Apua. En taida enää kyetä minkäänlaisiin ystävyyssuhteisiin. Kaikki käyvät vaan hermoille, uudet ja vanhat.
Taustaa: olen mielestäni aina ollut aika huono ystävä. En osaa/tahdo/jaksa pitää yhteyttä, parhaita ystävyyssuhteita oli koulu- ja opiskeluaikaiset kun niitä ihmisiä näki joka päivä ilman että piti sopia erikseen mitään. En myöskään yleensä jaksanut koulun jälkeen nähdä juuri ketään, enkä nykyään töiden jälkeen.
Kuitenkin minusta tuntuu, että ihmisellä pitäisi olla sentään jotain muutakin sosiaalista elämää kuin parisuhde ja lapsuudenperhe, joten yritän aina välillä tutustua ihmisiin. Mutta tuntuu että moni ihminen on kiinnostava noin kolme tapaamista mutta sitten se alkaa käydä hermoilleni. Osittain varmaan siitä syystä että tässä iässä vapaata aikaa uusille tuttavuuksille tuntuu olevan vain sellaisilla ihmisillä, joilla on paljon vastoinkäymisiä ja valittamista... Itsellänikin on ollut paljon vastoinkäymisiä, joten en jaksa enää sellaisista puhua vaan haluaisin keskittyä myönteiseen.
Nyt sitten olen huomannut, että eräät vanhimmista ystävistäni (meitä on kolmen naisen "kööri") joiden kanssa lähinnä viestitellään WA:ssa, kun asutaan niin kaukana, ovat alkaneet ärsyttää hekin. Tuntuu etten jaksa enää yhtään viestiä heidän kuulumisistaan ja ongelmistaan ja kuvia pihapuiden omenista.
Onko ihan kauheaa jos ihmisellä ei ole muuta sosiaalista elämää kuin aviomies ja perhe? Tietysti näen ihmisiä töissä ja harrastuksissa, mutta ne ei ole mielestäni sellaisia ihmissuhteita.
Kommentit (22)
Minusta siinä ei ole mitään omituista, että kun nainen pariutuu, hän keskittyy mieheensä ja lapsiinsa. Naisista tulee pariuduttuaan keskimäärin sulkeutuneempia kuin miehistä koska nainen luovuttaa perheelleensä energiaansa paljon enemmän, siis ihan luonnostaan (miehillä yhteen asiaan keskittyvät putkiaivot, naisilla monta suorittavaa asiaa pyörii samaan aikaan mielessä).
Siinä kohtaa ei oikeasti välttämättä jaksa kiinnostaa kavereiden kanssa hengailu niin paljoa kuin aiemmin. Ei sun tarvitse esittää sosiaalisempaa kuin olet, jos kerran tällä hetkellä tunnet olevasi tyyyväinen siihen määrään energiaan mitä luovutat muille.
Esimerkiksi somessa ei ole mikään pakko olla aktiivinen. Siitä saa pitää taukoakin. Olen itsekin pitänyt, välillä ollut kuukausiakin pois kokonaan eikä silti kaverit ole ottanut hernettä nenäänsä, koska ne tietää että mä tykkäilen jutuista välillä ja välillä en tykkäile. Ei se tarkoita mitään. Olen ollut vähän omiin oloihini katoileva lapsesta asti ja ne kaverit jotka ei sitä kestäneet, on karisutuneet pois kauan sitten.
Siitä olen samaa mieltä, että miesten kaveruudet on jotenkin ihailtavalla tavalla rennompia. Keskitytään olennaiseen. Mennään vaan tekemään jotain yhdessä, eikä aina tartte olla niin saakelin syvällinen. Itsekin kaipaisin enemmän sellaista, että tehdään vaan jotain kavereiden kanssa ja that´s it.
Mutta kun aina pitää mennä johonkin diippeihin keloihin. Me naiset ei oikein osata pitää vaan hauskaa ja jättää se siihen. Miehet on jotenkin yksinkertaisempia, siis hyvällä tavalla. Ei kaikesta aina tarvitse puhua, puhua ja taas kerran puhua, joskus pelkkä läsnäolo auttaa paremmin, siis se miesten tyyli olla tukena.
Sen sijaan, että yrittäisit tutustua niihin "erilaisiin" naisiin, yleistät koko naissukupuolen tietynlaiseksi. Et edes halua löytää naisia jotka puhuvat aiheesta mistä olet kiinnostunut. Sellaisia voisi löytyä vaikka harrastuksista joista pidät. Mutta ei. Olet vain päättänyt lokeroida naiset omaan lokeroonsa, eikä sinulla tunnu olevan kamalasti kiinnostusta poistua omasta kuplastasi mihinkään. Sille kukaan ei voi tehdä mitään, mutta suosittelisin avartamaan maailmankuvaa. Miehetkään eivät kaikki ole samanlaisia. En ymmärrä mistä olet edes saanut tämän käsityksen.
"Miehet eivät myöskään odota niin aktiivista kuuntelua kuin naiset, harva mies huomaa jos olet lakannut kuuntelemasta mutta nainen yleensä loukkaantuu." Mitähän annettavaa sinulla on parisuhteelle/ystävyyssuhteelle jos sinua ei kiinnosta toista edes kuunnella? Miten parisuhteesi toimii? Miehellesi on ok, kun sinua ei kiinnosta? Jaatteko aidosti ajatuksianne vai onko suhde enemmän fyysiseen kanssakäymiseen keskittyvä? Jos näin on, niin kaverisuhteet eivät tule koskaan toimimaan, koska niissä se suhde perustuu ihan toisenlaiseen vuorovaikutukseen.
"En oikeasti käsitä miksi heti syytetään että pitää itseään muita naisia parempana jos sattuu pitämään miehistä enemmän? Eikö se ole heteronaiselle aika luonnollista, että mies on mieluisampaa seuraa kuin toinen nainen?"
Kaiketi näin on, jos se on se miesten huomio joka miellyttää. Olet päättänyt, että miehet ovat puheenaiheidensa perusteella mukavempaa seuraa. Fatka kuitenkin on, että miehetkin ovat erilaisia ja kaikki eivät keskustele samoista puheenaiheista.