen minuun ja mieheeni, tai meidän suhteeseemme, viestit harvoin koskee lapsia, vaikka emme mihinkään näihin vastaa tulee viestejä tolkuton määrä. Olemme miettineet että voisimmeko oikeasti saada sosiaalityöntekijän tai edes jonkun puuttumaan tilanteeseen? Sillä tämä ei ole lapsille eikä meille eikä kenellekkään millään asteella järkevää toimintaa. Alamme oikeasti olla aika loppu tähän tilanteeseen. Tiedämme että ex toivoisi meidän eroavan, mutta ainoat ketkä tässä kohta eroaa on isä lapsistaan ja MINÄ en voi sallia sen tapahtua :(
Kommentit (28)
Ei tuollaiselle valitettavasti ole paljoa tehtävissä. Itsekin olen kuusi vuotta kärsinyt ex-mieheni laajamittaisesta kiusanteosta.
Tilanne parani hiukan kun ex löysi uuden naisen kiusattavaksi, tämäkään tosin ei ole häntä täysin estänyt vaikka on jo uusia lapsiakin. Hullu mikä hullu, minkäs teet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitan. Ainoa mikä auttaa on exälle uusi mies ja pari uutta lasta tämän kanssa. Vasta se auttoi meillä. Voitte kyllä ottaa yhteyttä lastenvalvojaan ja hän voi puhutella, mutta meillä ei auttanut. Äiti lupasi kyllä ja väitti aina viranomaisille tukevansa lasten ja isän suhteita täysillä (osasi kaikki oikeat fraasit) mutta toimi toisin.
Jos tapaamisia jää väliin, voitte hakea tapaamisoikeuden täytäntöönpanoa käräjäoikeudelta. Tätä varten pitäkää tarkkaa kirjaa tapaamisista ja niiden toteutumisesta ja kaikista äidin tempuista vähintään parin kuukauden ajan. Hankkikaa sitten pätevä, perheoikeuteen erikoistunut asianajaja. Meillä ei kyllä täytäntöönpanokaan auttanut. Siihen liittyvän sovittelun aikana äiti antoi tapaamisten toteutua normaalisti, joten sovittelija uskoi ratkaisseensa tapauksen eikä uhkasakkoa annettu. Sen jälkeen sama peli jatkui.
Siis ihan oikeasti, mikään ei auta paitsi aika ja lasten kasvaminen.
Kaikkein tärkeintä on kuitenkin, ettei isä hylkää lapsiaan. Tue häntä edelleen siinä. Tiedän, että tilanne on todella kuluttava Meillä minä tarvitsin lopulta terapiaa, että pystyin tukemaan isää. Lasten tasapainoisen kasvun kannalta on kuitenkin äärimmäisen tärkeää, että suhteet säilyvät.
Oikeusjututkaan ei ole auttaneet meillä, mitään ei ole tehtävissä. Vanhempi eli siis isä saa tehdä lapselleen käytännössä ihan mitä huvittaa. Kadota ensin puoleksikin vuodeksi ja palata taas intensiivisesti piinaamaan ja tämä on ok.
Pahempi tilanne toki nykyisellä naisellaan lastensa kanssa kun exä ei päästä heitä sieltä pois ja kiusaa minkä ehtii.
Olen tosi pahoillani teidän puolesta, koittakaa jaksaa ja antakaa lapsille teillä edes normaalit kasvuolosuhteet.
t. Nro 3, väsynyt lähiäiti kahdelle ihanalle lapselle
On todella ongelmallista, että lapset asuvat kiusantekijän kanssa. Etävanhempana ei pysty mitenkään antamaan heille turvallisia kasvuolosuhteita, ja se jos mikä on raastavaa. Suomessahan saa ottaa avioeron yksipuolisesti, joten isä ei voi paljon mitään sille, jos hänen lastensa äiti päättää poistaa isän lasten elämästä tai tehdä kiusaa. Tapaamisten avulla voi tosiaan kiusata ihan loputtomiin, toki lasten iästä riippuen. Tavoitteena tuossa yleensä on väsyttää isä niin, ettei hän enää jaksa tavata, ja sen jälkeen äiti voi sanoa lapselle, että p-a isä kun ei välitä susta yhtään, unhda sinäkin se. Ja jos kuvioissa on jo "uusi isä" niin lapset etsivät turvaa lähellä olevasta aikuisesta ja biologinen isä jää taka-alalle.
Meillä etäisä uuden vaimonsa kanssa aiheuttaa samankaltaisia ongelmia plus paljon muuta, oksentavat mm oman pahanolonsa lasten päälle haukkumalla jatkuvalla syötöllä minua lapsille, nostavat huoltajuusjuttuja täysin mitättömillä syillä, lastensuojeluilmoituksia.. U name it, kaikkea mahdollista on ollut vuosien mittaan. Mistään ei saa apua, kukaan ei voi asialle mitään. Toivottavasti rauhoittuu edes sitten kun lapset ovat aikuisia. Todennäköisesti ei sittenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteys lastenvalvojaan. Kunnissa on yleensä joku paikka, esim. perhekeskus tms. missä on mahdollisuus valvottuun vaihtoon eli siellä hoidetaan aina lasten haku/palautus. Siitä tulee sitten heti todistajan läsnäollessa kirjattua ylös, jos lapset eivät ole siellä kun haku on sovittu tai ei olla vastaanottamassa kun palautetaan. Käytäntö on hyvä juuri perheille, missä haku/nouto on kiusantekoa ja pompottelua kerrasta toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sun mies on tehnyt, kun ex noin haluaa kostaa?
[quote author="Vierailija" time="13.12.2013 klo 08:26"]
Valitan. Ainoa mikä auttaa on exälle uusi mies ja pari uutta lasta tämän kanssa. Vasta se auttoi meillä. Voitte kyllä ottaa yhteyttä lastenvalvojaan ja hän voi puhutella, mutta meillä ei auttanut. Äiti lupasi kyllä ja väitti aina viranomaisille tukevansa lasten ja isän suhteita täysillä (osasi kaikki oikeat fraasit) mutta toimi toisin.
Jos tapaamisia jää väliin, voitte hakea tapaamisoikeuden täytäntöönpanoa käräjäoikeudelta. Tätä varten pitäkää tarkkaa kirjaa tapaamisista ja niiden toteutumisesta ja kaikista äidin tempuista vähintään parin kuukauden ajan. Hankkikaa sitten pätevä, perheoikeuteen erikoistunut asianajaja. Meillä ei kyllä täytäntöönpanokaan auttanut. Siihen liittyvän sovittelun aikana äiti antoi tapaamisten toteutua normaalisti, joten sovittelija uskoi ratkaisseensa tapauksen eikä uhkasakkoa annettu. Sen jälkeen sama peli jatkui.
Siis ihan oikeasti, mikään ei auta paitsi aika ja lasten kasvaminen.
Kaikkein tärkeintä on kuitenkin, ettei isä hylkää lapsiaan. Tue häntä edelleen siinä. Tiedän, että tilanne on todella kuluttava Meillä minä tarvitsin lopulta terapiaa, että pystyin tukemaan isää. Lasten tasapainoisen kasvun kannalta on kuitenkin äärimmäisen tärkeää, että suhteet säilyvät.
[/quote]
Kuulostaa aivan kuin eläisitte meidän elämäämme paitsi ettei äiti ole löytänyt uutta miestä (sellainen oli, mutta tilanne oli ehkä jopa vielä pahempi silloin) =/
Ikävä kyllä vain nuorimman lapsen äiti on eristänyt jo aivan täysin. Nuorin on vielä alle kouluikäinen eikä siis pysty "karkaamaan" tapaamisiin kuten kaksi vanhempaa. Isä ei ole nähnyt nuorinta lastaan nyt yli puoleen vuoteen.
Vanhemmat lapset kertovat äidin selittävän heille samoin kuin nuoremmalle, että isä jätti ja hylkäsi tuosta vain (eroehdotus tuli äidin puolelta), ei maksa elareita (maksaa kolmesta lapsesta lähes 1000e/kk) eikä välitä lapsista tuon taivaallista. Isommat lapset kärsivät, koska joutuvat koko ajan kuuntelemaan noita juttuja eikä isästä saa mainita puolta sanaa (ellei sitten haukkuisi äidin mukana). Nuorin lapsi kasvaa tuossa ilmapiirissä ja tulevaisuus näyttää, mitä uskoo. vanhemmat lapset toki ovat tolkuttaneet sisarukselleen, että äiti valehtelee.
Mies on hokenut lapsille, että tilanne ei ole heidän vikansa eikä heidän tarvitse ottaa siihen mitään kantaa. Lapset kokevat itse velvollisuudekseen puolustaa isää pikkusisarukselleen. Koko tilanne on aivan absurdi ja lapsilla on paha olla.
Mitään ei vain voi, ei yhtään mitään. Me voidaan vaan yrittää olla asiallisia aikuisia ja tukea lasten normaalia elämää. Sen verran kuin voimme heidän kanssaan siis olla, lähinnähän isä hoitaa yhteydenpidot puhelimitse, koska eihän lapset pysty kotoa sentään yöksi karkaamaan, tapaavat salaa suoraan koulun jälkeen sitten yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon just läheltä seurannut yhtä eroa. Surkuhupaisaa seurattavaa se on. Molemmat käyttäytyy kuin uhmaikäiset pennut. Ja sit parutaan, kun toinen ei olekaan oikein yhteistyöhaluinen. Siinä ei huvita paljon ulkopuolisenkaan olla kenenkään tukena, kun ihan sitä näyttää saavan mitä on tilannut.
Onko sillä mitään väliä miten on erottu, lopputulos on kuitenkin sama että erottu on. Kyllä aikuisten ihmisten pitäs pystyä asiansa hoitamaan asiallisesti pelleilemättä olipa tilanne mikä hyväänsä. Varsinkin jos kyse on lapsista!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanko kaikki on taas vain yksin sen hullun eksän vikaa? On se kummallista, että kun ensin tallotaan, nyljetään ja survotaan maanrakoon ja sitten toinen ei olekaan kiltti. Eikä ole mitään peiliin katsomista, koska eksähän se hullu on.
Järkyttäviä tarinoita! Ja minä jo luulin, että minun exäni on hankala... Mut hän vain syyttelee tekstaritasolla, eikä onneksi sabotoi käytännöss...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.12.2013 klo 09:51"]
Onko sillä mitään väliä miten on erottu, lopputulos on kuitenkin sama että erottu on. Kyllä aikuisten ihmisten pitäs pystyä asiansa hoitamaan asiallisesti pelleilemättä olipa tilanne mikä hyväänsä. Varsinkin jos kyse on lapsista!!
[/quote]
No juurikin näin!!!
Jos ero on ollut "ruma", niin jotenkin ymmärtää, että alkuun kiukutellaan ja käyttäydytään tyhmästi. Mutta siinä kohtaa, kun se kiukuttelu jatkuu vuodesta toiseen, on se vain häiriintynyttä. JOKAISEN pitäisi päästä elämässään eteenpäin ja lopettaa se ympäristönsä myrkyttäminen. Ihan jo itsensä ja lastensa hyvinvoinnin takia.
[quote author="Vierailija" time="13.12.2013 klo 09:51"]
Onko sillä mitään väliä miten on erottu, lopputulos on kuitenkin sama että erottu on. Kyllä aikuisten ihmisten pitäs pystyä asiansa hoitamaan asiallisesti pelleilemättä olipa tilanne mikä hyväänsä. Varsinkin jos kyse on lapsista!!
[/quote]
Näin juuri. Ja todennäköisesti ap ja miehensä eivät ole siihen ajoissa kyenneet. Nyt sitten huudellaan aikuisuuden perään, kun itseltä sitä olisi tarvittu jo erosta lähtien ja aiemminkin.
Jos mies todella haluaisi lasten parasta ja selvittää tilanteen, niin hän kyllä pystyisi siihen. Mutta miehelle on tärkeämpää oman ylpeyden ylläpito, oikeassa oleminen ja viranomaisten tuki siihen. Siinähän sitten kärsii tyhmyydestään. Sääli vain lapsia, jotka kärsivät siinä sivussa.
[quote author="Vierailija" time="13.12.2013 klo 09:53"]
Ihanko kaikki on taas vain yksin sen hullun eksän vikaa? On se kummallista, että kun ensin tallotaan, nyljetään ja survotaan maanrakoon ja sitten toinen ei olekaan kiltti. Eikä ole mitään peiliin katsomista, koska eksähän se hullu on.
[/quote]
Kyllä niitä vaan on oikeasti hulluja eksiäkin.
Jotkut vaan flippaa ja ihan täysin.
Mun exä on tällainen. Ja siis kiusasi ex-vaimoaan, lastensa äitiä. Kun oltiin oltu hetki yhdessä, aloin mä hoitaa asioita sen ex-vaimon kanssa eikä mitään ongelmia enää ollutkaan, se oli vaan se mun exä, joka sekoili.
Ex-vaimo kertoi, kun erosin exän kanssa, että hän suri meidän eroa ehkä eniten. Eikä ihme, exä oli aloittanut vielä pahemman kiusaamisen kuin mitä se oli ennen kuin alkoi olemaan mun kanssa yhdessä =/
Mun exä siis kieroutuneesti väitti, että ex-vaimo oli pilannut heidän perhe-elämänsä. Toki hänkään ei ollut onnellinen ja riitelivät miltei tauotta ja mun exä halusi erota, mutta perhettä ei olisi kuitenkaan saanut rikkoa. Olisi siis pitänyt lasten takia elää yhdessä ja kun ex-vaimo ei tähän suostunut, olikin kaikki yht'äkkiä sen ex-vaimon vikaa. Ja koska kaikki vika oli hänessä, sai syyttää ihan mistä vain, ihan miten vain ja kaikki kiusanteko oli sallittua, koska olihan sentään ex-vaimo rikkonut sen perheen :-o
Ja tuo mun ex-miehen logiikka ei ole edes ainutkertaista, olen törmännyt myös samalla logiikalla toimivaan äitiin. Joka siis myös halusi erota, mutta miehen olisi silti pitänyt jäädä asumaan kämppiksenä yhteen, että pysyy se ydinperhe kasassa. Ja kun näin ei tapahtunut, unohtui kaikki avioliiton ongelmat ja ainoa syy eroon olikin se, että mies vain halusi rikkoa perheen :-o Kiusanteko lasten kautta on nyt jatkunut tuosta syystä yli viisi vuotta.
Ap:n otsikko on aika erikoinen. Siis että etsitään jotain "väylää". Mitä mahtaa sillä tarkoittaa?
Mun exä on myös todella hankala.
Erosimme 1,5 v sitten hyvin sotaisasti. Kyllästyin vaan 7 vuoden jälkeen miehen alkoholin käyttöön, väkivaltaisuuteen ja viimeisenä niittinä toinen nainen jota oli pidetty mun selän takana melkein puoli vuotta.
Exähän ei eroa hyväksynyt. Mut leimattiin perheenrikkojaksi, kun en halunnut jatkaa "katuvan" exän kanssa. Koko hänen perheensä kääntyi mua vastaan, sain kuulla uskomattomia selityksiä miten hirveä ihminen olen ja exän oli pakko hakea rakkautta muualta. Aikani näistä mieltäni pahoitin, nyt en nakkaa paskaakaan.
Aluksi exä kieltäytyi tapaamasta lasta. Tai jos jotain sovittiin, hän perui viime tingassa. Vittuili aina että "sähän se erota halusit, kestä seuraukset." Oikeasti lapsi siinä kärsi. Sitten exä alkoi tentata mustasukkaisesti mun tekemisiä lapselta, ja se meni jo niin sairaaksi että pistin hetkellisesti stopin niille vähillekin tapaamisille. (Mies mm. kyttäsi lapsen kanssa talomme ulkopuolella ja vaati lasta tunnistamaan meidän rappuun meneviä miehiä, onko joku käynyt meillä. Hän hakkaa miehen, jos tällainen löytyy. Nämä siis kuulin lapselta.)
Sitten hän miehestä tulikin uhri. Hänen katkera ex-vaimonsa ei anna tavata lasta. Hänestä tulikin yhtäkkiä maailman paras ja rakastavin isi. Ainoa vaan että 3 kk aikana tällä työttömällä rakastavalla isillä ei ollut yhtäainoaa viikonloppua aikaa jolloin tavata lasta.
Koko ajan tulee tekstareita joissa mua haukutaan, mun tapaa hoitaa ja kasvattaa lasta arvostellaan, ja kuorossa on mukana ex-anoppi. Exä ei maksa elatusmaksuja koska on työtön, mutta kritisoi etten osta lapselle riittävän hienoja vaatteita, tai vaatteet on kirppislöytöjä.
Tällähetkellä tilanne on se että ex tapaa lasta joka toinen viikonloppu. Välillä on kausia kun menee hyvin, mies on kiva ja yhteistyökykyinen, välillä taas sekoaa täysin. koskaan ei voi tietää millä mielellä on. Pahiten hiertää se että ex on kieltänyt 5-vuotiasta lastamme kertomasta mitään mitä he yhdessä tekevät. Jos kysyn lapselta, mitä teitte iskän kanssa, lapsi sanoo "en mä oikein saa kertoa". Jos kysyn tästä mieheltä, mies saa raivarin ja sanoo ettei tod. ole kieltänyt lasta kertomasta mitään.
Vaikka haukkumisviestejä tuli pahimmillaan päivittäin 5-30 kpl, poliisi ei tee mitään. eivät olleet riittävän pahoja. Lastenvalvoja tajuaa tilanteen, näkee miehen hulluuden läpi ja ajaa hienosti lapsen etua.
Et kai säkään muuta voi kun koittaa vaan jaksaa. Mä olen irtisanoutunut täysin exn elämästä, perheestä ja ystävistä, en halua tietää mitään. En halua olla tekemisissä muuten kuin vaan sen pakollisen. Txtareihin en vastaa enkä s-posteihin. Suljen korvani siltä uskomattomalta paskalta mitä exä minusta edelleen levitää. Koitan olla tämän yläpuolella. Sydäntä särkee kuitenkin lapsen suru kaikesta :(
Viestit talteen, jos on selvästi häiriköiviä niin poliisille niiden kanssa ja myös lastenvalvojalle niitä voi näyttää. Kertokaa lastenvalvojalle millainen rumba lasten tapaaminen joka kerta on ja ihan asiallisesti, sanokaa myös että ymmärrätte jos tulee joku poikkeustapaus mutta että sellaista ei voi tapahtua joka ikinen kerta kenellekään vaan että tämä on järjestelmällistä kiusantekoa.
Käsittääkseni tuo on valitettavan yleistä, en tosin tiedä miten noissa tapauksissa toimitaan. Mutta sitähän se eksä haluaa että miehesi luovuttaa, tai sitten haluaa vaan valtaa teidän elämässä. Lasten vika se ei ole ja lasten vuoksi isän täytyy jaksaa taistella, ei saa luovuttaa. Hyvä että sinä olet tuota mieltä.