Lue keskustelun säännöt.
Suurin/suurimmat lahjatoiveesi lapsena, mikä ei koskaan toteutunut?
11.12.2013 |
Mä toivon alle kouluikäsenä monena vuotena My little ponyn "lastentarhaa" siis sitä isoa tuttipullo "taloa". Koskaan en sitä saanut ja olin todella kateellinen kaverilleni, jolla oli varmaan "tuhat" MLP ponia ja ne kaikki rakennukset, myös tuo tuttipullo.
Samoin toivoin polkutraktoria monena jouluna, käytiin usein maatalousliikkeessä vai mikä tuo nyt onkaan (meillä oli maitotila) ja siellä oli poljettava Valmet tms. Olisin sitten tuon saanut muistaakseni 5,5 tai 6,5 vuotiaana joululahjaksi, mutta vanhempien mieli muuttui, kun olisin ollut tuohon "liian iso" :( Ajelin tuollaisella traktorilla sitten naapurille, heidän pikku pojillaan kun oli tuollainen.
Kommentit (41)
Nukkekoti. Suolaa haavoihin sain, kun kolme vuotta nuorempi sukulaistyttöni sellaisen yhtenä vuotena sai eikä hän osannut mielestäni leikkiä sillä niin kuin olisi kuulunut. :D
Sain barbeja ja kirjoja ja vaikka mitä muuta mukavaa lapsuusvuosinani, mutta se nukketalo jäi saamatta, nyyh. Olen vieläkin asiasta käärmeissäni. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jousitetut hienot muhkeat nukenvaunut.
Mua nauratti saatuani lapsen, että jousitettujen vaunujen työntäminen tuotti suurta tyydytystä ja itsekseni hymyilin tietäen miksi.
Toivoin vuonna -84 nukenvaunuja, 12-vuotiaana (6.luokalla).
En koskaan saanut niitä koska olin äidin mielestä liian vanha nukkeleikkeihin.
No, sainpas sitten 6 vuoden päästä ihan elävän nuken eli vauvan joka oli suunniteltu <3
Baby born nukke. No mulla oli kyllä nukkeja, muutta ei semmosta pissaavaa. Muumitaloa en saanut. Ehkä ihan hyvä ettei kaikkea ole aina saanut.
Oma hevonenhan se oli. 4-vuotiaasta asti toivoin. (Tai poni)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omaa hevosta minäkin toivon edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Brion kangaspuita ja "neekerinukkea".
Aina kaikki mitä toivoin, sain vähän vastaavan halpakopion. Aina. Ja naapurissa asuva serkku sai sen aidon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lundbyn nukkekodin, missä oli valot ja kauniita huonekaluja. Kaverini saivat sellaiset ja ne olivat todella ihanat! Minä sain nukkekodin halpisversion, mikä oli peltiä ja siihen oli maalattu huonekalut. Voi että olin surullinen ja vähän inhosinkin sitä! Isompana sitten ymmärsin, ettei vanhemmillani ollut rahaa parempaan.
Voi mä olisin niin paljon halunnu baby bornin kun kaikilla kavereilla oli :( oon vähän salaa katkerakin tästä :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivoin semmosta isoa leikkilava-autoa, jonka kyydissä oli rottia. Näin mainoksen telkkarista, ja olisin ehdottomasti halunnu tällasen leluauton. En saanut :(.
Baby born, hienot nukenvaunut, leikkikeittiö ja nukkekotiin kalusteet. Nuo on jääneet mieleen ja ajattelin nyt oman lapsen kohdalla korjata nämä lapsuuden traumat :D tosin toivelistahan oli aina monen sivun mittainen, eikä vanhemmat tietenkään niitä kaikkia voineet ostaa.
Sain monta juttua mitä olin toivonut, mutta yleensä ne olivat vähän sinne päin. Esim barbiauto oli väärän mallinen ja muuta kamalaa... ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hevonen! Vieläkin haluisin, mutta nyt on aikusena sentäs järki päässä, ei olisi varaa eikä aikaa sellaseen luksukseen.. Ehkä jos lotossa voitetaan joskus niin ostan ja hommaan samalla myös pari varahoitajaa sille, niin olis aikaa muuhunkin :D
Posliininukke, sellainen röyhelöisiin 1800-luvun vaatteisiin puettu korkkiruuvikiharainen. Vuosikausia toivoin sellaista, mutta äiti sanoi, etten osaisi leikkiä sellaisella :( Kiitti vaan mutsi. Kai se pelkäs, että mä rikon sen, vaikka olin jo aika vanha kun sellaista vielä toivoin. Tämän tyylinen olisi ollut silloin tyttönä ihana
http://www.haikaranlaulupuu.fi/kauppa/product_details.php?p=347
10-vuotiaasta useamman vuoden halusin kultaista ranneketjua, jossa on laatassa oma nimi kaiverrettuna. No, en saanut enkä ole sellaista hankkinut itsekään vaikka koruja olenkin itselleni ostanut. Aikanaan oli kova pettymys joka kerta.
Aito Barbie ja polkupyörä. En saanut koskaan kumpaakaan. (no pyörän sain jonkun käytetyn vaihteettoman romun teininä)
Toivoin vain ja ainoastaan isoveljeä koko ala-asteen. Sitten ymmärsin että sitä en voi saada. Olinpas tyhmä lapsi.
Eipä ole sellaista pettymystä ollut, että olisi näihin päiviin asti mieleen jäänyt. Muistan, että lahjatoivelista oli aina pitkä kuin nälkävuosi ja aika harvoin taisin saada mitään siitä listasta. Mutta ei se pahemmin kirpaissut, kun missään vaiheessa meille lapsille ei ollut uskoteltukaan, että saisimme juuri toivomiamme lahjoja. Itse asiassa saadut lahjat olivat monesti vielä kivempia, sellaisia, mitä ei ollut itse osannut edes ajatellakaan. No jaa, nyt kun mietin, niin Barbien avoauton olisin halunnut, mutta en koskaan saanut. Sen sijaan sain Barbien hevosen, joka kyllä oli hieno sekin. Pikkukaupungin leluvalikoimassa ei 1980-luvulla välttämättä ihan kaikkea ollut tarjollakaan.