Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tekikö aliravitsemus minusta lopullisesti tyhmän?
12.12.2013 |
Minulla on pitkä syömishäiriöhistoria. Jätin kaiken rasvan, myös piilorasvan, pois 14-vuotiaana. Yläasteen loppupuolella saatoin elää purkalla ja light-colalla kokonaisia päiviä. Muuten söin vihanneksia ja hedelmiä, näkkäriä, riisikakkuja ja joskus jopa lasillisen rasvatonta maitoa. Enimmäkseen näin meni jonnekin 18-vuotiaaksi saakka. Tuolloin olin puoli vuotta sairaalahoidossa jolloin söin ateriasuunnitelman mukaan. Sitten jatkui sama meno.
Parikymppisenä oli puolen vuoden kausi jolloin söin kaikkea mahdollista mistä olin jäänyt paitsi vuosien ajan. Paino tietysti nousi, ja palasin entiseen. Tilanne jatkui noin 24-vuotiaaksi asti samanlaisena, paitsi että ruokahalun hillitseminen kävi aina vain vaikeammaksi. Söin kilokaupalla vihanneksia ja join litratolkulla light-juomia per päivä pitääkseni valtavaksi kumuloituneen nälän kurissa.
Sitten masennuin lopullisesti ja pari vuotta meni enimmäkseen ahmiessa. Sen jälkeen totesin että ei ole muuta vaihtoehtoa kuin alkaa syödä niinkuin terveet. Olen syönyt jo pari vuotta normaalisti. Olo on kaikin puolin parempi.
MUTTA. Minusta tuntuu että olen ihan todella tyhmä. En vain pysty kovin monimutkaiseen ajatteluun, kun yritän ajatella luovasti tai ratkaista jotain ongelmaa, tuntuu kuin älyni vain törmäisi jatkuvasti seiniin joissa on kyltti "tämän pidemmälle ei ole menemistä". En siis ole aivan niin vajaa etten tajuaisi olevani vajaa, mutta huomaan että älyssäni on jotain vakavia rajoitteita. Samoin sosiaalisissa taidoissa. Olin pitkään sairaslomilla ja eristäydyin vain yksiööni.
Jonkun verran olen huomannut normaalielämään palattuani että harjoittamalla aivotoimintaa on hiukan kehitystä tapahtunut. Mutta aivan kuin sekin olisi pysähtynyt. Kaikessa tuntuu olevan jotain ulottuvuuksia jotka menevät minulta ohi.
Onko aliravitsemus ja etenkin rasvansaannin minimointi (jota jatkui siis enemmän tai vähemmän kymmenen vuotta) voinut vaikuttaa aivoihini lopullisesti ja korjaamattomasti? 14-24 ikävuosina aivot kuitenkin vielä kehittyvät, tai ainakin niiden pitäisi. Pituuskasvuun minulla tämä luultavasti vähän vaikutti, hormonitoimintaan se vaikutti huomattavasti (kuukautiset alkoivat kun olin 23-vuotias), ihoni näyttää mielestäni vanhemmalta kuin muilla ikäisilläni.
Turhahan tätä on miettiä jos asialle ei ole mitään tehtävissä, enkä ehkä edes halua tietää jos olen idiootti. En uskalla tehdä edes äo-testejä koska pelkään niiden tuloksia. Yliopistotutkinnon olen kuitenkin onnistunut suorittamaan, mutta kyllä siellä voi ilman sen monimutkaisempaakin aivotoimintaa läpi rämpiä.
Kommentit (6)
Olit siis aikaisemmin tilapäisesti tyhmä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä väistämättä vaikuttaa aliravitsemus tuossa ikävaiheessa.
Onneksi aivot ovat kuitenkin hyvin mukautuvaiset, ja aivosolujen väliset yhteydet ovat ratkaisevia älykkyyden kannalta. ja juuri niihin voi omalla toiminnallaan vaikuttaa. Kannattaa käyttää ja jumpata aivoja tehokkaasti, netissä on ohjeita! Myös tasapainon ja koordinaation parantaminen parantaa myös muuta aivotoimintaa ja ajattelua.
Ja lopulta: kannattaa olla itselleen armollinen, meillä on ne lähtökohdat mitkä on ja niistä on ponnistettava. Kaikki eivät ole huippuälykkäitä, ihan riippumatta nuoruusiän ruokavaliosta.
Olet sen verran vähän aikaa vasta syönyt normaalisti, että ihan hyvällä ravinnon sannillakin voit edelleen parantaa tilannetta. Panosta kalaan ja pähkinöihin (esim. saksanpähkinät ja cashewpähkinät).
Hienoa että olet toipumassa! Onnittelut siitä!
Omassa syömishäiriöhistoriassani on täsmälleen samanlaiset 'käänteet', aloitin vain 15 vuotiaana ja olen nyt 19 v ja takana tajuttoman nälän aiheuttamia kiloja, joita nyt pyrin taas poistamaan. Nälkä on kova ja olen monen suhteen jotenkin tyhmä, varsinkin matematiikan suhteen. Poliittiset aiheet ja talous teoriana menevät, mutta itse matematiikka on jo pari vuotta saanut minut aivan lukkoon henkisesti ja yksinkertaisiempienkin yhtälötehtävien ratkaisu saa minut jotenkin paniikkiin ja jos ne ratkaisen niin hitaasti se tapahtuu.
Tsemppiä!
2: olet ihan oikeassa, mediassa kauhistellaan anorektikoiden traagista ja säälittävää ulkonäkömuutosta, terveysvalistus toitottaa luukadosta joka ei nuorta ihmistä kosketa kovin syvällisesti kun sairaus on pahimmillaan. Luukato minullekin tuli muttei se ole elämässäni tuntunut konkreettisesti mitenkään (vielä).
KUKAAN ei ole missään vaiheessa puhunut siitä kuinka pahoja vaikutuksia aivotoimintaan anoreksialla voi olla. Ei edes sairaalassa. Tottakai osastolla tapasin keski-ikäisiä kroonikoita ja totesin niiden ajattelevan aika kehämäisesti ja olevan jotenkin jumissa eivätkä ne kovin välkyiltä vaikuttaneet mutta ajattelin että se nyt on vaan se sairaus ja jos se paranisi niin kaikki korjaantuisi kyllä. Ei välttämättä korjaannu enää heillä...
3: vaikea sanoa olinko oireilemaan ryhtyessäni ainoastaan tilapäisesti tyhmä vai lieneekö peräti synnynnäistä. Sinusta voinee sanoa että tyhmyytesi on perustavanlaatuista ja synnynnäistä sekä myöskin korjaamatonta. Tyhmäähän se oli sairastua, mutta niissä kasvuolosuhteissa ei lapsella paljoa mahdollisuuksia ollut.
4: Olen pitänyt huolta hyvien rasvojen saannista ja huomannut liikunnan jotenkin parantavan keskittymiskykyä. Jotain uutta voisi alkaa opetella, saisi uusia virikkeitä. Kiitos vinkeistä!
5: Toivottavasti saat tilanteesi tasapainoon. Muista että pari kosmeettista mustatuntuulihavalta-kiloa on pientä siihen verrattuna mitä anoreksia aiheuttaa pidemmän päälle. Tämän tyhmyyden tunteen lisäksi toinen todella paha sivuvaikutus oli sosiaalisen elämän kaventuminen olemattomaksi. Aikuisiällä on vaikea rakentaa läheisiä ystävyyssuhteita kun on eristäytynyt teinistä saakka. Tsemppiä sinullekin!
Ja vielä yhteisesti kiitos kaikille vastauksista! Ehkäpä pystyn oman työni kautta vaikuttamaan siihen että näistä huonommin ulospäin näkyvistäkin oireista puhuttaisi enemmän.
ap
Tuo sinun tekstisi vaikutti ap ainakin ihan fiksun ihmisen kirjoittamalta :) Siihen ei moni pystykään, vaikka olisi kuinka rasvoja teini-iän mättänyt. Tsemppiä elämään, ja kuten joku sanoikin jo, ole armollinen itsellesi!
Alue: Aihe vapaa
anorektikoilla (muistaakseni) tuhoutuu pysyvästi osa aivotoiminnasta, muistaakseni myös kyky abstraktiin ajatteluun vähenee.
harmi, ettei noista syömishäiriöiden kaikista vaikutuksista aina puhuta, keskitytään enemmän luukatoon yms. eikä puhuta paljoakaan esim. aivotoiminnasta.
ehkä voisit kokeilla esim. e-epaa, ja muita aineita, jotka kasvattavat aivokapasiteettia? ja aivoja voi jumpata, itse huomaan esim. muistinkin paranevan, kun opiskelen uutta kieltä tms.